Kirjoitukset avainsanalla öljyväri maalaus

 

Niinhän sitä sanotaan, että kun pirulle antaa pikkusormen niin se vie koko käden.

Näin on tainnut käydä nyt minulle, kirjoittamiset on vaihtunut maalaamiseen. Kun on ollut 20 vuotta "maalaus selibaatissa" niin maalaamisen patoutuma on purkautunut padon avautumisen lailla. Uudestaan löydetty luomisen riemu ja ilo on vienyt mennessään.

 

 

Tauluja on syntynyt kuin sieniä sateella. Samalla siinä ohessa on syntynyt myös kaksi "taidekirjaa". Tekemieni taulujen ja piirrosten säilyttäminen on tänä päivänä todella helppoa. Tauluista otetut kuvat ovat päässeet Ifolorin ansiosta kirjoiksi. Näin taulut ovat muistissa ja jäävät jälkipolville perinnöiksi. Varsinkin kun perheessä on paljon taiteellista väkeä, tosin hypännyt yhden sukupolven yli.

En ole koskaan pitänyt itseäni taiteilijana vaan olen vain harrastanut. Oppia ei tullut kuin kantapään kautta. Mutta tuntuu, että tunnustusta on saanut kun eräs galleristi pyysi osallistumaan yhteisnäyttelyyn Lauttasaaressa sijaitsevaan Galleria Foggaan. 

Tammikuun 4. päivä 2020 on avajaiset. 

Tilaisuus on haaveitteni täyttymys. Piste iin päälle, jos vaikka edes yksi taulu löytäisi uuden kodin.

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

20 vuotta ovat pensselit olleet levossa ja maalit kuivuneet tuubeihinsa.
Maalaaminen jäi, kun tärpätin haju ei miellyttänyt kodin sisällä, eikä ollut paikkaa missä maalata.

Kunnes sitten ex-mieheni ilmoitti haluavansa itsestään muotokuvan.

Minun maalaamani.

Ensimmäinen reaktio oli, että enhän minä enää osaa, siitä on niin kauan kun olen viimeksi maalannut öljyväreillä. Ehdotin akryyli värejä mutta se ei käynyt.
Seuraava syy oli, että maalit ovat kuivuneet enkä saa tuubeja auki.

Ja se tärpätti haisee.

Ja mitä jos siitä ei tule näköistä? Ei haittaa, se on taiteilijan näkemys kaikki käy, kunhan minä sen teen. Täytyy sanoa, että luotto on hirmuinen.

Eihän siinä enää mikään tekosyy auttanut.

Onneksi nykyään on saatavilla vesiliukoisia öljyvärejä, jotka eivät haise. Siitä sitten vaan maalikauppaan ostamaan tarvikkeita.

Oli se yhtä luomisen tuskaa, mutta loppujen lopuksi malli oli tyytyväinen, onneksi!
 

Innostuin sitten tekemään pienemmän maisema taulun. En ole mikään maisemamaalari, yleensä niistä tulee naivistisia ja minä en tykkää. Maalaan enimmäkseen ihmisiä.

En ehtinyt saada sitä valmiiksi asti kun serkkuni ilmoitti, että hän haluaa sen ja heti mukaan.
Maalaus ei ollut ehtinyt edes kuivua. Olin jo veitsellä kaapinut väriä pois yhdestä kohtaa, korjatakseni mielestäni tukkoisen kohdan. En ehtinyt kun piti kiireesti singneerata taulu.

 

Sitten tuli mieleen, että mitäpä jos piirtäisin serkustani muotokuvan, hiilellä ja liidulla. Tykkää tai ei niin hän saa sen vaikka joululahjaksi.
 

 

Olen tehnyt nämä työt niin kuin harjoitus töinä. Ja ihan kiva on taas elvytellä vanhoja taitoja. Kiitos kuuluu exälle, joka aina on kannustanut minua tämän harrastuksen parissa.

 

 

 

 

Kommentit (4)

Seuraa 

Seniorin sessio kertoo Maija-Liisan näkökulmasta asioista, ikääntymisestä ja sen tuomasta ”ihmeellisyyksistä”. Ei ole vaan yhtä asiaa, vaan elämästä yleensä. (Ei aina) Hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa ! 

 

Maija-Liisa Ryhänen on eläkkeellä oleva 71-vuotias neljän lapsen äiti ja kuuden ihanan lapsenlapsen mummi. Työelämässä toiminut visuaalisena suunnittelija. Harrastuksina ollut piirtäminen, maalaaminen ja käsityöt. Nykyään kuntosalilla käynti ja bloggaaminen.

Blogiarkisto

Kategoriat