Kirjoitukset avainsanalla tarinakurssi

Minua jännitti kuinka monta naista tulisi tarinakursseille, joita järjestimme ensimmäistä kertaa Jyväskylän Gloria monikulttuurikeskuksessa marraskuun lopulla. Kurssien kohderyhmä koostui Jyväskylän seudulla asuvista naisista, jotka ovat tulleet Suomeen turvapaikanhakijoina, pakolaisina tai maahanmuuttajina esimerkiksi avioliiton kautta. Tällaista laajaa ryhmää ei ole helppo tavoittaa ilmoituksilla tai esitteillä, koska he eivät ehkä osaa lukea tai ne eivät motivoi heitä. Glorian henkilökunta ja vapaaehtoiset onnistuivat kuitenkin kokoamaan riittävästi osanottajia sekä suomen- että englanninkielisiin ryhmiin puskaradion välityksellä.

Esittäytymisten ja lämmittelyharjoitusten jälkeen osanottajat kertoivat sekä hykerryttäviä että järkyttäviä tarinoita menneisyydestään. Tyttöjen sukupuolielinten silpomisesta, ihmiskaupasta, seksiorjuudesta, sodan kauhuista, poliisinpelosta  ja harvoista ikävistä kokemuksista Suomeen tulon jälkeen. Yhtäkin naista oli nimitelty apinaksi hänen suomalaisella työpaikallaan tumman ihonvärinsä takia. Näistä “apina”-kokemuksista hän kertoi niin hauskasti, etten voinut olla nauramatta. Hänestä voisi asianmukaisella valmennuksella tulla vaikka  stand-up koomikko.

Muutkin naiset vaikuttivat tosi vahvoilta tukien Nietzschen “Mikä ei tapa se vahvistaa” lausumaa. Ehkä olin alitajuisesti kuvitellut, että naiset, jotka ovat joutuneet lähtemään kotoaan ja päätyneet kylmään Pohjolaan käyttäytyisivät enemmän kuin uhrit. Mutta päinvastoin. Nämä olivat selviytyjänaisia, jotka rikastuttavat suomalaista yhteiskuntaa, jos annamme heille mahdollisuuden. 

Kurssin jälkeen törmäsin jatkuvasti joukkoviestimissä ja Facebookissa USA:ssa alkaneen #Metoo-kampanjan ääri-ilmiöihin. Alunperin kampanja oli minustakin tositarpeellinen ja historiallisesti myöhästynyt .  En ymmärrä, miksei se käynnistynyt jo kun presidentti Clintonin todettiin käyttäneen seksuaalisesti hyväkseen nuorta harjoittelijatyttöä Valkoisessa Talossa 90-luvulla…).  

Ääri-ilmiöillä tarkoitan sitä, kun jotkut - usein kaikin puolin etuoikeutetussa asemassa olevat naiset - alkavat luokitella esimerkiksi vähänkin sukupuolten eroihin viittaavat, huonot vitsit rikollisiksi. Tai liian pitkät katseet, puhelinnumeron pyytämisen tai minkä tahansa miehen kosketuksen, jota nainen ei ole nimenomaisesti pyytänyt. 

Kun mainitsin asiasta englanninkielisessa blogissani, muutama amerikkalainen ystäväni kiiruhti selittämään että miesten kaikenlainen huono käyttäytyminen naisia kohtaan on tuotava vihdoinkin esiin, tuomittava ja rangaistava. Sopivana rangaistuksena tunnutaan pidettävän, että mies on erotettava työpaikastaan ilman sen kummempaa oikeudellista prosessia, vaikka hän väittäisi olevansa syytön. Eräskin FaceBook-ystäväni kirjoitti, että on epäoikeudenmukaista ja turmiollista ruveta luokittelemaan jonkun ihmisen kärsimys vakavammaksi kuin jonkun toisen. Mutta millaiseen yhteiskunnalliseen kaaokseen jouduttaisinkaan, jos jokainen itsensä uhriksi tunteva saisi itse määritellä tuomion “väärinkäyttäjälleen”?

Tietenkään ääri-ilmiöt eivät edusta naisten enemmistöä, ja on valtavan hienoa, että pohjoisamerikkalaiset ja eurooppalaiset eliittinaiset voivat vapaasti kertoa julkisuudessa kaikista kokemuksistaan. Vielä hienompaa olisi, jos se heijastuisi työlainsäädäntöön ja parantaisi naisten hiljaisen enemmistön asemaa. Uskon, että naisten syrjiminen ja seksuaalisen häirintä on paljon isompi ongelma siivojien, tarjoilijoiden ja muiden pienipalkkaisten naisten työpaikoilla kuin niiden keskuudessa, jotka parhaillaan jakavat #MeToo -tarinoitaan joukkoviestimissä. 

Jyväskylän lyhyillä tarinakursseilla ehdimme käsitellä vain pinnallisesti tarinankerronnan tekniikkaa. Mutta henkilökohtaisten tarinoiden jakaminen laajensi meidän kaikkien kokemuspiiriä. Ehkä tulevaisuussa voimme järjestää uusia kursseja ja järjestää tilaisuuksia, joissa maahanmuuttajanaiset voivat kertoa kokemuksistaan julkisuudessa.

Kuva: Intialainen tarinankertoja Bhavani Kartik toimi toisena vetäjänä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo yli neljä vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.

Blogiarkisto

Kategoriat