Niinhän sitä sanotaan, että kun pirulle antaa pikkusormen niin se vie koko käden.
Näin on tainnut käydä nyt minulle, kirjoittamiset on vaihtunut maalaamiseen. Kun on ollut 20 vuotta "maalaus selibaatissa" niin maalaamisen patoutuma on purkautunut padon avautumisen lailla. Uudestaan löydetty luomisen riemu ja ilo on vienyt mennessään.
Tauluja on syntynyt kuin sieniä sateella. Samalla siinä ohessa on syntynyt myös kaksi "taidekirjaa". Tekemieni taulujen ja piirrosten säilyttäminen on tänä päivänä todella helppoa. Tauluista otetut kuvat ovat päässeet Ifolorin ansiosta kirjoiksi. Näin taulut ovat muistissa ja jäävät jälkipolville perinnöiksi. Varsinkin kun perheessä on paljon taiteellista väkeä, tosin hypännyt yhden sukupolven yli.
En ole koskaan pitänyt itseäni taiteilijana vaan olen vain harrastanut. Oppia ei tullut kuin kantapään kautta. Mutta tuntuu, että tunnustusta on saanut kun eräs galleristi pyysi osallistumaan yhteisnäyttelyyn Lauttasaaressa sijaitsevaan Galleria Foggaan.
Tammikuun 4. päivä 2020 on avajaiset.
Tilaisuus on haaveitteni täyttymys. Piste iin päälle, jos vaikka edes yksi taulu löytäisi uuden kodin.