Kirjoitukset avainsanalla ruoka

 

Keväällä toukokuussa alkoi kiinnostus kasvisruokaan. Ystävätär johdatti minut siihen tumman soijarouheen muodossa.

Motiivi sille ei ollut terveellisyys vaan halpuus, helppous ja nopeus. Varsinkin tummaa soijarouhetta tuli käytettyä paljon. Kikherneistä tein tomaattikeiton. Nyhtökauraakin tuli kokeiltua, mutta se ei oikein hivellyt makuhermojani. Mifua ja seitania en ole käyttänyt. Enkä taida käyttääkään.

 

Suosikki ruoka kesällä, silli ja uudet perunat, sitä tuli paljon syötyä sen helppouden takia. Ja sen takia, että ei jaksanut seistä +30° kuumuudessa, hellan edessä kuumien levyjen lämmön nousemassa jo valmiiksi hikiseen ja punoittavaan naamaan.

Smoothiet ja salaatit, kauppatorin antimet varsinkin tuoreet juurekset, marjat ja hedelmät, olivat joka päivä menussa mukana tavalla tai  toisella.

Sitten törmäsin oudon  näköiseen vihreään palloon, jonka kuulin kyssäkaalin olevan.

 

Torimyyjä kehui kuinka hyvä keitto siitä tulee. Pyysin ja sain ohjeen, kiireesti kotiin tekemään kyssäkaalikeittoa. Ja ihan totta, se oli todella hyvää keittoa, ihan kuin samettia. Keiton ohje kirjoituksen lopussa.

 

 

Nyt kun syksy on tullut, iski se "ahaa"-elämys!

Vatsa kaipaa "kunnon" ruokaa, sitä ruokaa mitä äiti on tehnyt ja mitä ollaan syöty melkein 70 vuotta. Kuvassa oleva annos on Vaakahuoneen menu listalta,  paistetut silakat ja perunamuhennos, hieman raskas mutta "ah" niin hyvää.

Vaikka eletään aikoja, että vegaanisuus kurkkii joka nurkan takana, niin ei kyllä mikään voita kunnon vanhan ajan kotiruokia. 

Minun puolestani saa mifut ja tofut, nyhtökaurat ja monet muut, niin teolliselta kuulostavat kasvisruuan osaset olla. Voi sitä muutenkin syödä terveellisesti.

 

 

Kyssäkaalikeitto

1 kpl kyssäkaali 

1 kpl porkkana 

1 kpl pieni sipuli 

1 kpl kasvisliemikuutio 

Koskenlaskija juustoa.

Kuullotetaan pieniksi silputtu sipuli kattilassa. Porkkana ja kaali kuoritaan ja leikataan pieniksi kattilaan, vettä sen verran, että kasvikset peittyvät. Suolaa ja pippuria. Kun kasvikset ovat kypsiä, paloitellaan Koskenlaskija ja laitetaan kattilaan. Mausteita voi laittaa maun mukaan. Kun juusto on sulannut, survotaan sauvasekoittimella keitto samettiseksi.

Ja ei kun syömään!

 

 

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

 

Muistojen kodissa oli vietnamilaisen ruuan valmistuksen vuoro. Tutustuin lähemmin pariin minulle vieraisiin raaka-aineisiin.

 

En ole koskaan ennen tehnyt mitään tofusta enkä soijasta, koska olen kaikki ruokainen, ei ole ollut tarvis. 

Mutta nämä monikulttuuristen ruokahetket avartavat ruokamaailmaani, herättävät uteliaisuuteni erilaisten makujen suhteen.

Ja vielä kun on opastusta miten ruoka valmistetaan.

 

 

Ensimmäisenä ihmetyksen aiheenani oli riisipaperin ohut riisilevy, mihin täyte kääritään. 

Ymmärsin, että tämä tuote on pakastealtaasta löydettävissä.

 

Täytteeseen tuli perunaa, purjo-, valko- ja tavallista sipulia, porkkanaa, korianteria, kiinankaalia, soijaa ja tofua.

Soija liotetaan ensin vedessä ja sitten pehmennetää pannussa. Sen jälkeen maustettiin suolalla ja mustallapippurilla.

Soijasta tehtiin murusia.

Tätä vaihetta en nähnyt, joten toivon, että kertomani on oikein.

 

Määriä en ehtinyt kirjata ylös. 

 

Vihannekset pestään hyvin ja pilkotaan pieniksi.

Vihannekset sekoitetaan keskenään joukkoon laitetaan vähän sokeria, suolaa, valkosipulia ja mustapippuria.

 

Tähän rullaan voi laittaa täytteeksi oikeastaan melkein mitä vaan, mitä mielikuvistus antaa myöten, tietenkin sillä erotuksella, ettei se sitten enään ole vietnamilainen kääryle.

 

 

Irroitetaan varovasti riisilevyt toisistaa, ne rikkoontuvat helposti kun ovat niin ohuita. 

Sitten levylle laitetaan täyte ja kääritään rullalle kuvien mukaan. Lopuksi liimataan vehnäjauho/vesiseoksella loppulevy kiinni.

Kääryleet paistetaan rypsiöljyssä (munkkien tapaan) kunnes ovat ruskistuneet. Tarjoillaan makean chilikastikkeen kera.

 

 

Ruokaa tehdessä oli vähän hässäkkää kun meitä oli monta tekemässä, joten voi olla, ettei tämä resepti ole ihan oikein, mutta näin periaatteessa.

 

Sanotaan, että kun on monta kokkia, niin on huono soppa, mutta nämä kääryleet olivat todella hyviä ! Bon apetito !

 

 

 

Kommentit (0)

Mikähän se pistää toimittajia aina välillä leikkimään köyhää ? Olen huomannut vuosien varrella, että silloin tällöin tätä tapahtuu.

Onko se niin kiinnostava aihe ?

Viimeisin ”leikki” on tilastojen mukaan tehty, että voiko köyhä syödä terveellisesti ? 

Totta kai voi, mutta ei sitä pröystäillä.

Nykyään on niin paljon maailmalta tullut eksoottisia raaka-aineita, joista on tullut arkiruokia. Mutta ne maksavat sitten enemmän.

Hesarin artikkelissa oli rahaa varattu n. 280 € neljäksi viikoksi yhden hengen talouteen eli 70€/ viikko. Oli vissiin tiukkaa tehnyt. 

Ei vähävarainen osta tofuja ja soijaa ym., jos ei ole pakko. Suomessa on ihan hyvät raaka-aineet terveelliseen ja edulliseen ruokaan. Sitä kun on syntynyt aikaan jolloin ei ollut eksoottisia makuja maailmalta, ei ole osannut laittaa sellaista mistä ei tiedä. Eikä osaa vieläkään.

Toki vaatii vähän mielikuvitusta saada samoista aineista erilaisia makuja, mutta joskus se on ihan mielenkiintoista.

Mutta oikeesti, jos vois aina käyttää tuon summan viikossa, niin sehän olisi ruhtinaallista.

”Ruokavammainenkin” voisi laajemmasta valikoimasta löytää vaihtelua. Kas kun sattuu olemaan laktoosi-intoleranssia ja keliakiaa, varsinkin viimeksi mainittu nostaa aterian hintaa ihan huimasti.

Sitten on vielä kihti ja sappi, joka on täynnä kiviä. Näitten vaivojen aktivoitumista välttääkseen vaatii myös tiettyä ruokavaliota, tai oikeestaan mitä pitäisi välttää. Raaka-aineet rajoittuu aika vähään. Mutta kaikkeen tottuun.

Joskus tuntuu, että ne joilla ei ole mitään hätää, ei oikein tajua kuinka vähällä toimeentulolla yksineläjät joutuu elämään. Eikä siinä ole vaan ruoka, vaan kaikki, vuokrat ja laskut, lääkkeet ja yllättävät menot.

Vuosien varrella aina joku toimittaja on innostunut leikkimään tätä leikkiä. Ihan kuin se olisi jokin muoti-ilmiö.

Eivätkä sittenkään saavuta sitä oikeata todellisuutta.

Mutta kun ei ole syntynyt kultalusikka suussa, niin pysyy jalatkin maassa.

Kommentit (2)

Maija
Liittynyt15.10.2015
1/2 | 

Ai mikä pistää toimittajan töihin?Yleensä se on pomo :) On yleisesti kiinnostava aihe, millä ihminen pärjää. Siitä keskutellaan aina, kun mietitään, saako joku ryhmä esimerkiksi liikaa tukia. Lehtijutun tekemisen tapoja on monia, ja tuo vaihtelua, kun ei aina käytetä sitä samaa. Aika usein haastatellaan myös ihmisiä, jotka oikeasti tulevat toimeen vähällä, mutta siinä on aina vähän tirkistelyn makua. Hyvätuloiset sanovat helposti, että "kyllä minäkin tuolla tulisin toimeen". Tämän juttutyypin tarkoitus on peilata sitä, tulisiko muuhun tottunut oikeasti toimeen ja miltä se tuntuisi.

Tuossa jutussa tuli hyvin esiin se, että vähälläkin rahalla saa hyvää ruokaa, mutta se vie aikaa. Olen aika varma, että omatkin ruokakuluni laskevat roimasti sitten joskus, kun aika on omaani.

Seniorin sessio
Liittynyt18.10.2015

Kiitos Maija selvennyksestä. Kun on koko ikänsä joutunut pihistelemään ja olemaan tarkka siitä mitä ostaa, niin siihen tottuu ja oppii etsimään edulliset ostokset ja miettimään pitemmän päälle päivän ruuat.  Sanoisin, että hyvätuloisen olisi vaikeampi sopeutua "köyhäilyyn" kun pienituloisen. 

Ei pitänyt joulun aikaan kirjoitella mitään, mutta kun jotain täytyy tehdä vaikka pitikin vaan lötkötellä.

Joulurauha alkaa aina katsomalla joulurauhan julistus suomen Turusta. Se on perinne.

Vaikka asunkin Turussa, en ole koskaan vielä ehtinyt olla paikalla jouluna kuuntelemassa tätä perinteistä tapahtumaa, nytkin tyttären luona nauttimassa lapsenlapsista ja yhdessäolosta. Tapanina sitten siirrytään pojan luokse pikkupoikien kanssa olemaan. Joulupäivähän on se päivä kun ei mennä minnekkään, eikä vieraita yleensä tule. Se on vaan perheen kesken oleilua.

 

Aatonaattona lastenlasten kanssa leivottiin pipareita ja piparitaloja. Sitten äidin ja ukin kanssa käytiin kuusi hakemassa. Ja sen koristelua. Muutenkin luotiin joulutunnelmaa. Tytöt olivat jo aiemmin koristaneet oman pikku kuusensa.

 

Joulupäivän lötköttelyä, silloin saa olla miten tahtoo, vaikka pyjama päällä koko päivän ja vaan nauttia rauhasta ja kirjojen lukemisesta. Lapsilla on paljon tekemistä uusien lahjojen tutkimisessa.

Ja tietenkin ihanien jouluruokien parissa. Ruoka tottumukset ovat ajan myötä vähän muuttuneet, ehkä terveellisempään suuntaan. Ei niin paljon mässäilyä, laatikoitakin puolet vähemmän mitä ennen, samoin kinkku on keventynyt painoltaan, mutta niitä pitää kyllä silti olla, ettei perinteet unohdu. Kaloihin nykyään panostetaa enemmän. Kaloja on monenlaista, siikaa, lohta, Båssen-, Ruustinnan-, lasimestarin- ja appelsiinisilliä, ja jouluherkku, mätiä !

 

Joulupäivän aamiainen on sitten vähän hemmottelua, tytöille karkkikaakaota. Ja sitä ei kyllä joka aamu saa !

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Seniorin sessio kertoo Maija-Liisan näkökulmasta asioista, ikääntymisestä ja sen tuomasta ”ihmeellisyyksistä”. Ei ole vaan yhtä asiaa, vaan elämästä yleensä. (Ei aina) Hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa ! 

 

Maija-Liisa Ryhänen on eläkkeellä oleva 70-vuotias neljän lapsen äiti ja kuuden ihanan lapsenlapsen mummi. Työelämässä toiminut visuaalisena suunnittelija. Harrastuksina ollut piirtäminen, maalaaminen ja käsityöt. Nykyään kuntosalilla käynti ja bloggaaminen.

Blogiarkisto

Kategoriat