Kirjoitukset avainsanalla mekko

 

On ollut ihana toukokuu, meitä on hemmoteltu lämmöllä ja auringon paisteella. Kauan eläneelle ehkä vähän liikaakin. Kirsikan kukat ja syreenit ovat heränneet  loistoonsa.

Myös uusissa kesämekoissa ja muissa kesävaatteissa näkyy kukkakuosia vaikka kuinka paljon.

Olen vissiin vähän nirso, kun mahtavasta mekko määrästä en ole itselleni löytänyt minun oloistani mekkoa. En yleensäkään välitä kukka-aiheisista vaatteista, mutta joskus sellainen saattaa piristää, jos vaan sattuu löytymään mieluista kuviota kankaassa. Silmäkin ehtii tottumaan kukkavaatteisiin kun niitä näkee paljon.

Jos on ollut kangas mieluinen, niin malli ei ja päinvastoin. Tai sitten ei ole ollut tarpeeksi suurta kokoa.

Olin menossa kangaskauppaan ostamaan hikinauhaa liian suureen olkihattuun ja kuminauhaa.

Mutta kuinkas kävikään, kävellessäni kangaspala laatikoiden ohi, yhdestä laatikosta pilkisti - mikäs muu kuin kangas, jossa oli kukkia, mustalla pohjalla. (Yleensä yritän välttää ostamasta mustia vaatteita kesällä.) Ja ikään kuin kangas olisi huutanut: ota minut.

Käsi tarttui ihan refleksinomaisesti kankaaseen. Siitä sitten punnitsemaan ja katsomaan mitä maksaa. Hintaa palalle tuli alle 10 euroa. Minun ei pitänyt ostaa kangasta ollenkaan ja varsinkaan mustaa. Mutta tätä en voinut vastustaa.

 

 

Pari päivää meni pähkäillessä, että minkälaisen mekon siitä nyt sitten ompelisi. Vaihtoehtoja mielessä oli, mutta kaavoja ei ollut. Yleensä minulle käy niin, että inspiroidun kankaasta ja sitten vasta mietin, että minkälaisen siitä teen. Joten piti tehdä sellainen simppeli mekko, joka syntyy ilman kaavoja. Ja yksinkertainen on minun tyyliä. Itse kangas oli mielestäni niin kivan näköinen ettei se tarvinnut mitenkään erikoista mallia.

Mekko valmistui muutamassa tunnissa ja avót, siitähän tuli ihan näköiseni. Olen siihen oikein tyytyväinen.

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Seniorin sessio kertoo Maija-Liisan näkökulmasta asioista, ikääntymisestä ja sen tuomasta ”ihmeellisyyksistä”. Ei ole vaan yhtä asiaa, vaan elämästä yleensä. (Ei aina) Hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa ! 

 

Maija-Liisa Ryhänen on eläkkeellä oleva 70-vuotias neljän lapsen äiti ja kuuden ihanan lapsenlapsen mummi. Työelämässä toiminut visuaalisena suunnittelija. Harrastuksina ollut piirtäminen, maalaaminen ja käsityöt. Nykyään kuntosalilla käynti ja bloggaaminen.

Blogiarkisto

Kategoriat