Nyt sitten se on totta. Väistösuojassa ollaan, vai miksikä tätä olotilaa nykyään kutsutaan.

Että voi olla kauhea homma, kamalampi kuin muutto oikeasti. Kylppäri ja eteinen tyhjäksi ja puolet keittiöstä. Verhot ja matot pois. Kaksi seinää olohuoneesta vapaaksi uusien valokaapeleiden takia. Ja koti pakettiin.

Mutta ei siellä olisi voinut asuakkaan ! Poran jyrinä ja kauhea pauke, jopa viikonloppuisin. Pää oli välillä kovilla. Ja varpasillaan sai muutenkin olla, kun ei tiennyt milloin kukakin yrittää pöllähtää sisälle. Piti pitää huoli siitä, että jos vaatteita ei ollut päällä, niin ainakin ne oli lähellä.

Koko tammikuu meni tavaroiden seulomiseen ja pakkaamiseen. Tässä iässä ja romukunnossa, se ei niin vaan sujunut. Kun tunnin teit hommia, niin kaksi meni lepäämiseen.

Jos voi jotain positiivista sanoa, niin nyt tuli turhat tavarat seulottua. Ja ne kutistuneet vaatteet kaapissa, joista ei ole raaskinut luopua siinä toivossa, että ne joskus vielä mahtuisivat päälle menivät kierrätykseen. Peräti kahdeksan jätesäkillistä irtosi turhaa tavaraa.

 

 

Eipä ole kokemusta ennen putkiremontista ollut, eikä oikein tiennyt miten tässä pitäisi nyt sitten toimia.

Tyttäreni tyhjentäessä kaappien ylähyllyjä, löytyi jos minkä moista tyynyä ja verhoa. Sitä mitä ei näe, niin sitä ei muista. Sieltäpä löytyi pari mahdottoman isoa valkoista kangasta. Verhoja ne eivät olleet, eikä lakanoita. Ei mitään muistikuvaa siitä mitä käyttötarkoitusta varten ne on hommattu. 

Mutta nyt ne tulivat tarpeeseen. Niillä sai suojattua sohvat.

 

 

Ongelma meinasi tulla siitä, että mihin lastaat kaikki ne tavarat kaapeista jotka piti tyhjentää. Ja sitten se pikku krääsä ! Miten yhdellä ihmisellä voi ollakin niin paljon kaikkea tilpehööriä.

Arvotavarat, kaikki ne "timantit " ;) , piti pakata mukaan tietenkin. Mutta on se televisiokin ja muut isommat vehkeet mummolle arvotavaraa. Mihinkäs ne sitten ?

Urakoitsija on ilmoittanut, ettei se korvaa mitään, jos tavaraa häviää. Kyllähän ne ovet ovat avoinna päivisin, joten kuka tahansa sinne voi mennä. Vakuutusyhtiö ei korvaa koska urakoitsija on siitä ilmoittanut minulle, joten jostain piti saada lukollinen paikka.

Mutta eipä nykyajan huoneistoissa ole ovissa lukkoja, joten piti sellainen sitten teettää. Elikkä makuuhuone on nyt sitten minun kassakaappini.

 

 

Kolme autolastillista, siis henkilöautoja, tavaraa siirtyi mukanani uuteen paikkaan. Vähemmilläkin vaatteilla olisi selvinnyt jos ajankohta olisi ollut vaikkapa kesä. Nyt piti ottaa huomioon Suomen ilmasto. Kolmen kuukauden tarpeet ja sääolosuhteet, pakkanen, kevät, kesä. Kun ei koskaan tiedä mitä ilmaa se pukkaa.

On vähän totutteleminen liikkumisen suhteen kun on toisella puolella kaupunkia ja kuusi km keskustasta. Keskustassa asumisen hyvä puoli on se, ettei juurikaan tarvitse bussia käyttää kun kaikki on lähellä.

Mutta kolme kuukautta menee nopeasti kesää odotellessa ja sitten onkin takaisin kotona :). 

Jos kaikki menee aikataulun mukaisesti !

 

 

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Seniorin sessio kertoo Maija-Liisan näkökulmasta asioista, ikääntymisestä ja sen tuomasta ”ihmeellisyyksistä”. Ei ole vaan yhtä asiaa, vaan elämästä yleensä. (Ei aina) Hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa ! 

 

Maija-Liisa Ryhänen on eläkkeellä oleva 71-vuotias neljän lapsen äiti ja kuuden ihanan lapsenlapsen mummi. Työelämässä toiminut visuaalisena suunnittelija. Harrastuksina ollut piirtäminen, maalaaminen ja käsityöt. Nykyään kuntosalilla käynti ja bloggaaminen.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat