Runsas vuosi sitten kun aloin kirjoittaa tätä blogia ja toista englanninkielistä - Time to get wiser - halusin, että blogin nimi kertoisi, minkä tässä elämänvaiheessa uskon olevan tärkeää. Pähkäilin kahden vaihtoehdon välillä “Aikaa iloita” ja “Aika iloita”. Ensimmäinen liittyy uskooni siihen,  että eläkeläisenä on enemmän aikaa  iloatuottaviin harrastuksiin ja toinen toiveeseeni pysähtyä ja nauttia tästä hetkestä. Jälkimmäiseen liittyy myös halu katsoa taaksepäin ja  iloita kaikesta missä on menestynyt ja kaikesta pahasta, miltä on säästynyt. 

Päädyin lisääntynyttä aikaa ilmaisevaa otsikkoon, vaikka minusta on alkanutkin tuntua siltä, että aikaa on nykyisin vähemmän kuin ennen. Se kuluu yksinkertaisesti entistä nopeammin. En ymmärrä, miten joskus ehdin käyttää työhön ja työmatkoihin yli kymmenen tuntia normaalipäivinä, kasvattaa lapsista toimeentulevia aikuisia, hoitaa kotirutiinit, osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ainakin paikallistasolla ja pitää huolta omasta terveydestä ja jaksamisesta. 

Elämä työssäkäyvänä lapsiperheen äitinä, ja varsinkin yksinhuoltajajaksona, oli pelkkää suorittamista. Siksi tunnen suurta myötätuntoa niitä naisia ja miehiä kohtaan, jotka ovat parhaillaan siinä elämäntilanteessa. Yksi selviytymisstrategia silloin on keskittyä suorittamiseen ja siihen, “mikä on riittävän hyvä”. Parhaansa yrittämisestä ja liian syvällisestä elämänpohtimisesta voi silloin olla vain haittaa. 

Ikävänä jälkiseurauksena suorittamispainotteisesta elämästä voi olla jonkinlainen aivovamma, joka aiheuttaa huonoa omaatuntoa, jos kaikki päivät eivät olekaan aikataulutettuja tai jos ei yhtenä päivänä olekaan saanut aikaan mitään merkityksellistä. Tämä blogin kirjoittaminenkin tuntuu joskus suorittamiselta. Mietin mitä nyt, kun olen otsikoinnissani edennyt aakkoset alusta loppuun ja lopusta alkuun.  Tosin paluumatkalla jätin muutamat sellaiset kirjaimet väliin, jotka esiintyvät vain lainasanoissa. 

Katsoin myös äsken blogini suuntaa-antavia katselumääriä. Ilahduin, että jokaisella postauksella on ollut lukijoita. Hämmästyin, että ehdottomasti kaikkein suurin lukijamäärä on postauksella, jonka olin otsikoinnut “Häämatkalla sisareni kanssa”. Ehkä jotkut lukijat kuvittelivat jutun sisältävän jonkinlaisen sensaation, vaikka se vain kertoi minulle tyypillisestä ajattelusta: mitä useampi, sitä kivempaa. Seuraavaksi suosituin näytti olevan “Äitini täyttää 90 vuotta”. Siltä varmaan lukijat eivät odottaneet mitään sensaatiota, mutta ehkä ideoita, miten elää noin vanhaksi tai miten juhlistaa 90-vuotiasta vanhempaansa.

Taas vierähti tunti ja on aika lähteä puhujakerhoon - suorittamaan. Aamupäivä meni siivotessa ja kirjeenvaihdon hoitamisessa. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo yli neljä vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat