Kirjoitukset avainsanalla Meksiko

Menin naimisiin ensimmäisen kerran heinäkuun 1:nä 1983. Pormestari vihki meidät isossa toimistossaan Lahden maistraatissa.  Vihkimisen jälkeen juhlimme Mukkulan kartanoravintolassa syöden ja tanssien. Läsnä oli meidän kummankin lähiomaiset ja ystävät Norjasta, Ruotsista ja Suomesta. 

Häiden jälkeen tuore aviomieheni, ainoa sisareni ja minä lensimme häämatkalle: ensin viikoksi New Yorkiin ja sitten pariksi viikoksi Meksikoon. Miksi meitä oli kolme häämatkalla? Siitä yksinkertaisesta syystä, että olimme asuneet yhdessä Oslossa jonkin aikaa, ja tulimme hyvin toimeen keskenämme. Ja miksi sisareni ei olisi saanut kokea samoja seikkailuja kuin me kaksi? 

Minulla oli myös jonkinlainen ennakkoaavistus siitä, että sisareni ehkä koskaan menisi naimisiin. Sen vuoksi emme oikeastaan edes keskustelleet siitä, lähtisikö hän mukaan häämatkalle. Pikemminkin olisi voinut kysyä: miksi ei?

Vietimme häämatkan ensimmäisen yön YMCA-hotellissa Manhattanin 33. kadulla, mikä ei ollut paras mahdollinen paikka New Yorkissa vuonna 1983. Joku luultavasti tapettiin käytävällä juuri meidän ovemme ulkopuolella aamuyöstä. Kesti jonkin aikaa vielä kuolinhuutojen vaiettua ennen kuin uskalsimme avata oven ja tarkistaa, että sisareni käytävän vastakkaisella puolella olevassa huoneessa oli vielä hengissä.

Seuraavana päivänä Keskuspuiston läpi kävellessämme kimppuumme hyökkäsi kaksi mustaa miestä ja palatessamme 33. kadulle näimme jonkun makaavan kadulla ja ympärille kerääntyneen väkijoukon ja poliiseja. 

Järkyttyneinä muutimme samana päivänä useamman tähden hotelliin YK:n päämajan kupeeseen. Vastaanottovirkailija varoitti avaimia ojentaessaan: “Älkää sitten avatko ovea kenellekään, jonka kanssa ette ole etukäteen sopineet tapaamisesta.”Emme tunteneet oloamme turvalliseksi hyvätasoisen hotellin 10. kerroksessa huoneen oven neljästä turvalukosta huolimatta. Unohdinko mainita edellä, ettemme ensimmäisen yön kauhujen jälkeen halunneet sisareni enää nukkuvan erillisessä huoneessa?

Kolmantena matka-aamuna vuokrasimme auton, jolla paeta suurkaupungista ja suunnata kohti Niagaran putouksia. Sinne ilmeisesti monet vastanaineet hakeutuivat. Emme kuitenkaan selvinneet niin pitkälle. Juutuimme loppuviikoksi nauttimaan maaseudun rauhasta pienessä tienvarsimotellissa, jonka uima-altaalla oli hyvä vilvotella heinäkuun helteessä.

New Yorkin jälkeen Meksikon yli 10-miljoonainen pääkaupunki vaikutti paratiisimaiselta, vaikka ohut vuoristoilma haisikin pakokaasuilta ja lämpötila lähenteli 40:tä. Mutta ihmiset olivat ystävällisiä ja näyttivät normaaleilta Emme nähneet yhtäkään mielisairasta koditonta istumassa kadulla nyppimässä täitä hiuksistaan tai pissaamassa maanalaisen asemilla. Kumma kyllä tunsimme olomme turvallisemmaksi kuin USA:ssa.

Seuraavat pari viikkoa matkustimme pitkiä rupeamia tavallisten ihmisten busseilla, kiipeilimme pyramidien huipuille ja laskeuduimme niiden sisälle sekä patikoimme tukahduttavassa viidakossa Jukatanin niemimaalla.

Onneksi olin ennen häämatkaamme ottanut yhteyttä meksikolaiseen ystävääni Anaan, joka oli ollut seinänaapurini Grenoblen opiskelijakampukselle paria vuotta aikaisemmin. Vietimme useamman päivän Anan kotona Emiliano Zapatan pikkukaupungissa. Se tarjosi meille tilaisuuden nähdä meksikolaista perhe-elämää. Ana myös järjesti meille retkiä lähiseuduille ja pääsimme ratsastamaan savannilla hänen ystävänsä hevosilla.

Kun Ana vuosia myöhemmin sai ensimmäisen lapsensa, hän antoi tytölleen nimeksi Taria Aneli minun ja sisareni nimien mukaan. Facebookin kautta olen saanut tuoreita kuvia Anasta ja hänen lapsistaan. 

Oli upeaa, että sisareni oli mukana ensimmäisellä häämatkallani. Norjalainen poikaystäväni ja minä olimme asuneet yhdessä pitkän aikaa ennen häitä, eikä meillä ollut tarvetta käyttää häämatkaamme lähempään tutustumiseen. Nyt silloinen mieheni kuuluu hamaan menneisyyteen, mutta voin jakaa häämatkan muistoja sisareni kanssa. Ja sisaresta vielä: hän ei koskaan mennyt naimisiin.

Kuva: Maya-intiaanien rakentama temppeli-pyramidi Jukatanin niemimaalla.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo yli neljä vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.

Blogiarkisto

Kategoriat