Tv:stä tulee nykyään paljon kotivideoita. 

Niitten pitäisi olla varmaan hauskoja ja tarkoitettu naurettavaksi. Mutta enemmänkin hirvittää katsoa mitä kaikkea sattuu. Yleensä en pidä sellaisesta tilannekomiikasta, joka on tekemällä tehty ja joissa nauretaan kun henkilölle sattuu jotakin, varsinkin lapsille. 

Mitä hauskaa siinä on ! 

Monta vuotta sitten kun olin vielä työelämässä ja tuli liikuttua tavallista enemmän, niin silloin aina välillä sattui ja tapahtui. Hepulikohtauksetkin oli tavallista herkemmässä. Ja vaikka toista sattui (ei vakavasti), niin ei se naurattanut, vaan se tilanteen aiheuttama komiikka.

Itse olen nähnyt pari tilannetta livenä, jolloin repesin ihan täysin. 

                                                                                           *******

Oli talvi ja tietysti liukasta ! 

Pukumies tuli kiireellä porttikongista kantaen salkkua toisessa kädessä. Sattui astumaan jäiseen kohtaan. Hän liukastui tavalla, jota en ole ennen nähnyt. 

Mies pomppasi ylöspäin varmaan puolimetriä, vartalo ja kädet tikkusuorana, jalat sätkien ja putosi sitten jaloilleen. Katsoi vielä sivuilleen, että näkikö kukaan (niin kuin suomalaiset yleensä tekee) ja kiiruhti äkkiä pois paikalta.Tilanne oli niin koominen, ettei sitä osaa oikein sanoin kertoa. 

Sitä ikäänkuin jähmettyi suu auki toljottamaan tilannetta. Ja sitten räjähti !!!  Minä siis. Sain sellaisen hepulikohtauksen, että oli pakko mennä kyykkyyn, mahasta kiinni pitäen ja vedet silmissä valuen ulvoin suoraa huutoa (lue: naurua).

Onneksi en ollut yksin, olisi ollut tosi noloa yksin hirnua keskellä katua, kun ei edes saanut nauramiselta sanottua yhtään mitään. Kaverini siinä sitten yritti rauhoitella minua, mutta loppujen lopuksi molemmat nauroimme hullun lailla. 

Se päivä kului hysteeristen naurunkohtauksien kanssa ja vedet silmissä.

                                                                                           *****

Toisella kerralla olin Forumissa -  yksin. 

Muistaakseni Marimekon myymälässä, jonka seinät olivat lasia ja keskellä oviaukko.Satuin juuri olemaan lähellä oviaukkoa, kun eräs mies tuli reippaasti putiikkiin ja käveli suoraan päin lasia. Oviaukko oli vieressä !

No, satuin taas olemaan jotenkin ”herkällä” tuulella. Repesin taas ihan täysin. Olin ihan paniikissa, mihin pääsisin piiloon nauramaan. Työnsin pääni vaaterekin vaatteiden väliin. Mietin milloin naurukohtaus menisi ohi, että voisin kunnialla poistua paikalta.Taisi sekin episodi näyttää aika koomiselta, ikäänkuin pää pensaassa.

Vähän väliä rupesi naurattamaan kotimatkalla, kun näin sieluni silmillä sen kohtauksen. Ihmiset pitivät minua varmaan ihan tärähtäneenä. Ei suomalaiset itsekseen hymyile, saati sitten saa naurukohtauksia.

                                                                                          *****

X-mieheni tuli kerran junalla kotiin. Juna oli ollut aika täysi, ruuhka-aika. Vastapäätä istui pariskunta, jotka olivat ilmeisesti olleet shoppailemassa. Nainen oli laittanut jonkun nyssäkän hattuhyllylle. Tämä pussi oli sitten tipahtanut miehen päähän, jotain vähän kovempaa siellä oli ollut. Miehen ilmeestä päätellen. 

Mieheni vaan tuumasi, että sattuu sitä muillekin ! Hän kun on saanut pari kertaa lasitavaraa päähänsä, kotona ! Ja minä hysteerisen naurukohtauksen. 

Kysyin mieheltäni, että rupesitko nauramaan ? En uskaltanut, piti vaihtaa paikkaa, kuului vastaus.

Kommentit (1)

Vierailija

Ompa todella epäkohteliasta nauraa avoimesti toisten vahingoille! Entä jos itse joutuu vastaavaan tilanteeseen ?

Seuraa 

Seniorin sessio kertoo Maija-Liisan näkökulmasta asioista, ikääntymisestä ja sen tuomasta ”ihmeellisyyksistä”. Ei ole vaan yhtä asiaa, vaan elämästä yleensä. (Ei aina) Hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa ! 

 

Maija-Liisa Ryhänen on eläkkeellä oleva 69-vuotias neljän lapsen äiti ja kuuden ihanan lapsenlapsen mummi. Työelämässä toiminut visuaalisena suunnittelija. Harrastuksina ollut piirtäminen, maalaaminen ja käsityöt. Nykyään kuntosalilla käynti ja bloggaaminen.

Blogiarkisto

Kategoriat