Kirjoitukset avainsanalla juhlat

 

En muista milloin olisi ollut näin paljon juhlia yhdessä kesässä. Sen lisäksi, että Suomella on 100-vuotis juhlavuosi. 

 

On teemasynttäreitä 70:stä ja 50:stä, häitä ja valmistujaisjuhlia ym. Eipä tämän ikäisellä enää ole ollut kovin paljon juhlia, mutta nyt on ja niistä pitää ottaa kaikki irti. 

 

Ei se "vanhan suukaan tuohesta ole" niin, että kaunistautumisvinkkejä on seurailtu. Täytyyhän sitä olla niin nättinä kun mahdollista.

 

Tässä iässä karvaa tahtoo vähentyä ennenkuin loppuu. Meinaan siis, että ripset on lyhentyneet ja harventuneet, joka tarkoittaa sitä, että ne on näkymättömät.

 

Olen pitkään "vihreenä" katsellut ja ihaillut tyttärien pidennettyjä ripsiä. Olis niin kiva jos olis näyttävät ripset, mutta eihän eläkeläisellä ole sellaisiin varaa. On se vaan niin arvokasta.

 

Ja kun tietää vielä, että niihin jää koukkuun. Ja huoltaakin täytyy, jos meinaa että ne ovat koko ajan edustuskunnossa.

 

10 vuotta sitten ostin irtoripset omia synttäreitäni varten. Muistan hyvin kun tappelin niitten kanssa, kun se liima ei pitänytkään. Hermothan siinä meni ! Niinpä ripset jäi sitten käyttämättä.

 

Nyt sitten muistin, että minullahan on ne irtoripset ! Tuleehan ne sentään halvemmaksi kuin ne pidennetyt ripset. 

 

Kysäisimpä sitten eräältä nuorelta naiselta, että pysyykös nuo ripset hyvin, hänellä kun sattui olemaan irtoripset, ja mikä on hyvä liima ? Ystävällisesti neitokainen neuvoi, että sellainen Duo-merkkinen liima on tosi hyvä ja sitä saa Stockmannilta. Ei muuta kun liiman ostoon ! 

 

Olihan siellä liimaa ja ripsiä poikineen. Kyseinen Duo-liima oli aika kallis, yli 13 €. Johtuen varmaan siitä, että siinä oli enemmän liimaa kuin niissä toisissa jotka olivat parin euron luokkaa. 

 

Enhän minä sitä liimaa yhtä kertaa varten niin paljoa tarvitse, niin että parin euron liima on ihan hyvä.

Onneksi siinä oli myyjä mukana jonka kanssa ihmetellä, että mikähän näistä sitten on paras.

 

Sitten huomasin ripsiviidakon joukosta sellaiset vaatimattomammat ripset, ne sopis hyvin juhliin, ei menis niin överikisi. Ja kun eivät paljoa maksaneetkaan, niin päädyin sitten ostamaan nämä vähän vaatimattomammat ripset, jossa oli liima mukana.

 

Olin vähän epäluuloinen sen liiman suhteen, joten ostin vielä toisen merkkisen liiman kun ostokseni oli niin edullinen.

Innoissani sitten kotona päätin heti kokeilla uusia ripsiä. 

 

Laitoin ripsinauhaan liimaa ja annoin olla sen puoli minuuttia, niin kuin oli neuvottu. Toiselle ripselle samat toimet. Sitten omiin ripsiin vähän ripsiväriä. 

 

Rupesin sitten sovittamaan ripsien juureen nämä irtoripset, yksi kerrallaan. 

 

Eihän siitä mitään tullut, menivät ihan vinksin vonksin. Sormet ja luomet oli ihan liimassa ! 

 

Ja taas meni hermot. Niinpä revin ripset irti sillä seurauksella, että omat ripset tarttuivat luomiin. Hyvä että sain luomet kiinni. Ripset olivat ihan mini risuaidan näköiset.

 

Vanhin tyttäreni joutuu käyttämään paljon irtoripsiä, tanssikisojen takia. Jospa hän vähän näyttäisi miten ne oikein saa luomiin sotkematta sitä liimaa joka paikkaan.

 

Olisikohan sittenkin pitänyt ostaa se isompi liimaputkilo !

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Oli heinäkuu, mun 60-vuotisjuhlapäivä. Aamu oli synkän näköinen, olin kyllä tilannut auringon siksi päiväksi ja iltapäiväksi se tulikin. Lippu oli nostettu salkoon minun kunniakseni.

Piha ja talo oli koristeltu. Roomalaiskylä rakennettu. Teemana siis toogabileet !

 

 

 

En ollut ennen pitänyt näin suuria juhlia mutta silloin päätin pitää, elämäni ensimmäiset ja viimeiset juhlat. 

Kaiken tämän kustansin tupakkarahoilla. Lopetin tupakanpolton tammikuussa ja rupesin pistämään tupakka-askin hinnan syrjään, ikään kuin ostaisin askin. Sillä mikä meni ennen savuna ilmaan sain syötettyä ja juotettua vieraani.

Teemaa olin miettinyt siten, että olisi mahdollisimman vähän kenellekkään kustannuksia. Eli että naisten ei tarvitsisi miettiä mitä laittaa päälle. Ajatukseni oli, että kiedotaan vaan vanhat lakanat ylle. No, ei tietenkään lakanat kelvannut. Mutta kaikki olivat panostaneet, mahtavaa !

Tohina oli kova pari tuntia ennen kutsujen alkamista.

Tyttäreni oli meikkaamassa minua kun sanoin , että lopeta. Kylmä hiki virtasi pitkin kasvojani ja sydän tykytti tuhatta ja sataa. Vatsakin meni sekaisin. 

Minulla on aina välillä rytmihäiriöitä ja sen takia beetasalpaaja on aina mukana. Olin ottanut sellaisen, mutta sillä kertaa sillä ei ollutkaan toivottua vaikutusta.

Tyttäreni huolestuivat, tietenkin, mutta minä kielsin kertomasta kellekkää. Todennäköisesti vävyt olisivat soittaneet ambulanssin.

Muistan kun olin vessassa ja ajattelin, että: ”En mä nyt voi kuolla. Kukaan ei juhli jos mä nyt kuolen ja kaikki vaiva vierailta menee hukkaan.”

En kuollut, kiitos yläkertaan ! Toivuin kohtauksesta ja juhlamieli pääsi taas ilmoille.

H-hetki koitti ja vieraat saapuivat ajallaan. Ehdin saada itsenikin kuntoon. Juhlat olivat mahtavat, eikä kukaan arvannut sitä draamaa joka oli tunti ennen juhlia.

 

 

 

Kuukausi juhlien jälkeen oli sellainen tunne kuin leijuisin, enkä ihan ollut tässä maailmassa. Menin sitten terveyskeskukseen jossa otettiin kokoeita. Lääkäri ilmoitti, että nyt äkkiä sairaalaan. 

Siellä sitten selvisi, että aikaisemmin oli ollut sydäninfarkti. Tiesin heti milloin se oli ollut. Silloin se ei tullut mieleenkään. Tehtiin varjoainekuvaus ja samalla pallolaajennus.

Ollaanko sitä nyt jatkoajalla ?

 

Maija-Liisa

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Seniorin sessio kertoo Maija-Liisan näkökulmasta asioista, ikääntymisestä ja sen tuomasta ”ihmeellisyyksistä”. Ei ole vaan yhtä asiaa, vaan elämästä yleensä. (Ei aina) Hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa ! 

 

Maija-Liisa Ryhänen on eläkkeellä oleva 71-vuotias neljän lapsen äiti ja kuuden ihanan lapsenlapsen mummi. Työelämässä toiminut visuaalisena suunnittelija. Harrastuksina ollut piirtäminen, maalaaminen ja käsityöt. Nykyään kuntosalilla käynti ja bloggaaminen.

Blogiarkisto

Kategoriat