Niin se vaan aika vähenee ja evakkoretki lähenee.

Tuntuu kuin pitäisi päästä jo pois, jonnekin muualle. Pää hajoaa jokapäiväisistä poraamisista ja seinien ja lattioitten hajoittamisesta. Pakko mennä ulos muutamaksi tunniksi. 

Puhelimessa ei voi puhua porauksien aikana kun ei kuule mitään. Toivon mukaan ei tule niin tärkeitä soittoja etteikö voisi puhelua siirtää myöhäisiltapäivään.

Siivoushalut ovat kaikonneet ! 

Rapussa ja hississä on seinillä hienoa laastia kaikkien poraamisten jälkeen. Puhumattakaan rappukäytävissä.

Työmaalla sitä nyt asutaan.

Rapussa joutuu katsomaan mitä kautta pääsee ulos. Pyörätuolilaisilla olisi vaikea päästä edes hissille. Tiettävästi talossamme ei onneksi taida asua pyörätuolilla liikkujia.

Seuraava vaihe onkin sitten miettiä, mitä ottaa mukaan evakkoon, huonekalujen peittäminen ja vaatekaappien suojaaminen pölyltä. Tekstiilien suojaaminen.

Pukupusseja pitää ostaa kotiin jääville vaatteille suojaksi. Laatikoita hommata, että saa kylpyhuoneen ja keittiön astiat/tavarat pakata, jotta olisi helpompi sitten vaan pestä astiakaapit. Ja mitä kaikkea se sitten tuokaan vielä tullessaan.

Ystävä tarjosi pakopaikan, ei tarvitse lähteä mierolaisen tielle niin kuin mustalainen. 

Ensimmäinen kerta, kun olen joutunut epämukavuusalueelle elämäni aikana. Mutta täytyy ajatella positiivisesti: kesäksi pääsen takaisin kotiin.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Seniorin sessio kertoo Maija-Liisan näkökulmasta asioista, ikääntymisestä ja sen tuomasta ”ihmeellisyyksistä”. Ei ole vaan yhtä asiaa, vaan elämästä yleensä. (Ei aina) Hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa ! 

 

Maija-Liisa Ryhänen on eläkkeellä oleva 70-vuotias neljän lapsen äiti ja kuuden ihanan lapsenlapsen mummi. Työelämässä toiminut visuaalisena suunnittelija. Harrastuksina ollut piirtäminen, maalaaminen ja käsityöt. Nykyään kuntosalilla käynti ja bloggaaminen.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat