Toastmaster kokous Pohjois-Arizonassa

Entinen opiskelutoveri 70-luvulta, helsinkiläinen Margit, on ollut luonani kyläilemässä viikon päivät Pohjois-Arizonassa.  Tänä aamuna menimme yhdessä paikalliseen kampaajakouluun leikkauttamaan tukkamme. Istuimme vierekkäisissä tuoleissa,  ja kuulin kuinka nuori kampaajaoppilas kertoi elämästään neljän lapsensa kanssa. Margit jakoi omia kokemuksiaan, ja ilmapiiri oli kaikin puolin ystävällinen ja lämmin. 

Kampaajakoulun jälkeen Margit tuli kanssani Toastmaster-kokoukseen. Olin kampaajalla raapustellut muutamia muistiinpanoja kokousta varten, koska olin aamulla lukenut tuoreesta sähköpostista , että minulle oli annettu tehtäväksi hoitaa 15-minuutin pituinen ohjelmajakso, jonka aikana pyytäisin kutakin osanottajaa pitämään parin minuutin puheen valitsemistani aiheista. 

“Älä sitten pyydä minua osallistumaan” pyysi ystäväni varuillaan”,  ja mumisin kai jotain epäselvää vastaukseksi.

Kun kokouksessa tuli minun vuoroni johtaa tätä lyhyiden, valmistelemattomien puheiden osiota, pyysin kuitenkin Margitia kertomaan kaikille, miksi hän haluaisi hakea työpaikkaa paikallisessa uimahallissa uimavalvojana ja miksi hän olisi sopiva hakija nimenomaan siihen paikkaan. 

Margit nousi ihan rauhallisesti pitämään hyvin vakuuttavan 2-minuutin työnhakupuheen ja elehti, kuinka hän aika erikoisella kroolin ja perhosuinnin välimuodolla pelastaisi  mahdolliset hukkujat. Osanottajat pitivät hänen esityksestään ja äänestivät hänet kokouksen lopussa päivän parhaaksi lyhyen puheen pitäjäksi. 

Toastmaster-kokouksesta menimme suoraan paikalliseen aikuiskoulutuskeskukseen, jossa viikottain kokoontuu kirjoittajaryhmä, joka parinkymmenen minuutin ajan kirjoittaa annetusta aiheesta mitä mieleen tulee. Sen jälkeen kukin kirjoittaja lukee ääneen kirjoittamansa tekstin ja niistä voidaan keskustella. Päivän aiheena oli nuoruuden lähde. Se innosti Margitiakin kirjoittamaan jutun yli neljännesvuosisata sitten tehdystä matkasta Madeiralle. Siellä hänen äitinsä kävi nuoruuden lähteellä sillä aikaa kun tytär poti mahatautia hotellissa. Äitinsä elikin sitten yli 100-vuotiaaksi. 

Päivällisen jälkeen minä läksin iltamenoihini ja vieraani jäi takan ääreen lukemaan kirjaa. Innostuin kirjoittamaan tämän jutun, koska siihen liittyy niin monia mielestäni hyvän (eläkeläis)elämän osatekijöitä:  aikaa tutustua uudelleen ystäviin vuosikymmenien takaa, aikaa käydä kampaajalla aamupäivästä ilman kiirettä ja jutella nuorten kampaajaoppilaiden kanssa, aikaa harrastaa vaikka puheiden pitämistä tai ex-tempore kirjoittamista

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen ollut palkkatyöstä vapaa jo yli neljä vuotta. Jokainen päivä on uusi haaste ja haluan tällä foorumilla jakaa kokemuksiani siitä, miten voi tehdä elämästään mielekästä missä iässä tahansa. Olisin iloinen kaikesta rakentavasta palautteesta.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat