Kirjoitukset avainsanalla Norjan pojat

Vaikka minun suhdettani Amerikkaan voisi kuvata “Käymään vain tullaan eikä olemaan” -laulun sanoilla, tavalliset amerikkalaiset suhtautuvat minuun kuin olisin ilman muuta tuleva amerikkalainen. Se tietenkin johtuu maan siirtolaistaustasta, jolloin varsinkin Euroopasta tulevat olivat lämpimästi tervetulleita. Toistaiseksi minulle kyllä riittää Suomen kansalaisuus. Tunnen oloni vieraaksi tilanteissa, joissa seison käsi sydämellä hiljaa, kun muut tunnustavat uskollisuuttaan Yhdysvaltojen lipulle. Tämä on vieläkin yleinen tapa joidenkin kokousten ja juhlien alussa ja joissakin kouluissa. 

Tänä vuonna satuin olemaan Arizonassa Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivänä, 4. heinäkuuta. Sain ensin kutsun kävellä Rim to Rim-vaellusryhmän kanssa itsenäisyyspäivän paraatissa. Sitten sain toisen kutsun “Norjan pojat” -yhdistykseltä marssia heidän kanssaan. Lupasivat järjestää minulle asianmukaiset viikinkivarusteet. Valitsin vaellusryhmän, vaikka mielelläni osallistun muihin Norjan poikien järjestämiin tilaisuuksiin. Monista Norjan vuosista huolimatta en halua samastua viikinkien historiaan. Sen verran elävästi lukion historianopettajan kertomukset viikinkien ryöstäretkistä ovat mielessä. 

Heinäkuun 4. päivän aamuna pukeuduin asianmukaisiin retkeilyvarusteisiin ja pyöräilin kahdeksalta vaellusryhmän sovittuun tapaamispaikkaan. Autolla liikkuminen Flagstaffin keskustassa olisikin ollut mahdotonta, koska useimmat kadut oli suljettu poliisiautoin. Katujen varsille oli pystytetty aurinkokatoksia, ja tuhannet ihmiset istuivat jo telttatuoleissaan odottamassa paraatin alkamista. Liikkeelle oli lähdetty koko perheen voimin ja useilla oli myös mukanaan perheen koirat. Koirillakin oli Yhdysvaltojen lipun väriset hatut, puserot tai kaulaliinat.

Paraatiin osallistui toistasataa ryhmää: paikallisen sairaalan henkilökuntaa, kaupungin eri yksiköiden työntekijöitä, yrityksiä, hyväntekeväisyysjärjestöjä ja erilaisia klubeja, kerhoja ja harrastusryhmiä. Summittaisen arvion mukaan luulen, että noin kolmasosa Flagstaffin 70 000 asukkaasta oli kaupungilla. Tunnelma oli rento ja ihmiset huutelivat toisilleen onnellisen itsenäisyyspäivän toivotuksia. 

Vajaan kilometrin pituinen paraatireitti oli nopeasti kuljettu ja paraativäki alkoi täyttää kahviloita ja ravintoloita. Muutaman vaellusystäväni kanssa onnistuimme saamaan pöydän Tinderbox-ravintolan sisäpihalta. Tinderbox on kuuluisa hintavista gourmet-tason tarjoomuksistaan.  Sen omistaa suomalaissukuinen Kevin Heinonen, jota en kuitenkaan nähnyt paikalla. Hän on paikallisen museon johtajan, Carrie Heinosen, veli. Heinosten lisäksi olen törmännyt vain pariin muuhun suomalaisnimeen Arizonassa. 

Irlantilainen out kihahti nopeasti päähän yli 30-asteen auringonpaisteesta,  eikä minusta ollut amerikkalaisten perinteisiin grillijuhliin sinä iltapäivänä. Sen sijaan lepäilin kuningatar-kokoisella vuoteellani ja seurasin televisiosta itsenäisyyspäivän juhlintaa Washington D.C:ssä, Bostonissa ja muissa isoissa kaupungeissa. Washingtonissa oli kongressin eteen pystytetty esiintymislava, jolla kävi laulamassa mm. 70-luvun suosikkini Beach Boys. 

Pimeän laskeutuessa itärannikolle seurasi loputtoman tuntuinen ilotulitus-show ainakin Bostonissa. Saattaa olla, että nukahdin välillä ja ilotulituksia näytettiin myöhemmin uusintana. Tuskin missään maailmassa uhrataan niin suuria summia ilotulituksiin kuin Yhdysvalloissa, vaikka samalla ollaan huolissaan niiden traumatisoivasta vaikutuksesta koiriin ja sotaveteraaneihin. Ilmastosta en ole huomannut kenenkään olevan huolestunut ilotulitusten yhteydessä. 

Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivä yhdistää niin liberaalit kuin republikaanitkin, eikä tapaamieni amerikkalaisten isänmaallisuus näytä olevan esteenä sille, että he ymmärtävän olevansa myös maailmankansalaisia. He eivät ole unohtaneet John F. Kennedyn virkaanastujaispuheen harvemmin lainattua lausetta: “Maailmankansalaiset, älkää kysykö, mitä Amerikka voi tehdä teidän hyväksenne, vaan mitä me yhdessä voimme tehdä ihmisen vapauden hyväksi. “

Kuva:  Yhdysvaltojen lipun väreihin puettu koira 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo yli neljä vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.

Blogiarkisto

Kategoriat