Kirjoitukset avainsanalla Bullhead City

Nousimme kahdelta yöllä lentokentän Hilton-hotellin pehmeiltä vuoteilta, jotta ehtisimme pois Los Angelesin aamuruuhkien alta. Onneksi siihen aikaan miljoonakaupungin kuusi-seitsemän kaistaisilla teillä oli vain isoja rekkoja ja muutama henkilöauto. 

Jostain syystä navigaattorin naisrobotin ystävällisen ääni ohjasi meitä ennestään tuntemattomalle tielle. Neljän aikaan käännyimme yksikaistaiselle Nipton-tielle Mohaven erämaahan. Kymmenisen kilometrin ajon jälkeen tähtien valaisemassa erämaassa mieheni äityi ihmettelemään, olimmeko ajaneet harhaan. Mitä, jos autoon tulee jokin vika, eikä meillä ole  puhelinyhteyttä ja vain puoli litraa vettä. Se ei pitkälle riitä erämaan kuumuudessa.

Näin navigaattorista, että tien pituus on noin 80 km ja sen varrella olisi joitakin pieniä, ehkä hylättyjä hökkelikaupunkeja ja että jossain vaiheessa ajaisimme Hualapai-intiaanireservaatin ohitse. Hetken keskustelun jälkeen päätimme luottaa siihen että upouusi japanilainen vuokra-auto selviäisi erämaamatkasta ongelmitta ja jos jokin haaveri sattuisi, keksisimme kyllä ratkaisun.

Kuuntelimme radiosta Texasin hurrikaanista, presidentti Trumpin viimeisimmistä tempauksista ja niiden vastapainona elämä tuntui ihan turvalliselta pienessä autossa. Toisinaan ohitimme pimeitä taloja ja asuntovaunuja, joissa asukkaat varmaan vielä nukkuivat. 

Nipton-niminen paikka näytti kummituskaupungilta, mutta sain siellä yhteyden internettiin ja saatoin lukea, että se oli tänä vuonna valittu Kalifornian ensimmäiseksi marijuana-kaupungiksi. Se varmaankin tarkoittaa sitä, että siellä voi laillisesti kasvattaa tai jalostaa kannabista.

Vauhdikkaasti ohitimme Zzyzx-nimiseen paikkaan vievän tien. Yritimme ääntää nimeä, ja se sai meidät nauramaan: nimenantajat olivat varmaan halunneet pitää hauskaa meidän kustannuksellamme. Nimeä oli mahdoton ääntää. Internetin mukaan Zzyzx:ssä on kuuluisa Erämaatutkimuksen keskus. Ei siis mikään turha paikka. 

Bullhead Cityn (=Häränpääkaupunki) jälkeen aloimme nähdä isoja vesipulloja tien varressa vajaan kilometrin välein. Ensin ajattelin, että ehkä jokin hyväntekeväisyysjärjestö tai kirkko jättää niitä vaeltajille tai laittomille maahanmuuttajille, jotka ylittävät erämaan. Internetistä löysin kuitenkin Mohave Daily News sanomalehden pari vuotta vanhan artikkelin, joka valotti asiaa.

Yksi paikallisen kasinon työntekijöistä oli jo useamman vuoden ajan viikoittain jättänyt vesipulloja tienvarteen kesäaikaan pelastaakseen ihmishenkiä. Ilmeisesti joka kesä useiden autojen renkaat tai moottorit eivät kestä kuumuutta, ja ihmiset joutuvat tiehätään. Artikkelin mukaan julkaisuvuonna tie-enkeli oli jättänyt viikoittain 1800 litran edestä vettä tienvarteen.   

Kahdeksan tunnin ajon jälkeen jätimme vuokra-auton Flagstaffin lentokentälle. Nykyaikana se tuntuu pitkältä matkalta, varsinkin yli 10 tunnin Atlannin ylityksen päälle. Mutta 100-200 vuotta sitten pioneerit eivät osanneet edes uneksia, että joskus vielä voisi matkustaa niin nopeasti ja huolettomasti Pohjolan perukoilta Pohjois-Arizonan vuoristoon. Kaiken lisäksi matkalla saattoi hakea tietoa internetistä jopa Villin Lännen erämaassa, jossa ystävällinen tuntematon pelastaa tienposkeen jääneitä janokuolemalta.

Kuva: Auringonnousu Mohaven erämaassa

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo yli neljä vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.

Blogiarkisto

Kategoriat