Tällä viikolla pysähdyimme päiväksi Nuku Hivaan, joka on yksi maailman eristyneimmistä saarista Ranskan Polynesiassa. Lähes 300-metrinen risteilylaivamme joutui ankkuroitumaan hyvän matkan päähän entisen tulivuoren päälle perustetun Taiohae-kylän satamasta. Laivan pelastusveneillä meidät kuljetettiin rantaan, jossa kylän matkailutoimiston värväämät paikalliset lauloivat ja tanssivat vieraat tervetulleiksi Nuku Hivaan. 

Vaikutti siltä, että iso osa saaren parista tuhannesta asukkasta oli saapunut satamaan vastaanottamaan vieraita. Paikalliset olivat pukeutuneet värikkäisiin kukkamekkoihin tai puseroihin ja suojanneet päänsä heinähatuilla. 

Monenlaisia tilapäisiä myyntikojuja oli pystytetty laiturille ja lähiseudun nurmikoille. Tarjolla oli käsintehtyjä punamustia kaulakoruja, pieniä puuveistoksia, jotka esittivät ehkä muinaisia jumalia tai avaruusolentoja, herkullisen näköisiä kakkuja, pullia, karkkeja ja trooppisia hedelmiä.

Saaren autokanta oli koottu satamaan kyydittämään matkustajia rannikkotietä pitkin ja syvemmälle viidakkoon. Ilmeisesti saarella ei ole edes minibusseja, koska ajoneuvot olivat etupäässä nelivetoisia pikappeja, joiden ohjaamoon mahtuu kuljettajan lisäksi 3-4 matkustajaa. Sataman kupeessa oli myös saaren vaatimaton poliisiasema, jonka edessä komeili kolme isoa poliisiautoa, yksi niistäkin pikappi. Ihmettelin, miksi pienellä saarella ylipäänsä tarvitaan ilmeisesti vähintään kolme poliisia, mutta internetistä löytyi selitys, jonka mukaan saarella on vankila, jossa rikolliset esimerkiksi Tahitin-saarelta voivat suorittaa rangaistuksensa, jos heillä ei ole omaisia Tahitilla. En kyllä ymmärrä, miten omaiset liittyvät asiaan. Voisin kuvitella, että moni rikollinen mielellään pitäisi välimatkaa omaisiinsa vankila-aikanaan…

Kosteasta kuumuudesta huolimatta kävelimme toista kilometria kookospalmujen reunustamaa  rantatietä pitkin. Tien ja meren välissä luikertelee puistomainen rantakaistale, johon monet  matkatoverimme asettuivat päivää viettämään. Tien mantereen puoleisella sivulla sijaitsee bungalow-tyyppisiä taloja rehevine puutarhoineen. Savun haju kirveli nenää joissakin kohtaa, sillä paikalliset tuntuvat polttavan roskansa pihanuotioilla. Ikävä piirre trooppisessa paikassa, jossa orgaaniset aineet kompostoituisivat nopeasti.

Kävelyretken jälkeen kahlasimme turkoosinsiniseen meriveteen virkistäytymään, mutta puolimetrinen keihäsrausku sai meidät nopeasti rantautumaan. Eivät kaikki keihäsrauskut tietysti ole yhtä myrkyllisiä, mutta tunnemme aika huonosti Tyynenmeren kaloja ja vältimme lähempää tutustumistä tähän yksilöön. 

Huomenaamulla heräämme Fakaravan atollin edustalla. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo yli neljä vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat