Jossain vaiheessa 60 täytettyäni, minua rupesi kiinnostamaan omat juureni ja sukuni historia. Varsinkin kun on yksi asia joka minua vaivaa, kuka oli äitini isä ?

Löysin vanhoja valokuvia joista en tiennyt keitä kyseiset henkilöt olivat. Onneksi siihen aikaan oli tapana kirjoittaa kuvan taakse vuosiluvut ja henkilöt.

Kuvia ajalehti missä sattui ja ajattelin, että nämä täytyy saada jotenkin turvaan.

 

Sitten tuli mieleen sukututkimus.

Rupesin ottamaan selvää isäni suvusta. Pääsin 1800-luvulle asti, en pidemmälle koska en kuulu sukututkimusseuraan. Mutta se riitti minulle koska kuvia oli vain 1800-luvulle asti. Ajattelin selvittää sukuni sieltä tähän päivään asti ja tehdä siitä kirjan perintönä lapsilleni, että olisi muutakin perintöä kuin vaan lääkereseptit.

Kansikuvassa isäni isänisä vaimonsa kanssa.

 

Serkkuni ja kälyni olivat suurena apuna. Netistä yritin etsiä serkkujani ja löytyihän sieltä. Äitini puolelta olen löytänyt kaikki sukulaiseni, mutta äidin puoleinen suku onkin pieni. 

Isäni suku on laaja, sisaruksia oli kahdeksan. Ja sitten heidän jäkeläisensä. Joten kyllähän noita serkkujakin löytyi. Löytyisi varmasti enemmäkin jos tutkisi kaikki sukuhaarat.

Kun kaikki elossa olevat olivat löytyneet, niin sitten alkoi tarinoitten pyytäminen,  lisää valokuvia ja henkilöitten tunnistamista.

Oli kaksi valokuvaa jotka olivat arvoituksia. Ilmeisesti sotilasvalatilaisuus kirkossa ja ohimarssi. Mutta kuvien takana ei lukenutkaan muuta kuin vuosiluku. Kenen tilaisuudesta oli kysymys ?

Veljeni selvitti osaltaan isän avioerojuttua, joka sattui sota aikaan. Sieltä selvisi myös isän palvelukseenastumisen vuosi, joka oli sama kuin kuvien takana oleva vuosiluku.

Sen olin jo arvannut, että kuvat olivat Viipurista, koska juureni tulevat sieltä.  Alttaritaulun perusteella hain netistä tietoa, mikä kirkko oli kysymyksessä. Kirkko oli Viipurin uusi tuomiokirkko. Vuosiluku 1937. Alttaritaulu oli Pekka Halosen vuonna 1914 maalaama "Kristuksen ristiltä otto".

Kuvat ovat hyvin todennäköisesti isäni sotilasvalatilaisuudesta.

Yllätyksekseni huomasin pitäväni tämän laatuisesta hommasta, etsiä ja tutkia asioita. Ja varsinkin kun löytyi vastauksia .

Halusin tehdä kirjasta mielenkiintoisen, en sellaista kuivaa, missä olisi vaan pelkkää tekstiä tai luetteloita. Toki kirjasta löytyy kaavioita jokaisesta suvun perheestä. Suvussa on lähes sata elossa olevaa henkilöä.

Tyttäreni kerran kysyi, "äiti, onko meillä serkkuja ollenkaan ?" Kyllähän niitä on. Nyt olisi tavoitteena tutustuttaa lapseni serkkuihinsa ja enoihin. Jos vaan tulisi se lotto-voitto niin voisi pitää sukujuhlat.

Äidin äiti.

 

Äitini puolelta olen löytänyt kaikki kolme serkkuani. Äidillä oli vain veli. 

Olemme keskenämme pohtineet, että kuka oli meidän isoisämme.

Mummo ei ollut koskaan naimisissa. Ja sehän oli hirmuinen häpeä siihen aikaan, että oli aviottomia lapsia. Ja vielä kaksi. Mummo ei koskaan kertonut kenellekkään kuka on lasten isä.

Olemme vähän spekuloineet, että isä voisi olla joko saksalainen tai venäläinen sotilas. Sen takia koska äidilläni ja enollani oli toinen nimi vähän erikoisempi, siis ei suomalainen nimi. Sellainenkin mahdollisuus on, että molemmilla on eri isä ?

Tämä ainoa tieto jonka olisin todella halunnut, ei ole kirjoissa eikä kansissa.

 

Maija-Liisa

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Seniorin sessio kertoo Maija-Liisan näkökulmasta asioista, ikääntymisestä ja sen tuomasta ”ihmeellisyyksistä”. Ei ole vaan yhtä asiaa, vaan elämästä yleensä. (Ei aina) Hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa ! 

 

Maija-Liisa Ryhänen on eläkkeellä oleva 69-vuotias neljän lapsen äiti ja kuuden ihanan lapsenlapsen mummi. Työelämässä toiminut visuaalisena suunnittelija. Harrastuksina ollut piirtäminen, maalaaminen ja käsityöt. Nykyään kuntosalilla käynti ja bloggaaminen.

Blogiarkisto

Kategoriat