Kirjoitukset avainsanalla ruoka

 

Ken tästä ovesta käy joutuu monikulttuuriseen maailmaan.

Muistojen Kodissa ohjataan ja tuetaan iäkkäitä Suomeen muuttajia selviytymään arjessa. Ikäihmiset saavat apua ja monenlaisia kansalaistaitoja toisiltaan sekä uusia ystävyyssuhteita.

Muistojen Kodin toimintaa suojelee, professori, oikeustieteen tohtori ,ETNO:n hyvän tahdon lähettiläs Pentti Arajärvi.

 

Taitava tanskalainen Birgit ompelee ja korjaa vaatteita edullisesti. Hän myöskin suunnittelee ja piirtää yksilöllisen asun, mutta myös toteuttaa oman piirtämäsin vaatteen.

Täältä saa myös käsintehtyjä lahjatavaroita, villasukkia ja lapasia, laukkuja  ja vaikka mitä !

 

Täällä talon sydämessä, keittiössä, valmistamme yhdessä monikulttuurista ruokaa. Tällä kertaa oli vuorossa arabialaista Tabboulehia, jossa oli mm. munakoisoa ja perunaa, kera salaatin. Opimme tietämään uuden mausteen Somacin, jota saa itämaisesta kaupasta.

Muistojen Kotiin voi kuka tahansa mennä tutustumaan, tai vaikka syömään edullisesti maukasta erilaista ruokaa kuin mihin me suomalaiset olemme tottuneet.

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Olen aina ollut iloinen ja positiivinen ihminen. Nyt näin jälkeenpäin ajatellen taisin olla nuorena tyttönä myös vähän äkkiväärä. 

 

Jos jokin meni pieleen tai oli väärin ymmärryksiä, niin taisin olla aika kipakka. Monesti hoidin asiat melkein huutamalla ja hävettää ihan sanoa, että räyhäämällä, jos ei muuten mennyt perille.

 

Se oli sitä aikaa kun ei ollut vielä aikuistunut vaikka ikää oli yli kaksikymmentä.

 

Sitten sattui eräs tapaus, joka avasi silmäni, että ei räyhäämällä mitään saavuteta. Voi myös kohteliaasti olla v-mäinen. Ja siitä alkoi ikuinen elämänkoulu. 

 

 

Oli viikonloppu ja lauantai, silloin oli kaupassa aina tupaten täynnä väkeä. Sunnuntaisin kauppa oli kiinni.

Olin kerännyt kärryyn viikonlopun ruokatarvikkeet, eikä niitä ihan vähän ollutkaan, kuuden hengen talous, kärry ihan kukkuroillaan. Väsymys painoi ja kuumakin oli.

 

Kassoja oli vain kaksi ja molemmissa monen metrin jonot. Siinä meni jonottaessa puoli tuntia. Ja sitten vihdoin pääsin hihnalle purkamaan ostokseni.

 

Siinä kohtaa kassa sanoi minulle, että: ”Voisitko siirtyä toiselle kassalle minä menen kahville”.

 

Kaupassa tuli ihan hiljaista. Ihan kuin filmi olisi pysähtynyt. Kaikki katsoivat minua, että mitä sitten tapahtuu.

 

Minussa syntyi sellainen raivo sisuksissani, että en meinannut saada sanaa suustani. Normaalisti olisin ruvennut huutamaan, mutta tuntui siltä, että tukehdun raivooni. 

 

Sitten jostain ylleni laskeutui ikäänkuin sellainen viileä viitta, joka kätki kaiken sen raivon.

 

Katsoin sitä kassaa tyynen rauhallisena (sisuksissani kävi edelleen kova myllerrys ja sydän hakkasi villisti), sanoin hänelle: 

”Minä en siirrä tavaroitani mihinkään. Mene vaan kahville, minä odotan kunnes olet kahvisi juonut.”

 

Ei mennyt kahville, ei. Hänelle se taisi olla tosi nolo paikka.

 

Olin niin ylpeä itsestäni, että pystyin olemaan ulospäin niin rauhallinen ja vielä puhumaan sivistyneesti. 

 

Siitä alkoi minun elämäni korkeakoulu, aiheena oman mielen ja asenteen kehittäminen ja hallitseminen. 

Ja sitä koulua on jatkunut tähän päivään asti.

 

 

 

Kerran kuukaudessa järjestetään monikulttuuristen ruokailutapahtuma. Se on tapahtuma, jossa SPR:n vapaaehtoiset ovat toisena osapuolena ja toisena eri kulttuureista olevia henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita yhteisestä tekemisestä ja hetkestä toistemme kanssa. Tutustumme toisiimme ja kyselemme eri maiden tavoista ja ruokakulttuurista ja kerromme omista tavoistamme.

Muistojen koti on monikulttuuristen viehättävä ja eksoottinen tapahtuma- ja kohtaamispaikka Turussa, jossa valmistamme heidän ruokiaan.

Siellä voi käydä muulloinkin syömässä ja voit tutustua käsintehtyihin lahjoihin ja asusteisiin. Voi myös teetättää ja korjauttaa vaatteita tanskalaisella ompelijalla.

Tällä kertaa oli suomalaisen ruuan vuoro Suomen punaisen ristin tiloissa. SPR:n vapaaehtoiset toimivat emäntinä.

Tapana on, että vieraat opettelevat tekemään ruuan ja emäntäväki opettaa ja neuvoo kuinka ruoka tehdään. Joskus he jopa haluavat reseptin.

Keittiössä käy aika sutina kun on monta kokkia (ei tarkoita, että olisi huono soppa) ja pienet tilat.

Ruokana oli helppo kalakeitto ja leipää. Jälkiruokana lämmintä leipäjuustoa kermalla ja lakkahilloa.

Välillä on vaikea keksiä mitä suomalaista ruokaa tehdään, koska se ei voi olla aikaa vievää, aikaa on vain noin pari tuntia yhteensä, eikä valmiiksi voi tehdä mitään. Toinen vaikeus on raaka-aineissa, sianliha kun on pannassa.

Ruoka on valmista ! Olkaa hyvät ja käykää ottamaan. Hyvää ruokahalua.

 

 

Ruoka oli hyvää ja maittavaa ja sitä oli riittävästi. 

Kuvat on ottanut Muistojen kodin edustaja.

 

 

 

Seuraa 

Seniorin sessio kertoo Maija-Liisan näkökulmasta asioista, ikääntymisestä ja sen tuomasta ”ihmeellisyyksistä”. Ei ole vaan yhtä asiaa, vaan elämästä yleensä. (Ei aina) Hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa ! 

 

Maija-Liisa Ryhänen on eläkkeellä oleva 71-vuotias neljän lapsen äiti ja kuuden ihanan lapsenlapsen mummi. Työelämässä toiminut visuaalisena suunnittelija. Harrastuksina ollut piirtäminen, maalaaminen ja käsityöt. Nykyään kuntosalilla käynti ja bloggaaminen.

Blogiarkisto

Kategoriat