Kirjoitukset avainsanalla Julkinen liikenne

Kuva: Felipe Restrepo Acosta

… lähteä talvilomalla risteilemään Tyynelle merelle?, mieheni kysyi, kun näki minun pakkaavan kuukauden Kolumbian-matkaa varten. 

“Ilman muuta”, vastasin huolettomasti ja lisäsin pilaillen: “ehkä sinun kuitenkin kannattaa ottaa peruutusturva, että saat rahat takaisin, jos en selviäkään hengissä Kolumbiassa.” 

Nyt vietettyäni pari viikkoa Kolumbian suurimmissa kaupungeissa: Bogotassa (8 miljoonaa asukasta), Medellinissä (2.5 miljoonaa) ja Cartagenassa (1 miljoona) tuntuu, että ainakin nämä kolme kaupunkia ovat yhtä turvallisia matkailijoille kuin muutkin kaupungit, joissa olen matkustanut tai asunut. 

Ainoa kaupunki, jossa päälleni on todella hyökätty, on lapsuuden kotikaupunkini Lahti. Se tapahtui 70-luvun alussa, kun olin palaamassa sisareni kanssa kolmen viikon liftausreissulta Puolasta. Oli iltamyöhä ja päätimme oikaista pienen puiston halki bussipysäkille. Puistossa muutaman hengen miesjoukko hyökkäsi kimppuumme ja kiskoi rinkkoja selästämme. 

“Mitä te haluatte”, huusin pelästyneenä?” ja yritin lyödä miestä, joka oli sisareni kimpussa.

Miehet jähmettyivät hetkeksi ja joku heistä totesi: “hei, nää on suomalaisia”. Sisko ja minä käytimme miesten hämmennystä hyväksemme, ja juoksimme bussipysäkille, jossa onneksi oli muita ihmisiä.

Tottakai lähes kaikkialla on väkivaltaa ja rikollisia, ja matkailijan on  uudelle paikkakunnalle tullessaan vaikea tietää, mitä paikkoja välttää. Siksi suunnitellessani uusiin paikkoihin matkustamista, surffaan internetissä ja luen mitä eri maiden ulkoministeriöiden paikalliset lähetystöt raportoivat asemamaansa turvallisuustilanteesta. 

Yleensä lähetystöt varoittavat menemästä tietyile seuduille, joilla tiedetään olevan terroristeja, huumeiden salakuljettajia ja muita laitonta toimintaa harjoittavia. USA:n Bogotan lähetystö myös suosittelee lentomatkailua Kolumbian kaupungien välillä, koska kidnappaus- ja onnettomuusriski  liittyy maantieliikenteeseen. Yksi Bogotassa asuva yhdysvaltalainen kertoi minulle, että lähetystö myös kieltää paikallisten taksien käytön omilta työntekijöiltään ja kehottaa näitä käyttämään Uberia. Uberin hyvänä puolena on se, että sen käyttö tallentuu Internet-palvelimeen, jonka avulla Uber-matka voidaan jäljittää. Paikalliset taas neuvoivat minua välttämään Uberia, koska se on laitonta. Siksi Uber-kuljettavat pyytävätkin yksinmatkustavaa istumaan etuistuimella. 

Toistaiseksi olen lentänyt isojen kaupunkien välillä ja vain kerran mennyt seutubussilla Medellistä parin tunnin päässä sijaitsevaan Guatapen idylliseen pikkukaupunkiin. Tie sinne oli hyvässä kunnossa ja liikennettä oli paljon. Näin vain yhden onnettomuuden matkalla, ja sekin liittyi kahden moottoripyöräilijän peräänajoon. Liikennemerkkejä ja nopeusrajoituksia tiellä liikkuvat tuntuvat pitävän enemmänkin suosituksina kuin kieltoina.

Uberia olen käyttänyt Kolombiassa pari kertaa. Se vaikuttaa kalliimmalta kuin paikalliset taksit. Ensimmäinen Uber-kuljettajani vei minut väärään majapaikkaan Cartagenan vanhaan kaupunkiin, minkä seurauksena jouduin kävelemään puolisen tuntia varaamaani hotelliin keskipäivän kuumuudessa. Kenties kuljettaja ei katsonut satelliittipaikannusjärjestelmänsä (GPS) näyttöä enkä minä käyttänyt omaani. Joka tapauksessa paikka, johon hän minut toimitti oli retkeilymaja, jolla oli lähes sama nimi kuin hotellillani. 

