Kirjoitukset avainsanalla ranskankieli

En osannut ääntää ärrää oikein mennessäni kansakouluun 1963. Tuskin se sitä ennen oli minua häirinnyt. Isoveljenikin sorautti ärrän samalla tavalla kuin minä. 

Ensimmäisellä luokalla kuitenkin tajusin, että muut samanikäiset äänsivät ärrän eri tavalla. Ja lähes kaikki aikuiset. Yritin matkia heitä, mutta en millään saanut samanlaista ärrää aikaiseksi. Minua raivostutti ja hävetti. Yritin välttää huomioon kohteeksi joutumista. Ehkä opettajani tai koululääkäri kuitenkin huomasi ongelmani - olihan minun pakko aina joskus sanoa nimeni, jossa on kaksi ärrää. Sen ansiosta sain lähetteen viikottaiseen puolituntiseen puheterapeutin luona läheisessä kaupungissa. 

Puheopetuksesta huolimatta ärrä-vikani jatkui vuodesta toiseen. Puheopettajan luona yritin tosissani, mutta käyntien välissä yritin olla ajattelematta ongelmaa enkä tehnyt harjoituksia kotona. Sen sijaan luin paljon kirjoja ja opettelin sanoja, joilla voisin korvata ärrää-sisältävät sanat. Haaveilin, että aikuisena muuttaisin Ranskaan, koska siellä kaikki äänsivät ärrän minun tavallani. Ehkä olin vahingossa Suomeen syntynyt ranskalainen. 

Neljännen luokan keväällä pyrin ja pääsin oppikouluun. Eniten minua pelotti uusien luokkatoverien kohtaaminen. Suurin osa heistä olisi kaupunkilaisia, jotka varmaan osaisivat sanoa ärrän. Pelkäsin jo etukäteen tilanteita, joissa joutuisin sanomaan nimeni ja vastaamaan kysymyksiin, joissa ei voisi välttää ärrää sisältäviä sanoja. Ehkä minua kiusattaisiin. 

Päätin oppia sanomaan ärrän kesäloman aikana. Joka päivä harjoittelin salaa - isoveljen kiusaamista välttääkseni - parikymmentä minuuttia  peilin edessä puheopettajan antamia harjoituksia. Ne olivat yksittäisiä sanoja, joissa ensin korvasin ärrän d-kirjaimella, ja jossain vaiheessa ärrä tuli puolivahingossa. Viikkojen kuluessa pystyin yhä useammin tuottamaan ärrän d:n sijasta. Kesäloman lopussa saatoin jo tietoisesti tuottaa ärrän aina halutessani. Tosin se kuullosti voimakkaammalta kuin luokkatoverieni, mutta ei koskaan johtanut kiusaamistilanteisiin. 

Lukiossa sitten opettelin ranskaa. Sitä vasta olikin vaikea ääntää. Lukuisista myöhemmistä kielikursseista huolimatta ranskan ääntäminen on edelleen haasteellista. Samoin englannin. Koska usein pidän puheita englanniksi, päätin tässä kuussa petrata ääntämistäni, ja tilasin ajan yhdelle amerikkalaiselle kieliklinikalle ääntämisen arviointia ja harjoitussuunnitelman laatimista varten. Kun kerroin asiasta amerikkalaisille ystävilleni, heidän reaktionsa oli lähinnä:

-   Rahan haaskausta. Sinähän puhut selvemmin kuin me. 

Tällaisten reaktioiden takia minä rakastan amerikkalaisia. He ovat yleensä suurpiirteisiä ja tottuneet kuuntelemaan kaikenlaista ääntämistä. Kielihän on vain viestinnän väline eikä mikään itsetarkoitus.

Kuva: Kunnaksen kansakoulun ensimmäinen luokka vuonna 1963

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo yli neljä vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.

Blogiarkisto

Kategoriat