Kirjoitukset avainsanalla kansanopistoliike

Tältä näytti Lahden kansanopisto 1920-luvulla

Lähes joka kesä hakeudun viikoksi tai kahdeksi tanskalaiseen kansanopistoon. Se on helppo tapa katkaista arkirutiinit, oppia uutta ja tutustua muihin, jotka uskovat ihmisen rajattomaan oppimiskykyyn. Kansanopistourani alussa noin 30 vuotta sitten päätin, että tutustuisin uuteen kansaopistoon joka vuosi. Silloin niitä oli pitkälti toistasataa. Nyt määrä on vähentynyt runsaaseen 70:een. Välillä olen tykästynyt johonkin opistoon niin paljon, että olen palannut takaisin useamman kerran. Siksi olenkin luopunut määrällisistä tavoitteista. 

Koska työurani oli aika toimistomaista, satojen sääntöjen rajoittamaa,  olen yleensä valinnut kansanopistokursseja, joilla voin tutkiskella luovuuttani ja kokeilla uusia liikuntalajeja. Olen opiskellut öljyvärimaalausta, valokuvausta, taidekäsitöitä, vaatteiden ompelua, gourmet ruoanlaittoa ja Ayur-Veda periaatteiden mukaan elämistä. Liikuntapuolella olen kurssittautunut muun muassa maastopyöräilyssä, merimelonnassa, joogauinnissa, seinällä kiipeilyssä ja erilaisissa tanssilajeissa. Eläkkeelle jäämisen jälkeen olen valinnut useita tietopuolisia kursseja Amerikan presidenteistä ja Tanskan politiikasta kansainvälistymiseen ja demokratian kehittämiseen.

Oppimisen rajan olen kohdanut vain kerran. Se tapahtui viikon pianonsoittokurssilla Gerslevin kansanopistossa parikymmentä vuotta sitten. Opin tosin soittamaan pari yksinkertaista melodiaa nuoteista harjoiteltua kuusi tuntia päivässä viikon. Mutta tajusin, että nautittavan tason saavuttaminen edellyttäisi tuhansien tuntien harjoittelua kotona. 

Siksi seuraavana kesänä hakeuduinkin yksinlaulukurssille, sitten kuorolaulukurssille. Jossain  vaiheessa minut kelpuutettiin asuinkuntani 80-hengen Seven Sharp-kuoroon. Kuorolaisten kanssa tapaamme joskus kesäisin kansanopistojen kuorolaulukursseilla. Liikkuvan elämäntapani vuoksi en nimittäin enää voi sitoutua viikoittaisiin kuoroharjoituksiin ja tietyiksi päiviksi sovittuihin konsertteihin. 

Vaikka kansanopistot tarjoavatkin valtavan määrän erilaisia kursseja, olen onnistunut saamaan mieheni mukaan vain kolmelle niistä. Kaikkien aiheena oli lasitaide. Varsinkin lasinpuhalluksesta hän innostui jyllantilaisen Engelsholmin linnan pajassa, jossa hän vietti hikisen viikon yhdeksän muun miehen kanssa. 

Yhden ja kahden viikon kurssien kieli on yleensä tanska, mutta varsinkin taide-, musiikki-, käsityö- ja liikuntakursseilla pärjää hyvin englannilla. Lähes kaikki opettajat ja ylipäänsä suurin osa tanskalaisista kurssilaista osaa englantia. Viime viikon kurssilla  Grundtvigin opistossa minäkin kirjoitin etupäässä englanninkielisiä tekstejä, ja sain yksilöllistä palautetta nuorelta tanskalaiselta kirjailijalta samalla kielellä. Ryhmäsessioissa palaute oli tanskankielistä. 

Nykyiset kurssit tuntuvat vetävän puoleensa etupäässä paljon koulujakäyneitä “ikuisia opiskelijoita".  Kansanopistoliikkeen perusidea 1840-luvulla kuitenkin oli tarjota “laajaa sydämen ja järjen sivistystä” niille, joilla ei muuten ollut siihen mahdollisuuksia. Tarjota kaikille mahdollisuus osallistua demokraattisen yhteiskunnan rakentamiseen. Uskon, että kansanopistojen ansiosta pohjoismaisissa yhteiskunnissa panostettiin yleiseen oppivelvollisuuteen ja ilmaiseen koululaitokseen.  Siitä olen kiitollinen, kun maailmassa matkailessani tapaan ihmisiä, joilla ei ole varaa kouluttautua.

http://www.danishfolkhighschools.com

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo yli neljä vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.

Blogiarkisto

Kategoriat