Niinäkin kertoina kun olen käyttänyt paikallisia keltaisia takseja, kuljettajilla on ollut vaikeuksia löytää oikeaan osoitteeseen. Bogotassa yksi taksinkuljettajani myös pelästytti minut, kun hän parinkymmenen minuutin ajomatkan jälkeen yhtäkkiä lukitsi kaikki autonovet. 

“Miksi laitoit ovet lukkoon?”, kysyin.

“Es un sector peligroso”, hän selitti. (=Tämä on vaarallista aluetta.)

Auton ikkunasta näin kadulla transvestiitteja ja vähäpukeisia prostituoituja, joiden rinnat ja takamukset näyttivät pumpatuilta. Näky oli epätodellinen, varsinkin kun kello ei ollut edes kymmentä aamulla. 

Jonkin ajan kuluttua kuljettaja jätti minut Kultamuseon kupeeseen, johon olin menossa. Noustessani kyydistä vieläkin vähän pelokkaana pudotin varmaan toisen luottokorttini, koska en ole sitä sen koommin nähnyt. 

Suosituin liikennevälineeni sekä Bogotassa että Medellinissä on julkinen liikenne. Se on aika kattava,  kohtuuhintainen ja antaa minulle jonkin verran kontrollia menosuunnasta. Varsinkin metrojen ja bussien yhdistelmä Medellinissä toimii hyvin. Jotkut ihmiset eivät kulje busseilla ja metrolla, koska ne yleensä ovat täynnä. Minua se ei haittaa. Kanssamatkustajat ovat järjestään avuliaita ja tekevät tilaa. Aina kun tunnen olevani eksyksissä ja kysyn neuvoa, minua autetaan. 

Esimerkiksi eilen aamulla suunnittelin tarkkaan menomatkan yhteen Medellinin kuuluisimmista taidemuseoista, Museo de Antioquiaan. Kirjoitin ohjeet varmuuden vuoksi paperille, koska viime päivinä olen huomannut, että GPS:ni on kriittisillä hetkillä ilmoittanut, ettei se löydä satelliittiyhteyttä. 

Kun sitten ohjeita seuraten kävelin parikymmentä minuuttia lähimmälle bussiasemalle, vaihdoin metroon ja saavuin asemalle, josta minun oli määrä kävellä kymmenen minuuttia museoon, en osannut päättää, kummasta pitkän aseman päästä minun kannattaisi mennä ulos. Kysyin neuvoa kahdelta nuorelta naiselta, jotka eivät tienneet. Toinen lähti heti kysymään neuvoa lippupalvelusta, jonka työntekijä ei ollut kuullutkaan museosta. 

Silloin lähellä seisova keski-ikäinen nainen puuttui asiaan ja sanoi, että minun pitäisi mennä yksi asemaväli metrolla takaisin päin ja vaihtaa toiseen metroon, jolla menisin yhden asemanvälin. Lopulta minun olisi käveltävä vajaan viiden minuutin matka. 

“Se ei kuullosta järkevältä”, vastustin ja näytin miten GPS:n katkoviiva osoitti lyhyttä kävelymatkaa siitä paikasta museoon. 

Nainen vilkaisi puhelimeni näyttöä ja totesi: “Es un sector peligroso”. Sitten hän kehotti minua seuraamaan häntä. Yhdessä matkustimme metrolla edelliselle asemalla. Siellä hän neuvoi,mihin metroon minun pitäisi mennä.  Vajaan kymmenen minuutin kuluttua saavuin turvallisesti museooni. 

GPS on tavallisesti fantastinen apuväline, jota käytän paljon, mutta silläkin on rajoituksensa. Se ei tiedä, missä on turvallista kävellä tai matkustaa. Vain paikalliset tietävät. Siksi turvallisinta on tutustua paikallisiin, jotka elävät arkipäiväänsä paikoissa, joissa matkustan. 

Kommentit (2)

Anjakaarina
Liittynyt18.10.2015
1/2 | 

Kiitokset mielenkiintoisesta matkakuvauksesta. Hyviä vinkkejä maahan matkustaville. Olet rohkea ja ennakkoluuloton matkanainen! Terv. Anjakaarina

Anja Pohjanvirta-Hietanen

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo yli neljä vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.

Blogiarkisto

Kategoriat