…niin niin, ajat ovat muuttuneet ! Mutta kaikkien asioiden ei tarvitsisi muuttua.

Siis, kun minä olin lapsi, niin meillä kotona pukeuduttiin aina juhlapyhinä parhaimpiimme. Äiti piti huolen siitä, että sunnuntai erottui muusta arjesta. Ja yksi niistä asioista oli pyhävaatteet.

Samoin kun mentiin vieraisille tai oli jotkut muut juhlat, aina oli pyhävaatteet päällä. Sillä lailla kunnioitettiin toisiamme.

Muistan kun äiti ja isä menivät juhliin, äidillä oli kaunis leninki, en muista väriä, mutta mallin kyllä. Äitini oli itse ommellut sen, ompelija kun oli. Ja isä oli komeana puku päällä. Silloin panostettiin pukeutumiseen kun mentiin jonnekin. Ja käytöstavat olivat kunniassaan.

Tämän päivän katumuoti on värikästä ja kivan näköistä ja monen tyylistä. Voi kulkea vaikka minkälaisessa asussa tahansa, eikä kukaan ole milläsäkään. Ikään katsomatta. 

MUTTA …

Mennäänpä sitten vaikka teatteriin, niin samoissa vaatteissa kuljetaan kuin päivälläkin. En ymmärrä, että teatteriin tai konserttiin tullaan risaisissa farkuissa ja villapaidassa. Ainakin ehjät ja puhtaat vaatteet olisi suotavia.

Eri asia on nämä nuorten idoleitten konsertit, jotka tapahtuvat isoilla areenoilla ja muissa isoissa foorumeissa ja ulkona. 

Minusta ainakin on mukava laittautua kun menen jonnekin, tilanteen mukaan. Eipä tämän ikäisellä enää ole paljookaan menoja mihin voisi laittautua.

Samoin kun en ymmärrä, että miehet ja pojat ovat hattu päässä sisällä, jopa ruokaillessa. 

Kohteliaisuus muita kohtaan kuuluu sivistykseen. Oman egon pönkittämistä voi harrastaa kavereitten kesken, jos on tarvis. 

 

Nämä hyvät tavat kuuluisivat tulla jo kotoa. Käytöstapoja pitäisi opettaa myös kouluissa. 

Kaikki hyvät tavat loppuivat kun vanhemmat rupesivat suosimaan vapaata kasvatusta. Ja sehän on kuin tarttuva tauti. Kasvatusmalli, jonka itse on saanut kotoa, siirtyy seuraavalle sukupolvelle.

Vanhemmilta ja opettajilta laki on vienyt auktoriteetin ja lapsille on annettu aseet. Jos yhtään yritetään ”kurittaa”, lapset soittavat poliisille ja opettajat joutuvat oikeuteen, näin kärjistetysti. Onhan se vähän nurinkurista. Onko sitten ihme, että tapahtuu kamalia ?

 

Ai, että miksikö tällaista tuli mieleen ?

Menin bussilla joka oli täynnä koululaisia. Onneksi löytyi istumapaikka. Turkulaiset nuoret kun eivät jaksa seistä.

Kaksi vuotta sitten minulla oli kepit, koska olin ollut lonkkaleikkauksessa, menin bussiin, joka sattui olemaan täynnä koululaisia. Yksikään koululaisista ei nostanut takapuoltaan antaakseen paikkaa. 

Sen paikan antoi vanha mies ! <3

 

Maija-Liisa

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Seniorin sessio kertoo Maija-Liisan näkökulmasta asioista, ikääntymisestä ja sen tuomasta ”ihmeellisyyksistä”. Ei ole vaan yhtä asiaa, vaan elämästä yleensä. (Ei aina) Hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa ! 

 

Maija-Liisa Ryhänen on eläkkeellä oleva 69-vuotias neljän lapsen äiti ja kuuden ihanan lapsenlapsen mummi. Työelämässä toiminut visuaalisena suunnittelija. Harrastuksina ollut piirtäminen, maalaaminen ja käsityöt. Nykyään kuntosalilla käynti ja bloggaaminen.

Blogiarkisto

Kategoriat