Kirjoitukset avainsanalla kauhu

Yhtäkkiä oli täysin hereillä. Kauhu valtasi mieleni. Huoneessa oli joku tai jokin elävä olento. Aivoni kävivät ylikierroksilla, kun yritin etsiä jotakin verrattavia aistihavantoja. Ei löytynyt. Jähmetyin paikoilleni.

Olin tullut muutamaa päivää aikaisemmin Dalia-kibbutsille vapaaehtoistyöhön ja minut oli majoitetettu pieneen parakkikämppään australiaisen sairaanhoitajan Jenniferin luo. Huoneessa oli kaksi kapeata vuodetta, yksi kummankin pitkän seinän vieressä. Ikkunaseinän edessä oli yksikertainen metrin levyinen pöytä ja sen edessä yksi tuoli. Vuoteiden välissä oli samaten metrin levyinen tila. Toisella lyhyellä seinällä oli ulkoverannalle vievä ovi.

Siristelin silmiäni nähdäkseni jotakin, mutta pimeys oli läpitunkematon. Kuulin olennon henkittävän epäinhimillisellä tavalla, lyhyesti, katkonaisesti. 

- Jennifer, oletko hereillä? , kuiskasin pimeään.

Ei vastausta. Ehkä Jennifer oli mennyt joihinkin yöbileisiin ja jättänyt oven auki. Ja täällä minä nyt makasin jokin petoeläin oven ja minun vuoteeni välissä. Paikallistin olennon hengityksen noin metrin korkeuteen lattiasta. Mieleeni juolahti, että se voisi olla vaikka puuma tai leijona. Mutta oliko niitä ylipäänsä Israelissa. Harmittelin, että olin lähtenyt niin pikaisesti pakoon Suomen kylmää talvea, etten ollut edes perehtynyt Israelin villieläimiin.

Toisaalta jos se oli nälkäinen petoeläin, miksei se ollut jo hyökännyt kimppuuni? Värisin pelosta  ja vedin peittoa kaulani suojaksi. Ehkä se olikin vain iso koira. En ollut nähnyt kibbutsilla yhtään koiraa. Ja vaikka se olisikin koira, mitä se minusta halusi. 

Pitikö minun matkustaa näin kauas kotoa kuolemaan, ajattelin alistuneesti. Mutta jo seuraavassa hetkessä päätin, ettei suomalainen antaudu taistelutta. Keräsin kaiken rohkeuteni ja  säntäsin pakokauhun vallassa ovea kohti. Matkalla olin kompastua johonkin isoon karvaiseen, joka ei varmaankaan yllätyshyökkäykseni takia käynyt vastarintaan.

Samassa verannalle syttyi kirkkaat valot. Valoista sokaistuneena en nähnyt mitään. Pimeydestä kuitenkin kuului useiden ihmisten naurun remakka ja voitonriemuista taputusta. Tajusin heti, että olin joutunut vapaaehtoistovereiden tervetuliaisriitin kohteeksi. Käännyin katsomaan taakseni, ja näin että Jenniferin ja minun huoneestani lönkytteli ulos - iso lammas.

Kuva: Näin Dalia-kibbutsi esittäytyy Wikipediassa.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo yli neljä vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.

Blogiarkisto

Kategoriat