Niinhän sitä sanotaan, että kun pirulle antaa pikkusormen niin se vie koko käden.

Näin on tainnut käydä nyt minulle, kirjoittamiset on vaihtunut maalaamiseen. Kun on ollut 20 vuotta "maalaus selibaatissa" niin maalaamisen patoutuma on purkautunut padon avautumisen lailla. Uudestaan löydetty luomisen riemu ja ilo on vienyt mennessään.

 

 

Tauluja on syntynyt kuin sieniä sateella. Samalla siinä ohessa on syntynyt myös kaksi "taidekirjaa". Tekemieni taulujen ja piirrosten säilyttäminen on tänä päivänä todella helppoa. Tauluista otetut kuvat ovat päässeet Ifolorin ansiosta kirjoiksi. Näin taulut ovat muistissa ja jäävät jälkipolville perinnöiksi. Varsinkin kun perheessä on paljon taiteellista väkeä, tosin hypännyt yhden sukupolven yli.

En ole koskaan pitänyt itseäni taiteilijana vaan olen vain harrastanut. Oppia ei tullut kuin kantapään kautta. Mutta tuntuu, että tunnustusta on saanut kun eräs galleristi pyysi osallistumaan yhteisnäyttelyyn Lauttasaaressa sijaitsevaan Galleria Foggaan. 

Tammikuun 4. päivä 2020 on avajaiset. 

Tilaisuus on haaveitteni täyttymys. Piste iin päälle, jos vaikka edes yksi taulu löytäisi uuden kodin.

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Seniorin sessio kertoo Maija-Liisan näkökulmasta asioista, ikääntymisestä ja sen tuomasta ”ihmeellisyyksistä”. Ei ole vaan yhtä asiaa, vaan elämästä yleensä. (Ei aina) Hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa ! 

 

Maija-Liisa Ryhänen on eläkkeellä oleva 71-vuotias neljän lapsen äiti ja kuuden ihanan lapsenlapsen mummi. Työelämässä toiminut visuaalisena suunnittelija. Harrastuksina ollut piirtäminen, maalaaminen ja käsityöt. Nykyään kuntosalilla käynti ja bloggaaminen.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat