Kirjoitukset avainsanalla ylioppilaskirjoitukset

Lähes koko lauantaiaamu on hukkunut yhden vanhan kuitin etsimiseen Huomasin, ettei yksityinen sairausvakuutukseni ollutkaan korvannut uusia silmälasejani viime kesänä, koska kuitin skannaus-laatu oli ollut heikko. Onneksi samalla tuli siivotuksi kirjahyllyt, yöpöydän laatikot ja erinäiset säilytysarkut ja -rasiat, jotka olivat vielä sekaisin murtovarkaiden jäljiltä.

Kuittia etsiessäni löytyi monia aarteita, joita oli tutkittava tarkemmin. Yksi niistä oli kansakouluaikaisen ystäväni K:n kirje Savonlinnasta joulukuulta 1974. Kirjeen alussa K. pahoittelee, ettei melkein ollut ehtinyt kirjoittaa kahden viikon kohteliaisuussäännön rajoissa. Kuka vielä muistaa, että se oli ajan tapa? Nykyään joku saattaa ärsyyntyä, jos ei vastaa tekstiviestiin parissa tunnissa…

Olimme kumpikin lukion viimeisellä luokalla: K. Savonlinnan taidelukiossa ja minä Kannaksen lukiossa Lahdessa. Oli joulukuun alku ja K:nkin tahdonvoima vähissä. Uneksi joululomasta, jolloin ehkä ehtisi nukkua univelat pois ja herätä tammikuun ensimmäisenä viimeisen lukukauden voimanponnistukseen.

Silloisessa kirjeenvaihdossa jaoimme kärsimyksiämme. Mistä kaikesta pitikään kieltäytyä ja kaikki liikenevä aika käyttää lukemiseen. Mutta ylioppilaskirjoitusten jälkeen koittaisi vapaus. Tosin välillä synkkinä pohdimme, mitä vapaus itse asiassa olisi. Edessä olisi vuosien opiskelut, uran luominen, ehkä perheen perustaminen ja lasten kasvattaminen, sitten eläkkeelle ja sitten…

Aika on näyttänyt, että olemme kumpikin kapinoineet liian normaalia elämänmuottia vastaan. K. opiskeli pitkään kahdelle täysin erilaiselle alalle, ei perustanut perhettä eikä hankkinut lapsia. Ahkeroi vieläkin palkkatyössä, ja todennäköisesti nauttii siitä.

Mnä taas olen opiskelut, etupäässä työn ohessa, koko elämäni erilaisia yleissivistäviä aineita,  asunut monessa maassa, mennyt naimisiin, eronnut pari kertaa ja hankkinut kaksi lasta. Heti tilaisuuden tullen jäin eläkkeelle. Viime vuosien runsaan matkustamisen ja muutenkin epäsäännöllisen elämän takia olen siirtynyt opiskelemaan internetissä ja tekemään keikkaluontoisesti vapaaehtoistöitä. Tunnen oloni kotoiseksi monessa paikassa ja monenmaalaisten keskuudessa. Se on vapautta.

Vuosien myötä vapaus on tullut merkitsemään minulle lähinnä sitä, että on ollut varaa tehdä mitä on halunnut vapaa-ajalla. Työssäoloaikana oli otettava vastuuta monista asioista ja ihmisistä, joista ei välttämättä olisi halunnut vastata. Työhuolet seurasivat usein mukana mökille ja etelän lomamatkoille.  

Nyt eläkeläisenä voi ottaa välimatkaa myös ikäviin ja ilkeisiin ihmisiin ja viettää aikaa kiinnostavien ihmisten seurassa. Sekin on vapautta.

Kuva: Näkymä tyttären uuden kotitalon kattoterassilta Kööpenhaminan keskustassa

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo yli neljä vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.

Blogiarkisto

Kategoriat