Kesäkuun toisena viikonloppuna paistoi aurinko ja terassit olivat pullollaan ihmisiä. Mekin puolisoni kanssa uskaltauduimme ruokailemaan ruokaterassin laitimmaiseen pöytään. Hieman hämmentyneinä katselimme pöytiä, jotka eivät sen harvemmassa olleet, kuin ennenkään. Korvat herkistyivät kuuntelemaan, yskiikö joku. Ei yskinyt. Kesän ensimmäiset muikut maisuivat hyvältä ja aurinko helli. Minusta tuntui, kuin olisin ollut ulkomailla. Huumaannuin jonkun toisen tekemän ruuan mausta, ihmisten katselusta ja ilmasta. Vähävirikkeinen karanteenielämä oli kasvattanut astimisen nälkää. Katsastimme vielä kaksi muuta ulkokuppilaa, mutta sitten väsymys valtasi virikeahmijan. Näin on käynyt ennenkin, Roomassa, Berliinissä, Venetsiassa ja monessa muussa paikassa. Ei kuitenkaan koskaan ennen Helsingissä. 

Koronaviruksen poikkeusolot ovat ohi ja yli 70-vuotiaatkin on vapautettu. Ilo näkyy ihmisten kasvoilta ja kuuluu puheessa. Toivomme, ettei suurta takapakkia tule. Nyt on aika nauttia kotikulmien ja kotimaan nähtävyyksistä ja mahdollisuuksista. Se tuntuu jollain tavalla hyvin rauhoittavalta.

Ensimmäinen terassikierros tyydytti menemisen kaipuuni ja palasin kohtuullisen samanlaiseen arkeen, jota olen koko kevään ja alkukesän viettänyt. Nautin kotona olemisesta, kirjoitan ja yritän hillitä ilotulitusmaisena räiskyvää intoani hapanjuurileivän leipomiseen. Aamulla tai illan viiletessä piipahdan ulkosalille tekemään treeniohjelmani ja tunnen iloa voiman kasvamisesta. Tarkkailen oravia, lintuja ja loikkijoita, seuraan tuulen liikettä puiden lehvistössä. 

Perhoskuva: Cris Keats

Korona-aika taisi auttaa minua asettautumaan eläkkeelle. Ilman virusta kevääni olisi ollut liian kiireinen. Nyt olen voinut löytää itselleni mukavan rytmin, sopivasti kaikkea. Eilen osallistuin vielä verkkokoulutukseen, joka liittyy syksyllä käynnistyvään ikäihmisten hyvinvointipilottiin. Olen luvannut ottaa siitä vastuun Helsingin osalta. Ei se ole työtä, se on jotain, jota on mukava tehdä. Se tekee minut onnelliseksi. Vapaaehtoistyöt rikos- ja riitasovittelun ja lapsiperheiden parissa tuovat mukavasti aivoja haastavaa toimintaa rentoilun lomaan. Miten riemullista tämä eläkeläisyys onkaan! Voi tehdä ihan mitä huvittaa. No jaa, eläkkeen eurot ja terveysrajoitteet asettavat sentään joitain reunaehtoja.

Tänä kesänä iloitsen niin monista asioista, että olen aivan pakahtua. Hyvää mieltä tuottavia asioita nousee mieleen tungokseen asti. Tunnen iloa ja kiitollisuutta riittävästä terveydestä, kuukausittaisesta eläkkeestä, auringonpaisteesta, veden liplatuksesta, uimisesta, leipomisesta, hyvistä tv:n kesäsarjoista, hoitokoirasta, äänikirjoista, parvekekasveista, kaupassa käynneistä (pitkän ajan jälkeen), kesäisistä mattopesuista, puolison kanssa pelattavista seurapeleistä, (lopultakin) leikatuista hiuksistani, viileistä lakanoista, kohtalaisista yöunista, perhosista, lintujen liverryksestä, saunavihdan tuoksusta, hyvistä mauista, yön hiljaisuudesta ja valosta sekä paljosta muusta. Ravitsen itseäni pikkuruisilla iloilla enkä kiusaa itseäni asioilla, jotka eivät tuota iloa.

Kokeilisitko sinäkin? Unohda likaiset ikkunat ja kaikki se, joka heikentää virettäsi ja hyvää oloasi. Anna mielesi poimia pieniä asioita, jotka ovat hyvin. Jos voit yhä nähdä, koe silmilläsi. Jos voit yhä kuulla, voimaannu luonnon ja musiikin äänistä, kuule hiljaisuus. Jos voit yhä haistaa, käytä aistiasi ja kumarru kasvien puoleen, haista aamukaste ja tuoreen kahvin aromit. Jos makuaistisi toimii, anna kesäisten makujen viipyä kielelläsi. Vaikka monet aisteistamme heikkenevätkin iän tai sairauksien vuoksi, suurimmalla osalla tuntoaisti säilyy läpi elämän. Anna tuntoaistillesi kokemuksia, hyväile puun runkoa, silitä lapsenlapsia, upota sormesi taikinaan tai multaan, hiero ystävän tai puolison selkää ja tunne niin auringon lämpö kuin sateen viileys. Anna aistiesi välittää sinulle maailman monimuotoinen ja ihana sinfonia. Kun rauhoitut tuntemaan aistiesi kautta saadun kokemuksen, voit antaa ilon ja onnellisuuden levitä kehoosi. Mitä enemmän tuota tunnetta pystyt kehoosi tallentamaan, sen helpommin voit nostaa koetun tunteen esiin myös niitä päivinä, jolloin mielesi on matala. Onni on aistiesi ulottuvilla.