Kun tyttäreni kuuli minun alkavan kirjoittaa ET:lle hän sanoi, että kiinnitäppäs huomiota siihen miten kirjoitat, kun on paljon kirjoitus- ja kielioppivirheitä !

 

Mitä lie tarkoittanut ? En olisi koskaan itse uskonut, että minä kirjoitan jotakin. Minä piirrän !

 

Kouluarvosana oli seiska suomenkielessä, englannin kielen kielioppi on sitä sun tätä. Minusta kuitenkin on pääasia, että tulee ymmärretyksi. 

 

Ja ainahan voi heittäytyä höppänäksi, että eihän sitä enää tässä iässä ole niin nuukaa mitä tulee kirjoitettua.

 

Ja enhän minä mitään stressiä rupee ottaa siitä miten kirjoitan.

Minähän olen eläkkeellä ! 

 

Kirjoitan niinkuin puhun. Kuka sitä puheessa huomaa onko sanoissa välejä vai ei ? 

Tai missä muodossa pitäisi lause olla. Varsinkin kun puheessa on vauhtia sen takia, ettei unohda mitä piti sanoa. Pitää vaan saada kakaistua se ulos.

Ja on ne sanat muutenkin välillä hukassa. Siinä sitä sitten änkytetään, kun yritetään hakea tiettyä sanaa. Kädet sitten vaan avuksi huitomaan tarkoittaen, että oota ny vähän kyllä se sieltä tulee.

 

Yritän toki kirjoittaa ainakin sanat oikein. Mutta sekin välillä lipsuu -  olen huomannut. Kun ei ole sitä oikolukijaa kotona.

Anteeksi jo etukäteen lukijoilta ja ymmärrystä toivon. On se sisältö kuitenkin se jonka toivon ymmärrettävän.

 

Liekö iällä taas jotain sen kanssa tekemistä. Ehkä johtunee siitä, että ei aina oikein näe, varsinkin kun silmät ovat väsyneet. 

Toki minulla on lukulasit, mutta kas kummaa, ne on aina jossain muualla, mutta ei nenän päässä.

 

Olen huomannut myös, että lukihäiriö nostaa päätään. Varsinkin telkkariohjelmien käännökset, kun ei niitä ehdi kunnolla lukea.

Sitten sitä ihmettelee, että mitä kaikkea hävyttömyyksiä sitä kirjoitetaankin - lehdissäkin vielä. 

 

Mistähän sekin johtuu, että kun lukee väärin niin siitä sanasta muodostuu aina jotain hävytöntä ?

Kyllä sitä sitten ihmettelee, että kuinka voidaan painaa noin hävyttömiä saonoja ? 

 

- Kappas, taas yksi virhe … siis sanoja !

Ja tuo ilmiö, että kirjaimet vaihtavat paikkaa. Onkohan sormet jotenkin ristissä kämmenissä kun ne näpyttelee mitä tahtoo.

 

Mutta vielä on pärjännyt ja jokunen lukijakin on ollut, kiitos siitä!

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Seniorin sessio kertoo Maija-Liisan näkökulmasta asioista, ikääntymisestä ja sen tuomasta ”ihmeellisyyksistä”. Ei ole vaan yhtä asiaa, vaan elämästä yleensä. (Ei aina) Hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa ! 

 

Maija-Liisa Ryhänen on eläkkeellä oleva 69-vuotias neljän lapsen äiti ja kuuden ihanan lapsenlapsen mummi. Työelämässä toiminut visuaalisena suunnittelija. Harrastuksina ollut piirtäminen, maalaaminen ja käsityöt. Nykyään kuntosalilla käynti ja bloggaaminen.

Blogiarkisto

Kategoriat