Kirjoitukset avainsanalla alkoholismi

Parikymppinen “Cheryl”  levittää paksua geelimäistä ainetta kynsinauhoilleni ja alkaa työnnellä niitä appelsiinipuutikulla. Minulla on hyvää aikaa tarkastella hänen mustaa paksua tukkaansa ja ruskeita, mantelinmuotoisia silmiään. Yritän arvailla mielessäni, kuuluuko hän johonkin paikalliseen intiaaniheimoon vai onko hän mahdollisisesti Etelä-Amerikasta tai jopa Itä-Aasiasta. Kokemuksesta tiedän, että olen tosi huono näkemään mistä ihmiset ovat kotoisin. Siksi odotan, että Cheryl itse kertoisi jotakin elämästään.

Tapanani on joskus hemmotella menemällä oleskelupaikkakuntani kosmetologi- tai kampaajaopistoon edullisiin kauneushoitoihin. Koska opiskelijat tekevät hoidot opettajiensa valvonnassa, niihin tahtoo kulua enemmän aikaa kuin kaupallisissa hoitoloissa, mutta yleensä hoidon lisäksi opin lisää nuorten ihmisten elämästä, josta he mielellään kertovat.

Tällä kertaa istun Flagstaffin kosmetologiopistoston keinonahkaisella hoitotuolilla. Kävelin ovesta sisään yhdentoista aikaan ja kysyin, oliko kellään opiskelijalla aikaa hoitaa käsiäni. Cherylillä oli.

Noin 15-minuutin viilauksen ja kynsien kiillottamisen aikana, kerron äskettäisestä vierailustani äitini luona Lahdessa. Huokaan, kuinka vanhat ihmiset saattavat olla kiintyneitä vanhaan roinaan. Siitä Cheryl innostuu kertomaan entisen miehensä isoäidistä, jonka luona reservaatissa he asuivat vuosia kahden pienen lapsensa kanssa. Hän mainitsee, että edesmennyt mies oli navajo. Siksi rohkaistun kysymään, kuuluuko hänkin navajo-intiaaneihin. Vastaus on myöntävä.     

Cherylin tarina on samankaltainen, jonka olen kuullut ennenkin, varsinkin naisten ja lasten turvakodissa. Mies on eronnut edellisestä vaimostaan, jonka kanssa on tehnyt pari lasta. Tekee kolme lasta seuraavan(Cherylin) kanssa. Ryyppää kaikki vapaa-ajat kavereidensa kanssa ja pahoinpitelee vaimoaan kotona. Menettää lopulta työpaikkansa ja keskittyy ryyppäämiseen.  Lopulta vaimo ei enää jaksa, pakenee lasten kanssa kotoa ja ottaa avioeron. Mies menee naimisiin vaimon sisaren kanssa ja saa lapsen. Kolmekymppisen miehen loppu tulee, kun sheriffi pysäyttää hänen autonsa valtatiellä ylinopeuden vuoksi. Mies tähtää sheriffiä pistoolillaan,  ja sheriffi ampuu hänet. “Suicide by the cop” (itsemurha poliisin avulla), on Cherylin arvio. 

Uskon, että tällainen tarina on tavallisempi Pohjois-Amerikan intiaanien kuin muiden rotujen keskuudessa. Tosin en ole löytänyt tilastotietoja, jotka tukisivat uskomustani. Siksi saattaakin olla kyse omista ennakkoluuloistani.

Olen jo kauan sitten luopunut nuoruuden idealismista ja kulttuuriradikalismista, jonka mukaan kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä ja säilyttämisen arvoisia. Selvästi perinteisistä ammateista ja miehenmalleista kiinnipitävät  heimot taantuvat nyky-yhteiskunnassa. Hevostenhoito ja käsityöläisammatit  kun työllistävät vain harvoja miehiä. Nämä sitten turhautuvat, turvautuvat viinaan ja väkivaltaan säilyttääkseen jonkinlaisen illuusion ylivoimaisuudestaan. 

Samanlainen ilmiö esiintyy niiden pakolaisten keskuudessa, jotka tulevat alkukantaisemmista kulttuureista sivistyneempiin maihin. Mitä me voimme sille tehdä?

Koulutusoptimistina haluaisin, että kaikki naiset tulisi kouluttaa taloudellisesti ja emotionaalisesti itsenäisiksi. Silloin he osaisivat kasvattaa poikansa tasa-arvoisiksi kansalaisiksi ja jättäisivät väkivaltaiset miehensä, jotka eivät pysty sopeutumaan nyky-yhteiskuntaan. Seuraavasta sukupolvesta tulisi sitten viisaampi…

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo yli neljä vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.

Blogiarkisto

Kategoriat