Toisinaan kärsin unettomuudesta. Usein se alkaa ylitettyäni Atlantin ja vaivaa eniten, kun olen Lahdessa pian 90-vuotiaan äitini luona. 

Ensimmäisessä vaiheessa muutaman vuorokauden vähäisen nukkumisen jälkeen olo alkaa tuntua zombimaiselta - ihan kuin olisin itseni ulkopuolella. Ponnistelen näyttääkseni ja käyttäytykseäni kuin Tarjalla on tapana, mutta pää tuntuu sekä raskaalta että tyhjältä. Tosin ystäväni, joka kirjoittaa kirjoja zombeista, sanoo että zombit ovat kuolleista nousseita sieluttomia olentoja. Mutta minusta meillä kaikilla on vapaus luoda uusia määritelmiä.

Toisessa vaiheessa, kun vähäunisuus on jatkunut yli kolme vuorokautta, rupean toistamaan yksinkertaisia lauseita, jotka yleensä liittyvät siihen, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Mene suihkuun, etsi puhtaat vaatteet, pue päälle, mene keittiöön, täytä vettä kahvinkeittimeen…

Tässä vaiheessa ryhdyn yleensä nauttimaan muutaman oluen tai pari lasillista viiniä iltaisin ennen nukkumaanmenoaikaa. Sitä seuraa takuuvarmasti kolmen tunnin uni. Sitten on noustava vessareissulle, ja siihen uni sitten lopahtaakin. Sytytän vuodenlampun ja rupean lukemaan.

Kellon lähestyessä aamuseitsemää väsymys alkaa painaa ja nukahdan puoleksitoista tunniksi. Seuraavan vessareissun jälkeen en uskalla mennä takaisin vuoteeseen, koska en halua nukkua päivällä, jolloin on paljon muutakin tekemistä.

Kolmannessa vaiheessa, kun ihmiset alkavat ärsyttää minua ja vastailen heidän kysymyksiinsä lyhyesti ja äkäisesti, tiedän että on aika mennä lääkäriin pyytämään unilääkereseptiä. Tosin lääkärini ei mielellään kirjoita sellaista, vaan yrittää saada minut ymmärtämään, ettei vanhenevalle, palkkatyöstä vapaalle ole niin tärkeää nukkua joka yö tai koko yötä. 

Samaa mieltä olin minäkin nuorena kotiavustajana Tukholmassa, kun näin, miten lähes kaikilla asiakasvanhuksillani oli unilääkkeet yötä ja toisinaan myös piristyslääkkeet päivää varten. 

Nyt kuitenkin haluan nauttia jokaisesta päivästä omana itsenäni enkä sinnitellä zombina. Lääkärin hyvää tarkoittavat ohjeet unihygieniasta eivät oikein sovi minun elämäntyyliini runsaine matkoineen ja yöpymisineen milloin missäkin. Kokemuksesta tiedän, että kun olen muutamana iltana ottanut nukahtamispillerin pääsen takaisin 8-tunnin unirytmiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Tuulikki
1/1 | 

Et ole tämän ongelman kanssa yksin. Minäkin kärsin ajoittaisesta unettomuudesta. Varsinkin jos olen matkalla ulkomailla. Silloin näkee ja kokee niin paljon erilaista, että nukkumaan mennessä ainakin minä käyn ylikierroksilla eikä nukkumisesta tule mitään. Sama juttu kotona jos joku asia painaa ja alan sitä vatvomaan. Yhtään ei auta ajatus, että en voi sille mieltä painavalle asialle yhtäkäs mitään vaikka kuinka paljon ajattelen sitä pitkin yötä.

Kyllä minua harmittaa joka kerran terveyskeskuksessa kun pyydän uusimaan nukahtamislääkereseptin. Joka kerran saa kuulla samaa saarnaa siitä, että nämä lääkkeet ovat vain väliaikaiseen käyttöön ja että jos omassa elämässä on ongelmia niin ne pitäisi ratkaista muulla tavoin kuin unilääkkeillä. Höh! Katson, että en ole koukussa näihin lääkkeisiin, käytän niitä vain tarvittaessa. Tähän asti olen pärjännyt reseptillä, joka on 30 tablettia vuodessa. Olenko siis heavy-user kun matkustankin keskimäärin 30 päivää vuodessa?

Minäkään en halua olla zombie vaan haluan nauttia seuraavasta päivästä hyvin nukutun yön jälkeen.

Kirjoituksesi oli aiheellinen ja hyvä. Kiitos siitä!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo yli neljä vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat