No niin, monta vuotta onkin saanut olla rauhassa tekniikan uusimiselta, mutta nyt tuli melkein pakko eteen.

 

Puhelin meni uusiksi ! Akku haisi ! Mitä se lie sitten tarkoittaakin käytännössä ? Räjähtääkö se vai ylikuumenee, vai mitä ? Se ei minulle selvinnyt. 

 

Mutta ajatuksissa oli muutenkin vaihtaa puhelin, syystä, että en nähnyt oikein kunnolla tekstiä kun näyttökin oli vähän pieni, sitten vielä kuulinkin huonosti. 

 

Tuo ikä kun tuo kaikenlaisia miinuksia tähän pakettiin missä henki pihisee.

 

Ja kun on hyvään merkkiin kerran tottunut, niin ei sitä merkkiä kyllä hevin vaihda toiseen. Näin säästyy siltä ihan uuden oppimisen tuskalta ja stressiltä.

 

Tietojen siirrot uuteen puhelimeen tuli vähän kalliiksi, mutta parempi niin, kuin että itse olisin yrittänyt sitä tehdä. Olisin kuitenkin saanut ison sotkun aikaiseksi.

 

Neuvoja kun tuli niin monta erilaista ja ymmärrys kun välttämättä ei enää riitä ihan kaikkeen, saatikka sitten nykyajan tekniikkaan. 

 

Sitten vaan odottamaan, että joku soittaisi !

 

No, eihän se mokoma silloin soi kun oikein odottaa, oli pakko soittaa jollekin. Pahus, onkohan puhelimessa jotain vikaa kun kukaan ei vastaa, pitääkö viedä takaisin !?

 

Vielä yksi soitto. No, vihdoinkin tytär vastasi.

 

Olin facebookin sivulle laittanut tiedotteen, ettei minua saa vähään aikaan puhelimitse kiinni.
Liikkeessä kun sanottiin, että se voi kestää kuusikin tuntia tai mennä seuraavaan päivään.

 

Kyllä oli orpo olo, olla ilman puhelinta ! Mitenhän sitä ennen on tullut toimeen ?

 

Mutta ei mennyt kun pari tuntia kun sain s-postia, että laitteet voi hakea. 
Ja sitten ilmoittaa uudestaan fb:ssä, että olen taas puhelimen päässä. 

 

Kukaan ei edes uteliaisuudesta soittanut, höh.

 

Tyttärelle sanoin, että soita minulle, koska halusin kuulla oliko valittu soittoääni tallentunut myös.

Olihan se ja kaiken lisäksi näyttöön ilmestyi soittajan kuva, wau. 

 

Tytär kehui minun puheeni kuuluvan paremmin kuin ennen. Hän oli luullut, että hänen puhelimessaan oli jotain vikaa. Mutta kyllä se taisi olla minun viisi vuotta vanhan koneeni vika.

 

Niin, että ei se uuteen vaihtaminen sitten hukkaan mennyt.

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Seniorin sessio kertoo Maija-Liisan näkökulmasta asioista, ikääntymisestä ja sen tuomasta ”ihmeellisyyksistä”. Ei ole vaan yhtä asiaa, vaan elämästä yleensä. (Ei aina) Hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa ! 

 

Maija-Liisa Ryhänen on eläkkeellä oleva 70-vuotias neljän lapsen äiti ja kuuden ihanan lapsenlapsen mummi. Työelämässä toiminut visuaalisena suunnittelija. Harrastuksina ollut piirtäminen, maalaaminen ja käsityöt. Nykyään kuntosalilla käynti ja bloggaaminen.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat