Kirjoitukset avainsanalla yksin matkustaminen

Luin viikonloppuna muutaman artikkelin tyhjän pesän syndroomasta, ja toivon että joku innostuisi kokeilemaan meidän ratkaisujamme; siis miten tyhjä pesä täytetään.

Kun nykyinen mieheni opetti Tanskan teknisessa yliopistossa, näimme jossakin ilmoituksen, että yliopistolla oli ongelmia auttaa varsinkin ulkomaalaisia opiskelijoita asunnon löytämisessä. Toinen lapsistani asui silloin vielä kotona, mutta meillä oli pari huonetta vapaana. Siksi tarjouduimme majoittamaan  2-3 ulkomaalaista opiskelijaa joka talvi kymmenen vuoden ajan. Yleensä valitsimme espanjalaisia, italialaisia tai ranskalaisia tyttöjä, koska meillä oli pari huonoa kokemusta pojista, jotka eivät siivonneet jälkiään. 

Yhteisöasumisemme ulkomaalaisten nuorten kanssa oli tosi antoisaa. Lapsemme ja omat vieraamme saivat helpolla kansainvälisyyskasvatusta. Opiskelijatytöt pääsivät näkemään tanskalais-suomalaista perhe-elämää sisältäpäin, ja heidän vanhempansa olivat tyytyväisiä, että tytöillä oli turvallinen kotiympäristö ulkomailla. Joistakin tytöistä tuli meille hyviä ystäviä ja seuraamme heidän elämäänsä etupäässä Facebookissa. 

Jossain vaiheessa sen jälkeen kun nuorimmaisemmekin oli muuttanut kotoa ja mieheni kyllästynyt talonmiehen hommiin, pistimme talon myyntiin ja muutimme kahden makuuhuoneen vuokra-asuntoon ihan kokeilumielessä. Parin vuoden ajan käytiin töissä ja harrastettiin kodin ulkopuolella. Kotona käytiin lähinnä vain nukkumassa. Appivanhemmatkin muuttivat samaan pihapiiriin vuokralle, ja heillä käytiin päivittäin syömässä tai kahvilla. Se oli monessa suhteessa helppoa elämää.

Pari vuotta sitten mieheni ehdotti, että ostettaisiin talo, jossa sillä hetkellä asuimme väliaikaisesti vuokralla . 

-     Taloudelliselta kannalta on ihan älytöntä, että asumme vuokralla. Tehdään tarjous tästä talosta, hän suostutteli.

-      Eihän siinä ole mitään järkeä, että meillä olisi neljä makuuhuonetta ja kolme kylpyhuonetta, minä vastustin.

-      Niin, mutta sitten voisimme vaikka vuokrata huoneita Airbnb:n kautta, ja sinä voisit tutustua kaikenmaailman ihmisiin täällä kotona. Sinähän niin hehkutit, kuinka kivaa teillä oli, kun asuitte sisaresi ja ystäväsi kanssa Hollywoodissa kiinalaisen tytön Airbnb:ssä.

-      Tehdään sitten niin, myönnyin, kun kotona töitä tekevä miehenikin oli innokas jakamaan kauniin asuntomme matkailijoiden kanssa. 

Kaupat tehtiin tuota pikaa, ja samana viikonloppuna, kun saimme omistuspaperit,  rekisteröidyimme Airbnb-palveluun. Jo seuraavana päivänä tulivat ensimmäiset vieraat.

Sen jälkeen vieraita on riittänyt, satoja,  kaikista muista maanosista paitsi Afrikasta. Luemme tietysti tarkkaan edellisten isäntien arviot vieraista, jotka haluavat majoittua meille. Jos emme jostain syystä pidä mahdollisten vieraiden profiilikirjoituksista, hylkäämme majoituspyynnön. Haluamme majoittaa vain hyviä ja kivoja ihmisiä. Ja onneksi heitä on paljon. Meillä majoittuvat ovat järjestään sivistyneitä, siistejä ja kohteliaita matkailijoita.

Nautin siitä, kun joskus ehdin istua vieraiden kanssa aamiaisella tai iltakahvilla ja vaihtaa kokemuksia vaikka elämästä Uudessa-Seelannissa tai Kiinan metropoleissa. Tänä aamuna söin aamiaista keittiössä meksikolaisen journalismi-professorin kanssa. Kun hän kuuli, että olen lähdössä kuukaudeksi Guatemalaan, hän lupasi lähettää tekstiviestin parille ulkomaankirjeenvaihtajaystävälleen ja pyytää näitä suosittelemaan turvallisia taksinkuljettajia ja paikallisia tiedonlähteitä. Guatemala on vielä kehitysmaa ja maailman murhatilastojen kärjessä. 

Toistaiseksi olen muuten varannut viikon majoituksen Doña Olgan luota Guatemalan Antiguasta. Hän on erikoistunut majoittamaan yksinmatkustavia naisia, joita tällä hetkellä hänen luonaan on kuusi. Parinkymmenen dollarin vuorokausihintaan saa kivannäköisen, isohkon huoneen, ja kolme ateriaa päivässä. Kuvittelen, että Doña Olga on leskinainen, joka mielellään kerää erimaalaisia ihmisiä saman pöydän ääreen vaihtamaan tarinoita. Kerron jossakin tulevassa blogiartikkelissa pitääkö kuvitelmani paikkaansa.

Kuvat: Stefan Jensen. Nahkaselkäkilpikonnan pesä ja kuoriutunut poikanen Trinidadin Matura-rannalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo yli neljä vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.

Blogiarkisto

Kategoriat