Kirjoitukset avainsanalla Kalifornia

-   Voi eeiiii… se on varmaan saanut sydänkohtauksen, oli ensimmäinen ajatus, joka tuli mieleeni, kun näin Mischan makaavan liikkumattomana tienlaidassa.

-   Mitähän nyt pitäisi tehdä? Ajatteli kauhuissani Mischan omistajia, jotka olivat jättäneet vanhat koiransa ja talonsa minun hoitooni parin viikon ajaksi. 

Jo ensimmäisenä päivänä olin rikkonut heidän ohjeitansa ja vienyt koirat kävelylle. Mischa oli iso, ylipainoinen labradorinnoutaja ja Saidi pieni, puolisokea villakoira. Kumpikin koira oli pitkälti yli keskimääräisten koiraelinvuosien. Koirienhoito-ohjeet olivat olleet yksinkertaiset: ruoki koirat ja laske ne puutarhaan aamulla; ja päästä ne sisälle ja ruoki illalla.

Olin tullut Kaliforniaan Tanskasta pari viikkoa aikaisemmin, ja hyvä venäläinen ystäväni oli ehdottanut, että vierailisin hänen venäläisen ja amerikkalaisen äitinsä luona Carmel-by-the- Sea:n ylellisessä rantakaupungissa. Sinne saapuessani äidit olivat lähtemässä Costa Ricaan lomailemaan ja kysyivät haluaisinko asua heidän talossaan ja hoitaa koiria heidän lomansa ajan. Että halusinko!

Äitien isosta talosta kukkulan huipulla avautui näkymä Tyynelle merelle. Todellinen unelma käyttää taloa tukikohtana autoretkille Kalifornian kansallispuistoihin ja Salinas-laakson maanviljelysalueelle. Sain myös luvan käyttää kahta autotallissa seisovaa autoa ja maastopyörää.

Mutta siis jo ensimmäisenä aamuna -  minä koiriin tottumaton -  ajattelin, että yleensähän ihmiset vievät koiransa kävelylle pari kertaa päivässä. Etsin talutushihnoja, mutta kun en löytänyt, otin autotallista pari narunpätkää, jotka solmin koirien kaulapantoihin.

Aluksi koirat eivät olisi millään lähteneet talosta poispäin vievälle tielle. Ehkä ne pelkäsivät, etten toisi niitä takaisin, tai sitten ne vain olivat tottuneita makoilemaan puutarhassa päivät pitkät, ajattelin. Varttitunnin suostuttelun jälkeen ne kuitenkin alkoivat osoittaa mielenkiintoa tienvarren hajuja kohtaan.

Yhtäkkiä ensimmäisessä ylämäessä Mischa riehaantui ja tempautui irti otteestani. Naru viilsi haavan kämmeneeni ja kesti hetken ennen kuin syöksyin Mischan perään. Saidi ei pysynyt perässä, ja jouduin nappaamaan sen kainaloon. Parin sadan metrin päässä Mischa sitten lyyhistyi tienvarteen.

-   Minun täytyy varmaan yrittää elvyttää se, päätin. Mutta miten antaa koiralle tekohengitystä ja missä sen sydän oikein sijaitsee, tuskailin. Minua inhotti pelkkä ajatuskin ryhtyä puhaltamaan ilmaa koiran suuhun. Ties mitä kakkoja se oli nuoleskellut…

Onneksi kun silitin Mischan päätä, se aukaisi silmänsä ja heilutti laiskasti häntäänsä. Hetken päästä se nousi jaloilleen. Ehkä se olikin vain halunnut ottaa pienet aamunokoset?

Joka tapauksessa kävelin rauhallisesti koirien kanssa kotiin, enkä yrittänyt sen jälkeen enää kuntouttaa niitä. Sitä vastoin nautin monia antoisia iltoja koirat vierelläni televisiota katsellen. 

Jos sinä rakastat koiria tai muita eläimiä ja haluat viettää halvan loman jossain muualla maailmassa pitäen huolta toisten ihmisten kodeista ja eläimistä, internetistä löytyy monia järjestöjä, jotka mahdollistavat sen. Alla linkki muutamaan:

trustedhousesitters.com 

MindMyHouse.com

housecarers.com

caretakers.com

 

Kuvat: Mischa ja Saidi Carmel-by-the Sea:ssä Kaliforniassa

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo yli neljä vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.

Blogiarkisto

Kategoriat