Kirjoitukset avainsanalla Toastmasters

Toastmaster kokous Pohjois-Arizonassa

Entinen opiskelutoveri 70-luvulta, helsinkiläinen Margit, on ollut luonani kyläilemässä viikon päivät Pohjois-Arizonassa.  Tänä aamuna menimme yhdessä paikalliseen kampaajakouluun leikkauttamaan tukkamme. Istuimme vierekkäisissä tuoleissa,  ja kuulin kuinka nuori kampaajaoppilas kertoi elämästään neljän lapsensa kanssa. Margit jakoi omia kokemuksiaan, ja ilmapiiri oli kaikin puolin ystävällinen ja lämmin. 

Kampaajakoulun jälkeen Margit tuli kanssani Toastmaster-kokoukseen. Olin kampaajalla raapustellut muutamia muistiinpanoja kokousta varten, koska olin aamulla lukenut tuoreesta sähköpostista , että minulle oli annettu tehtäväksi hoitaa 15-minuutin pituinen ohjelmajakso, jonka aikana pyytäisin kutakin osanottajaa pitämään parin minuutin puheen valitsemistani aiheista. 

“Älä sitten pyydä minua osallistumaan” pyysi ystäväni varuillaan”,  ja mumisin kai jotain epäselvää vastaukseksi.

Kun kokouksessa tuli minun vuoroni johtaa tätä lyhyiden, valmistelemattomien puheiden osiota, pyysin kuitenkin Margitia kertomaan kaikille, miksi hän haluaisi hakea työpaikkaa paikallisessa uimahallissa uimavalvojana ja miksi hän olisi sopiva hakija nimenomaan siihen paikkaan. 

Margit nousi ihan rauhallisesti pitämään hyvin vakuuttavan 2-minuutin työnhakupuheen ja elehti, kuinka hän aika erikoisella kroolin ja perhosuinnin välimuodolla pelastaisi  mahdolliset hukkujat. Osanottajat pitivät hänen esityksestään ja äänestivät hänet kokouksen lopussa päivän parhaaksi lyhyen puheen pitäjäksi. 

Toastmaster-kokouksesta menimme suoraan paikalliseen aikuiskoulutuskeskukseen, jossa viikottain kokoontuu kirjoittajaryhmä, joka parinkymmenen minuutin ajan kirjoittaa annetusta aiheesta mitä mieleen tulee. Sen jälkeen kukin kirjoittaja lukee ääneen kirjoittamansa tekstin ja niistä voidaan keskustella. Päivän aiheena oli nuoruuden lähde. Se innosti Margitiakin kirjoittamaan jutun yli neljännesvuosisata sitten tehdystä matkasta Madeiralle. Siellä hänen äitinsä kävi nuoruuden lähteellä sillä aikaa kun tytär poti mahatautia hotellissa. Äitinsä elikin sitten yli 100-vuotiaaksi. 

Päivällisen jälkeen minä läksin iltamenoihini ja vieraani jäi takan ääreen lukemaan kirjaa. Innostuin kirjoittamaan tämän jutun, koska siihen liittyy niin monia mielestäni hyvän (eläkeläis)elämän osatekijöitä:  aikaa tutustua uudelleen ystäviin vuosikymmenien takaa, aikaa käydä kampaajalla aamupäivästä ilman kiirettä ja jutella nuorten kampaajaoppilaiden kanssa, aikaa harrastaa vaikka puheiden pitämistä tai ex-tempore kirjoittamista

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskiviikkona istahdin suuren amerikkalaisen luottolaitoksen vastaanottohallin mustalle nahkasohvalle odottamaan yhteyshenkilöni saapumista. Sohvan toisessa päässä istui minua ehkä vähän vanhempi shortseihin, T-paitaan ja sandaaleihin pukeutunut mies. Ulkona Phoenixin erämaassa lämpötila lähenteli varmaan 40:tä astetta. Sisällä ilmastointi oli säädetty alle 20:n ja olin iloinen, että olin muistanut ottaa pitkähihaisen jakun mukaani.

Rupesimme juttelemaan. Mies oli entisiä laitoksen johtajia. Nyt jo eläkkeellä. Käy viikoittain istumassa vastaanoton sohvalla ja tapaamassa entisiä työtovereita. Hetken päästä saapuikin toinen entinen johtaja helleasussaan. Uteliaana kyselin, mitä miehet harrastavat nyt kun heillä on vapaata aikaa. 

“Kotona on aina kaikenlaista pikkupuuhaa. Välillä täytyy käydä rautakaupassa hakemassa jotakin työkalua, ruuveja tai maalia.”, sanoi ensimmäinen. Toinen nyökytteli ja lisäsi: “Niin ja viikottain meillä käy puutarhuri, joka siistii pensaita ja poimii lakastuneet kukat penkeistä. Onneksi meillä ei ole nurmikkoa. Siitä olisi vain riesaa täällä erämaassa”.

Molemmat olivat yksimielisiä siitä, että aika menee nopeasti, vaikkei mitään ihmeellistä harrastakaan. Tosin aikaa säästyy, kun voi käydä ostoksilla ja syödä ravintoloissa ruuhka-aikojen ulkopuolella. 

Enempää emme ehtinyt jutella, kun siististi pukeutunut, valkopaitainen nuori mies tuli esittäytymään ja vei minut isoon kokoushuoneeseen, jossa jo oli kahdeksan muuta miestä odottamassa. Kaikki  kättelivät minut sydämellisesti tervetulleeksi. Kysyin kokouksen puheenjohtajalta, voisinko lyhentää esitykseni puoleen tuntiin koska minua odotettiin lähellä sijaitsevaan vakuutusyhtiöön puoli yhdeksi. Sopihan se.

Yritysvierailujeni syynä on, että olen hakeutunut vapaaehtoiseksi auttamaan kansainvälisen viestinnän ja johtamisen Toastmasters-verkostojärjestön kerhoja siirtymään uuteen koulutusohjelmaan, jolle on annettu nimeksi Pathways. Tavoitteena on, että kaikki järjestöön kuuluvat yli 16 000 kerhoa 141 maassa siirtyvät uuteen ohjelmaan tämän ja ensi vuoden aikana.   Uusi ohjelma, kuten nykyinenkin perustuu kokemuksellisen oppimisen menetelmään ilman opettajia, mutta radikaalisti uutta on panostus sähköiseen viestimiseen, ja kaikki oppimisaineisto on internetissä saatavilla.

Toastmaster-kerhojen suosio kasvaa vähitellen Pohjoismaissakin. Suomessakin on jo seitsemän kerhoa, joista suurin osa on avoinna kaikille yli 18-vuotiaille. Yleensä kerhojen kokouskielenä on englanti, mutta uusi oppiaineisto on saatavilla yhdeksällä kielellä. 

Toastmasters-järjestö syntyi USA:ssa 93 vuotta sitten etupäässä tukemaan vähävaraisia, joilla ei ollut mahdollisuutta akateemisiin opintoihin ja kalliisiin johtamis- ja esiintymiskursseihin. Kun monet kerhojen jäsenet etenivät urallaan, he järjestivät usein työntekijöilleen mahdollisuuden järjestäytyä Toastmaster-kerhoiksi työpaikan tiloissa ja maksoivat näiden jäsenmaksut keskusjärjestölle. Tällaiset työpaikkakerhot kokoontuvat yleensä lounasaikaan tai juuri ennen työpäivän alkua tai heti sen päättymisen jälkeen. 

Minun tämänhetkiseen toimeksiantooni kuuluu vierailla 10 kerhossa esittämässä uutta ohjelmaa, ja tutustumassa niiden vastuuhenkilöihin. Sen jälkeen minun on puolen vuoden kuluessa pidettävä 15 virtuaalista kokousta, joihin on kutsuttava kaikkien 10 kerhon koulutusvastaavat.  Todella mielenkiintoinen toimeksianto, varsinkin kun yli puolet kerhoista on yrityskerhoja ja loput yhdyskuntakerhoja. Parin jälkimmäisen kerhon vaikutusvaltaisimmat henkilöt ovat yli 80-vuotiaita ja vastustavat sähköistä viestintää siinä määrin, etteivät edes halua vastata sähköposteihini. Ehkä joudun pyytämään apua 93-vuotiaalta “valttikortiltani”, Mikelta. Hän on ollut Toastmaster varmaan jo 70 vuotta ja rakastaa edelleen uuden oppimista. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo yli neljä vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.

Blogiarkisto

Kategoriat