Heti kun opin lukemaa, luin kaikki satukirjat ja nuorten seikkailukirjat. 

Oiva Paloheimon lastenkirjassa Tirlittan,  oli jännitystä luotu vanhalla eukolla, jolla oli luuvalo.

Eihän sitä silloin tiennyt mikä luuvalo on. Lapsen mielessä se oli joku luu, jossa paistoi valo.

Mutta nyt sen tietää varsin hyvin, luuvalo on KIHTI ! Varsin tuttu kivulias vaiva.

- Sehän tulee vanhoille ihmisille !

Mutta enhän minä ole vanha - vai olenko ? Se on se kroppa vaan, joka on vähän rapistunut ;).

Pari kesää sitä kuljettiin varpaat punaisena ja jalka niin turvoksissa ja kova kipu päällä, ettei muut jalkineet menneet jalkaan kuin urheilusandaalit,

joita pystyi säätelemään. Lääkäri ei osannut sanoa mikä vaivaa kun toisena vaihtoehtona oli nivelrikko.

Ei muuta kuin kokeisiin ja röngteniin. Selvishän se -  kihti se on !

Vuosi sitten syksyllä, oli matka Roomaan ja tietysti kihti iski viikkoa ennen. Ei muuta kun päivystykseen selittämään, että viikon päästä pitäis kävellä ihan hirveesti,

kun on reissu edessä. Mikä neuvoksi ?

Onneksi on sellainenkin myrkky olemassa kuin kortisoni. Sitä ainetta välttää kyllä niin pitkään kuin mahdollista, mutta tässä tapauksessa olin valmis

ottamaan minkä myrkyn vaan, ettei matka pilaantuisi. 

Kortisonipiikki jalkaan - aiih, sattui niin pirusti !

Viikonloppu lepoa, ei kävelyä, jos meinaa Roomassa kävellä. Aine vaikuttaa kolme viikkoa. Nämä ohjeet annettiin.

Sain vielä estolääkityksen evääksi.

Matka onnistui loistavasti, ei tietoakaan kihdistä ! Tasan kolme viikkoa jalka oli kunnossa.

Sen jälkeen olen kiltisti syönyt estolääkettä, koska ruoka-aineet ovat kariseet kummasti ja tuntuu,

ettei mitään jää jäljelle mitä voisi syödä.

Kyllä sitä aika huolettomasti on syönyt, kun kaikki maistuu niin hyvältä.

Mutta nyt tuntuu taas kihelmöintiä varpaissa, lääkkeestä huolimatta. Täytyy ruveta taas skarppaamaan mitä pistää suuhunsa.

Uudeksi ruoka-aineeksi löysin linssin. Terveellistä ja paljon proteiinia.

MUTTA - sekin kuuluu kiellettyihin raaka-aineisiin.

Välillä on vähän vaikea keksiä mitä syödä, kun kaikki on melkein kiellettyjen listalla. 

Lääkkeen voimalla välillä uhmaan kihtiä ja herkuttelen, mutta sitten pitää taas pitää vähän taukoa ja kiltisti noudattaa ruokaohjeistusta.

Kommentit (0)

Seuraa 

Seniorin sessio kertoo Maija-Liisan näkökulmasta asioista, ikääntymisestä ja sen tuomasta ”ihmeellisyyksistä”. Ei ole vaan yhtä asiaa, vaan elämästä yleensä. (Ei aina) Hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa ! 

 

Maija-Liisa Ryhänen on eläkkeellä oleva 69-vuotias neljän lapsen äiti ja kuuden ihanan lapsenlapsen mummi. Työelämässä toiminut visuaalisena suunnittelija. Harrastuksina ollut piirtäminen, maalaaminen ja käsityöt. Nykyään kuntosalilla käynti ja bloggaaminen.

Blogiarkisto

Kategoriat