Ihailen ihmisiä, joiden päivärutiiniin kuuluu yksi tai useampi kävely- tai juoksulenkki ulkona. Yksi hyvä esimerkki on 90-vuotias äitini, joka jo muutaman viikon kuluttua viimetalvisen lonkkaleikkauksen jälkeen teki kaksi päivittäistä kävelylenkkiään. Samoin 83-vuotias anoppini, joka vasta pari vuotta sitten siirtyi juoksulenkeistään päivittäisiin kävelylenkkeihin. Hän myös voimistelee olohuoneessaan puolisen tuntia ennen aamiaista.

Toki minäkin tunnen vastuuta oman kuntoni, terveyteni ja painoni ylläpitämisestä, mutta minusta sekä käveleminen että juokseminen on tylsää - varsinkin yksin. Usein kävelykaveria on vaikea löytää, koska ihmisillä on niin erilaiset päivärytmit, ja minä matkustan paljon. Jotkut hankkivat koiran, joka motivoi säännölliseen ulkoiluun, mutta sekään ei sovi minun nykyiseen elämäntilanteeseeni.

Toisinaan saan yhdistettyä ulkoilun kiinnostukseeni ympäristönsuojeluun. Valitsen sopivan reitin joko metsässä tai maantien varressa ja päätän puhdistaa sen ihmisten heittämistä roskista.  Otan mukaani puutarhakäsineet ja 5-6 muovikassia, jotka usein olen löytänyt edellisillä roskankeruulenkeillä. Roskia kerätessä lajittelen ne saman tien eri pusseihin ja myöhemmin tilaisuuden tullen vien kierrätykseen sopivat roskat paikkakunnan kierrätyskeskukseen. Yleensä vajaassa tunnissa kertyy kassillinen alumiinipurkkeja, toinen tinapurkkeja, kolmas lasipulloja ja -purkkeja, neljäs sekalaisia roskia sekä kaksi kassillista muovipulloja ja muita muovituotteita. 

Sekalaisista roskista minua inhottavat eniten koiranulkoiluttajien jättämät muovipusseihin pakatut koirankakat. Jotenkin vielä ymmärrän, että lukutaidottomat maatyöläiset Thaimaassa tai muussa kehitysmaassa pakkaavat kakkansa muovipusseihin ja jättävät ne luontoon, mutta en sitä, että jotkut koiranomistajat länsimaisissa sivistysvaltioissa eivät ymmärrä tavallisen muovin hajoamisen luonnossa vievän ikuisuuden. Toivottavasti pian keksitään orgaanisista aineista tehtyjä pakkausmateriaaleja ja kielletään muovit. 

Tällaisen ulkoilulenkin jälkeen tunnen oloni paljon paremmaksi. Olen saanut raitista ilmaa ja monipuolista liikuntaa, kun olen joutunut kumartumaan, kyykistelemään ja kantamaan joskus painaviakin roskapusseja. Lisäksi olen tyytyväinen, että olen antanut pienen panoksen luonnonsuojelun hyväksi.

Suosittelen tällaista ulkoilua kaikille hyötyliikunnasta kiinnostuneille, samoin kuin liittymistä Roska Päivässä -liikkeeseen jonka helsinkiläinen Tuula-Maria Ahonen perusti tyttäriensä kanssa vuonna 2000. Sittemmin siitä on kehittynyt kansainvälinen roskaliike  (International littermovement), jonka Facebook-sivua voi seurata tästä linkistä.   

Kuva: @Chris Jordan, 2009.  Tyynenmeren Midway Atollin suojelualueelta löydetyn kuolleen albatrossin poikasen mahalaukku oli täynnä muoviroskia.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo yli neljä vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat