Kirjoitukset avainsanalla tupakansavu

Opin jo varhain, että elämä on jännittävämpää, jos minulla on eri-ikäisiä ystäviä. Yksi varhaisimmista oli minua kuusi vuotta vanhempi Ulla. Itse olin silloin 6-vuotias. 

Ulla oli keski-ikäisen naapuripariskunnan ainoa lapsi. Aika varhaiskypsä ikäisekseen 60-luvun alussa, sillä hän meikkasi ja oli kiinnostunut muodista ja pojista. Ehkä leikkitoverien tai sisarusten puutteessa hän valitsi minut seurakseen. Ihailin kaikkea, mitä Ulla edusti, ja pääsin liikkumaan lähiympäristöä pitemmälle Ullan tarakassa. 

Eräänä päivänä Ulla keksi, että opettelisimme polttamaan tupakkaa. Koska kumpikaan Ullan vanhemmista ei polttanut, minun tehtäväkseni lankesi varastaa isältäni pari savuketta. Se ei ollut erityisen vaikeaa, koska isä jätti usein tupakka-askinsa peräkammarin piirongille. Tosin pelkäsin kiinni joutumista rangaistuksen pelosta, koska käsitin, ettei isän tavaroihin saanut koskea.

Tapasin Ullan heidän saunansa takana, jossa viinimarjapensaiden välissä Ulla sytytti isäni filtterittömän North State-savukkeen. Oli kai löytänyt saunalta tulitikkuaskin. Ulla imaisi ensin savukkeesta ja antoi sen sitten minulle. Ensi yrittämällä sain vähän savua suuhun ja rupesin yskimään. Sitten Ulla neuvoi minua puhaltamaan kaikki ilmat keuhkoista pois, pitämään nenästä kiinni ja vetämään ilmaa savukkeen läpi. Tein ohjeiden mukaan.

Nyt savu täytti keuhkoni, tunsin tukehtuvani, päätäni alkoi huimata. Hetken päästä oksensin. Halusin kotiin. Ulla taisi säikähtää ja saatteli minut meidän postilaatikolle saakka, mutta ei uskaltanut tulla sisään. 

Haisinko tupakalle, olinko muuten vain syyllisen näköinen vai oliko isä huomannut savukkeita puuttuvan. En tiedä, mutta sain selkäsaunan.

Siitä alkoi elinikäinen vastenmielisyyteni tupakansavua kohtaan. Joskus teini-ikäisenä yritin kerran-pari polttaa marijuanaa, kun sitä oli joskus tarjolla, mutta yritykseni vetää savua keuhkoihin herättivät vain oksennusreaktion.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo yli neljä vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.

Blogiarkisto

Kategoriat