Kirjoitukset avainsanalla perhemajoitus

Enemmän kuin koskaan aikaisemmilla matkoillani olen tavannut yksin matkustavia naisia tällä matkalla Guatemalassa. Viime torstaista lähtien olen asunut Atitlan-järven rannalla Maya-perheessä, jonka luona on minun lisäkseni neljä muuta yksinmatkustavaa naista. 

Nuorin on varmaankin bostonilainen Sarah, joka matkustamisen ohella opettaa englantia internetissä kiinalaisille ja pitää joogatunteja retkeilymajoissa. Vanhin on lähes seitsemänkymppinen Ruby Kaliforniasta, joka viettää yli kolme kuukautta Guatemalassa Espanjan kursseilla ja harrastaa shoppailua markkinoilla. Sillä välillä on oregonilainen vastavalmistunut lääkäri, Kate, ja eteläafrikkalainen tilintarkastaja Beily, joka parin vuoden työssäolon jälkeen otti muutaman kuukauden vapaata ja lähti tutustumaan keski-Amerikan maihin. 

Kaikki muut ottavat tunteja läheisessä kielikoulussa, mutta Antiguan huonon kielikoulukokemuksen jälkeen minä opiskelen omin päin netissä, ja otan yksityistunteja  naapurikahvilassa. Huomenna aion jatkaa matkaa  Quatzaltenangon suureen ylänkökaupunkiin ja ehkä kokeilla “puisto-opiskelua”. Sitä minulle suositteli Antiguassa Deet-ystäväni, joka kertoi, että hän oli oppinut paljon espanjaa puistoissa istumalla. 

Kellään meistä ei ole muuta tarvetta oppia espanjaa kuin että se helpottaa matkustamista ja auttaa meitä kokemaan maailmaan eri tavalla. Sadan euron perhemajoituksen viikkohintaan sisältyy kolme ateriaa päivässä, jolloin kokoonnumme syömään ja juttelemaan perheen kanssa, tietysti espanjaksi. Perheen äiti valmistaa perinteisiä guatemaalaisia ruokia, joissa on paljon papuja, vihanneksia ja riisiä, mutta vähän lihaa. Perheen isä opettaa lähikaupungin koulussa ja ehtii yleensä vain päivälliselle meidän kanssamme. Hänen kanssaan päästään puhumaan historiasta ja yhteiskunnallisista asioista. Molemmat korjaavat kärsivällisesti kielivirheitämme ja autamme toinen toisiamme sanojen löytämisessä. 

Joka päivä opin tuntemaan uusia ihmisiä kävellessäni kaupungilla. Useimmat heistä ovat matkailijoita, jotka viettävät San Pedrossa vain muutaman päivän tai viikon. Mutta jotkut ovat ulkomaalaisia, jotka ovat valinneet tämän asuinpaikakseen. Tänään yksi heistä oli iäkäs hollantilainen nainen. Hän oli käynyt kielikurssin täällä aiemmin, ja päätti kaksi vuotta sitten muuttaa pysyvästi San Pedroon. Kävelimme yhdessä puolisen kilometriä, ja hän ruokki useita katukoiria sillä matkalla. Olimme yhtä mieltä siitä, että paikalliset voisivat aktiivisemmin toimittaa koiria lähes ilmaiseen sterilointiin sen sijaan, että hylkäävät ne kadulle. San Pedrossakin toimii useita hyväntekeväisyysjärjestöjä, joissa etenkin ulkomaalaiset terveydenhoitoalan vapaaehtoiset esimerkiksi jakavat lääkkeitä ja ehkäisyvälineitä sekä opettavat perusterveydenhoitoa kaikille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo yli neljä vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.

Blogiarkisto

Kategoriat