
Illalla alkoi melkein kaduttaa. Miksi ihmeessä olin ilmoittautunut väestönsuojaharjoitukseen? Olin seuraavana aamuna menossa itselleni tuntemattomien ihmisten kanssa maan alle neljäksi tunniksi. Ajattelin heitä, jotka kärsivät tällä hetkellä sodasta ja joutuvat pakenemaan suojiin. Ajattelin isovanhempia lapsineen, hekin olivat eläneet sodan aikaa. Vara ei venettä kaada, mummo tapasi sanoa, ja tämähän oli vain harjoitus.
Aamulla menin sovitulle kalliosuojalle tyynin mielin. Meitä osallistujia ei ollut kovin paljoa, ehkä reilut nelisenkymmentä. Laskeuduimme kahdenkymmenen metrin syvyyteen ja yllätyin heti iloisesti. Olin kuvitellut portaiden olevan jyrkät, mutta ne osoittautuivat aivan tavallisiksi rappukäytäväportaiksi, joissa oli kaide. Portaiden leveys on toki suurempi, kuin tavallisissa rappukäytävissä. Välitasolla sai tarvittaessa levähtää, eikä laskeutuminen ollut huonopolvisellekaan vaikeaa.
Neljän tunnin aikana saimme tietää, että Helsingissä on yli viisikymmentä kalliosuojaa ja ne, yhdessä muiden suojien kanssa tarjoavat riittävät tilat kaikille Helsingissä suojaa tarvitseville, niin vakituisille asukkaille, kuin vierailijoille. Helsingin pelastustoimen väki ja koulutetut vapaaehtoiset näyttivät meille, miten kuivakäymäläkomero ja väestönsuojavuode kasataan ja miten ilmastointi hoidetaan käsiveivillä, jos sähköä ei ole.
Parasta harjoitteessa oli suojaan tutustumisen lisäksi mukavat keskustelut, joita me harjoitukseen osallistuneet kävimme. Joukossamme oli muutama äidinkielenään muuta kuin suomea puhuvaa, kaksi lasta ja kaksi pyörätuolilla liikkuvaa, jotka pääsivät sisään ajoluiskan kautta. Suljetussa tilassa oli helpompi kuin bussipysäkillä heittäytyä jutusteluun tuntemattomien kanssa. Natustelimme omia eväitämme ja pohdiskelimme omaa rooliamme, jos suojaan pitäisi tositilanteessa tulla.
Oikeassa suojautumistilanteessa suojassa voidaan joutua olemaan jopa useampi päivä. Tällöin toimintaa johdetaan kolmijaolla, eli kolmannes suojassa olevista työskentelee pitäen vessat ja ilmastoinnin kunnossa, kolmannes lepää ja kolmannes tekee jotain sellaista, johon heillä on osaaminen. Mietin, että minulle sekä sovittelijana, hoitajana että pedagogina riittäisi varmasti puuhaa.
Harjoituksessa meillä oli suojassa tilaa liikkua, mutta tositilanteessa omaa tonttia on tarjolla vain 0,7 neliötä. Siksipä kuulostaakin järkevältä, ettei suojassa vain nökötetä paikoillaan, vaan toimitaan aktiivisesti.
Harjoituksessa meillä oli käytössä tavalliset vesivessat, mutta vessateltat näyttivät aivan siedettäviltä, vaikka kuivakäymälä pöntöt olivatkin hiukka matalampaa mallia, kuin huonopolvinen toivoisi. Toivotaan, että saamme elää rauhassa, eikä pöntöille tule koskaan käyttötarvetta.
Kokemuksena väestösuojaharjoitus oli hyvä, rauhoittava ja voimaannuttava. Tunne syntyi pelastustoimen henkilöstön ja vapaaehtoisten osaamisesta ja opastuksesta. Tieto ei aina lisää tuskaa.
Jos olet asunut Kontulassa, kestät mitä vain🥰
42 vuotta kontulalaisena. Nyt vuoden muualla.
Hyvä kirjoitus, joka toivottavasti karistaa ennakkoluuloja. Itse olen asunut Kontulassa lähes koko nuoren ikäni. Vasta lukioon muualle kuin Kontulaan mentyäni, tajusin, että Kontulalla on huono maine. Enpä ollut sitä aikaisemmin tajunnut, kun en ollut mitään merkkejä sellaisesta ympärilläni huomannut. En osaa sanoa itseäni helsinkiläiseksi, vaan sanon mielelläni olevani ylpeä itä-helsinkiläinen. Minua on kyllä luokannut, jos olen jonkun puheista tai asenteesta halveksuntaa kotilähiöstäni kuullut. Eikö ihmiset tajua, että puhuvat jonkun toisen kodista. Olen ulkoillut alueella paljon ja tunnen Kontulan, Kurkimäen, Mellumäen, Kivikon ja Myllypuron kuin omat taskuni. Lasken ”kotialueekseni” ainakin kilometrin säteeltä kodistani koko alueen. Miltä toisesta tuntuisi, jos menisin esim. Lauttasaarelaisen kotipihalle ja rupeaisin haukkumaan ympäristöä. Ilmeisesti Kontulasta saa laukoa, mitä vaan vaikkei aluetta edes tuntisi. Totta kai ostari voi olla pelottava paikka Marraskuisena perjantaiyönä, mutta ei kai kukaan siellä pakota iltaa viettämään. Minä vietän sen aikakin mieluummin idyllisen 60-luvun kerrostalon saunaosastolla katsellen pihalle, jossa voi törmätä mm. siiliin, jänikseen, kettuun, oravaan tai jopa haukkaan, jonka näin eilen parin metrin etäisyydeltä. Totta kai jotkut talot ovat varmasti rauhattomampia, mutta niin kai ihan kaikissa kaupungeissa ja alueilla. Minusta parasta Kontulassa ja ihana kirjasto kiva uimahalli, monipuoliset ruokakaupat ja luonnonläheisyys sekä yksi kaupungin suurimmista yhtenäisistä metsäalueista, joka pitää sisällään myös Helsingin korkeimman luonnollisen kohdan, hiihtoladun, joissa ei ole ruuhkaa kuin Paloheinässä, hienot juoksuhaudat ja luolat sekä täyttämään, josta näkee keskustaan asti eli Kivikon metsä.
*siis täyttömäen, josta näkee keskustaan...
Voisin mielelläni vetää ympäristökävelyjä pelokkaille kantakaupukilaisille ja länsi-helsinkiläisille ”pelottavassa” Kontulassa ja Kivikossa. Tutustuttaisiin viihtyisään kirjastoon, johonkin ostariin etnisistä ravintoloista sekä luontoon ja liikuntapuistoihin. 🙂 Ehkä he uskaltaisivat jopa astua johonkin kontulaiseen rappukäytävään 😂 ja ehkä se naapuri, joka lähestyy käsi ylhäällä ei olekaan myymässä huumeita vaan haluaa vain tervehtiä ja se tumma mies, joka pysähtyy kohdallasi ei aiokaan ryöstää sinua, vaan kysyy kävelyreittiä metroasemalle.