Useampi ystäväni on kysynyt, miksi haluan matkustaa Guatemalaan? Yksinkertaisin vastaus siihen on: koska voin matkustaa sinne. Koska minulla on riittävästi aikaa, rahaa, terveyttä ja uteliaisuutta. Ehkä viimeksi mainittu on hallitsevin syy. Olisin tietysti voinut ummistaa silmäni ja tökätä sormeni mihin tahansa kohtaan karttapalloa, ja todennäköisesti valmistelisin matkaa siihen maailmankohtaan yhtä suurella antaumuksella. 

Valitsin kuitenkin Guatemalan monien mahdollisten maiden joukosta muutaman aika järkevän kriteerin perusteella. Se on suhteellisen turvallinen ja halpa maa. Sillä on mielenkiintoinen historia. Siellä puhutaan selkeää espanjaa, ja voin löytää sieltä kohtuuhintaista espanjankielen yksityisopetusta. Mahdollisesti voin tehdä siellä myös jotain vapaaehtoistyötä. 

Matkasuunnitelmani eivät yleensä ole kovinkaan yksityiskohtaisia, ja vaikka olisivatkin, muutan niitä joustavasti, jos tielle tulee jotain esteitä. Ehkä se johtuu lapsuuteni kasvuympäristöstä Lahden Ahtialassa, jossa huokailtiin koti-Karjalan perään. Samanikäinen kasvinkumppanini, Pirjo, totesi kerran tuimasti,  että puilla on juuret, ja ihmisillä on koivet. Siitä tuli minulle jonkinlainen motto. Tanskaksi se muuten kuullostaa vielä paremmalta: “Træer har rødder, mennesker har fødder”. Opin lähtemään nopeasti liikkeelle, jos paikallinen “juusto” alkoi loppua.

Olen valtavan kiitollinen siitä, että satuin syntymään Suomeen.  Vaatimattomasta perhetaustastani huolimatta sain hyvän ilmaisen koulutuksen, ruoasta ei ollut puutetta, terveydestäni pidettiin huolta, hampaani oiottiin, sain käydä puheopettajalla vuosia oppimassa r-kirjaimen ääntämistä, ja opin että jokaiselle löytyy oma hylly, kun vain jaksaa sinnitellä. Minun tosin oli lähdettävä ulkomaille oikeaa hyllyä etsimään. Olin nimittäin opiskellut alalle, jolla oli vaikea työllistyä 80-luvun alussa.

Minun taustallani on vaikea käsittää ihmisiä, joilla mielestään on oikeus asua jollakin tietyllä paikkakunnalla, jossa he eivät pysty ansaitsemaan toimeentuloaan.  Terveitä ihmisiä, joiden mielestä heillä on oikeus johonkin tiettyyn elintasoon, vaikka he eivät itse pystyisi sitä hankkimaan. Tällainen asenne tuntuu leviävän kaikissa Pohjoismaissa. Se kuuluu hyvinvointivaltioiden ikäviin puoliin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo yli neljä vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat