Kirjoitukset avainsanalla taide

Nyt voisi melkeinpä aloittaa kuluneella lauseella "päätän raporttini tähän", kun vielä kertaalleen palaan tämän kesän matkoihin. Siis tämän kirjoituksen jälkeen ei enää tänä kesänä muisteloita matkoihin liittyen ainakaan tällä foorumilla. Tai no, eihän sitä koskaan tiedä. Kesä oli niin kiva kaikin puolin. 

Läheinen ystäväni ehdotti elokuun alkupuolella junamatkaa Kokkolaan. Ja minullehan sopi paremmin kuin hyvin tällainen lähimatkailu kaupunkiin, josta tykkään kaikin tavoin. Yksi aiempi postaus löytyykin Kokkolan käynniltä, kun lähes kaksi vuotta sitten vietimme tyttären kanssa sellaisen yön yli reissun Kokkolassa tuolloin joulunalustunnelmissa vajaa puolivuotias vauva mukanamme. Ja toden totta tällainen pieni maiseman vaihdos virkisti ihan valtavasti silloin ja niin teki nytkin. Tuon edellisen jutun löydät tästä linkistä;

https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something/tunnelmia-matkaltamme-kokko...

Ystäväni kanssa tavoitteenamme oli kiireetön päivä, johon kuuluisi kävelyä Neristaniksi kutsutussa vanhassa kaupungissa, istumista rauhassa lounaalla, hieman kiertelyä muutamassa kaupassa, Zinna ja Brdvillage ainakin, ja kahvitella ennen paluuta junalla. Tähän päivään saimme yllättäen toteutettua myös elämyksellisen tutustumiskäynnin Juhani Melenderin taiteeseen ja taidekotiin. Sanoinko jo, että oli niin hurmaava päivä.

Saavuttuamme junalla perille, oli kuin taikaiskusta tuon viikon kaikki koko Suomea piiskanneet sateet väistyneet! Lähdimmekin ensimmäiseksi kävelylle Neristaniin ja päivän lopulla teimme vielä toisenkin kävelylenkin sinne! Tunnelma on vain niin lämminhenkinen vanhoissa puutalokaupunginosissa. Jotenkin asukkaiden läsnäolon aistii kauniisti hoidetuista pihoista, juorupeileistä, ikkunakoristeluista. Kävellessä kurkistelimme pidemmälle erään majatalon sekä ravintola Neran pihaan. Neran ravintolatiloista lisää tässä jutussa myöhemmin. Ihasteltiin myös mitä kauneinta uuttakin taloa. Ja mikä parasta löytyi varmaan sillä päivän toisella kävelykierroksella myös katu, jolla unikot ovat valtautuneet.

Istuessamme ensimmäisen kävelyreissun jälkeen lounaalla espanjalaishenkisen ravintola Rojan erittäin maukkaan salaattipöydän tarjottavista nauttien, oli jo siinä vaiheessa todettava kuin olisimme jossain "ulkomailla". Hämmästyttävää miten poistuminen tutuista maisemista vapauttaa arjesta. Ihmiset näyttivät niin iloisilta, aurinkoisilta ja rentoutuneilta!!!

Yksi ajatuksistamme ja toiveistamme Kokkolan matkalle oli, että voisimme jossain, esimerkiksi julkisessa tilassa, tutustua Juhani Melenderin taiteeseen. Koska en netin kautta löytänyt mitään tietoa, soitin taiteilijalle itselleen kysyäkseni asiasta. Todella nöyrin mielin otimme vastaan kutsun tulla heidän taiteilijakotiinsa. Ja mikä kokemus se olikaan. Vieläkin näkymät kodin seinille ripustetuista kymmenistä töistä sekä työhuoneen valtaisasta tarjonnasta -  puhumattakaan todella kauniista ja esteettisestikin kauniista kodista lipuvat silmissäni. Toki myös kamerasta löytyy satunnaisesti räpsäistyjä kuvia. Olimme käymässä heillä yksityishenkilöinä, joten muilta osin jätän kuvat ja kuvauksen heidän kodistaan tähän. Kiitokseksi  ja kunnioituksesta Juhani ja Marja-Leena Melenderin ystävälliseen kutsuun kotiinsa, jaan hänen taiteestaan kiinnostuneille tähän pienenpienen näytteen töistä. Voit seurata Juhani Melenderiä myös instagramissa @juhani.melender 

Tämän kuvan töiden värit ovat todella lähellä omia värimieltymyksiäni. Ja kyllä vain, ehkä kaikkein pienin hänen töistään löytää paikkansa täältä meidän kodistamme. Nyt vain odotan sitä hetkeä, jolloin uudistetaan omien taulujemme, ehkäpä kalusteidenkin järjestystä.

Eräänlainen kaunis päätös käynnillemme Kokkolassa oli päivän loppupuolella piipahdus ravintola Nerassa juuri, kun he avasivat ovensa iltapäivällä neljältä. Istuimme siinä oven ulkona penkillä ja heti, kun ovet avattiin menimme katsomaan täysin uudistuneen ravintolan tiloja. Tuossa talvisessa jutussani on kuvia tässä paikassa aiemmin sijainneesta ravintolasta, joka on saanut uudet omistajat ja uuden nimen.  Nyt uusien omistajien myötä on otettu myös yläkerta käyttöön. Kyllä vain tämäkin paikka hurmasi meidät kauneudellaan. Alakerrassa oli selkeää ja modernia ja yläkerrassa sitten tunnelmallista ja erityisesti aivan upeat tapetit sekä verhot. Kuvat kertokoon puolestaan, joskin valaistusolosuhteet yläkerrassa olivat tällaiselle amatöörikuvaajalle todella haastavat. Emme valitettavasti voineet jäädä ruokailemaan, koska olisimme sitten joutuneet kiirehtimään junalle. Ja lounaanhan olimme jo syöneet Rojassa, joka muuten kuuluu samalle ravintoloitsijalle kuin tämä Nera vanhassa kaupungissa Neristanissa.

Oli ihana muistella tätä kesäistä päivää. Lämmin kiitos ystävälle yhteisestä matkapäivästä. 

Ihanaa, leppoisaa elokuun loppua teille lukijoille! Toivottavasti ehditte vaikka hetkenkin nauttia näistä aurinkoisista päivistä.

This post is about a one day visit to Kokkola, one of the little cities I like so much! Have a lovely end of August!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä oli viime viikolla Helsingin käynnin yhteydessä aikaa viettää pari päivää kaupungilla kierrellen. Yleensä kiertely tarkoittaa ns flandeerausta keskusta-alueella ja istuskelua kahviloissa ja piipahduksia kaupoihinkin. Toisena päivänä saimme yllättäen mahdollisuuden käydä Osuuspankin toimitiloissa Vallilassa. Ja mikä iloinen yllätys tämä paikka olikin. En mitenkään voinut olla ottamatta kuvia ja varmistinkin infopisteestä, että kuvia voi ottaa ja julkaista tietyin edellytyksin. Kuvia ei ole mitenkään käsitelty ja olen ne ottanut kävellessämme, joten ne eivät tee täyttä oikeutta rakennukselle. Tervetuloa mukaan kierrokselle.

 

KORTTELIN LAAJUINEN KOKONAISUUS

Tässä postauksessa kohteena on Osuuspankin toimitila Vallilassa, jonka sisäänkäynnin julkisivu on poikkeuksellisen uhkea. Rakennuskokonaisuus on mittakaavaltaan valtava. Kyseessähän on korttelin kokoinen rakennus, joka pääosin on rakennettu uusiksi, mutta myös merkittävästi saneerattu. Rakennuksessa sijaitsee myös pieni museo liittyen pankkitoiminnan historiaan ja kaikille avoin taidegalleria. Tilat on otettu käyttöön vuonna 2015.

 

VALOA

Ensimmäinen seikka, joka kiinnittää huomiota, on valoisuus. Se korostuu ensimmäiseksi portaikossa, jonka kautta mennään  toiseen kerrokseen. Tässä kohtaa toteankin, että ensimmäisen kerroksen taidegalleriaa lukuun ottamatta muihin tiloihin pääsy on mahdollista vain henkilöstölle. Heillä on mahdollisuus viedä omia perheenjäseniään vieraaksi kierrokselle talon yleisissä tiloissa. Joten oli harvinainen etuoikeus päästä portaita pitkin näkemään toisen kerroksen tiloja.

 

UUSI KOHTAA VANHAN

Minuun vetoaa juuri tällainen näkymä, jossa uusi ja vanha elävät rinnakkain. Huolimatta siitä tai ehkäpä juuri siitä johtuen, että uuden ja vanhan osan väritys, ikkunat ja niiden jaottelu sekä huikea lasikaton rakenne poikkevat toisistaan, niin näkymä on minun mielestäni täydellinen.

 

RUOKAA JA SILMÄNRUOKAA 

Tässä rakennuksessa on panostettu estettiikkaan. Toisen kerroksen aulatilasta pääsee kiertämään keskellä sijaitsevat lukuisat kahvila-ravintola-alueet. Tilat toimivat henkilöstöruokailujen keskipisteenä. Ne lisäävät myös monitilamahdollisuutta, jos haluaa siirtyä työskentelemään kahvikupposen äärellä. Näistä kuvista saa suorastaan kalpean aavistuksen siitä kuinka suuret tilat sijaitsee korttelin keskellä ruokailutiloina. Näin tilojen tyhjinä ollessa tulee erityisen hyvin esille se, miten harmonisesti erilaisia seinäpintoja ja kalusteita on yhdistetty keskenään ja suhteessa käytävien taiteeseen.  

 

NÄKYMÄ, JOKA PYSÄYTTÄÄ

Juuri, kun luulin nähneeni yllin kyllin kauneutta, tämä näkymä pysäytti minut aivan täydellisesti. Tosiasiassa jo ennen kuin on tullut tähän kohtaan, tämä näkymä pitkän käytävän toisessa päässä vangitsee katseen ja kutsuu luokseen. 

 

TÄSSÄ JA NYT

Tässä paikassa ja ympäristössä, jos missä, korostuu kauniisti se, että lähiympäristö ikään kuin täydentää rakennuksen sisätilaa. Se, että näet kauniita veistoksia ja samalla näet ympäristön, joka niitä täydentää ja tuo syvyyttä, se jättää mieleen pysyvän, ihanan muistijäljen ohikiitävästä hetkestä.

 

TAIDEGALLERIA TÄYDENTÄÄ ELÄMYKSEN

Kierroksemme päätteeksi kiersimme taidegalleriassa. Tämä Vallilan taidegalleriaksi kutsuttu osa sijaitsee toimitalon ensimmäisessä kerroksessa sisäänkäynnin välittömässä läheisyydessä. Se on avoinna yleisölle arkisin klo 10-15. Osoite on Gebhardinaukio 1. Vahva suositus päästä näkemään suomalaista taidetta; maalauksia, grafiikkaa ja veistoksia.

Oli ihana kokemus käydä näissä tiloissa, josta kaunein kiitokseni lastenlasten äidille, että pääsimme mukaan työpaikallesi. Kiitos Osuuspankille, että mahdollistatte tällaiset vierailut.

We, my husband and I, had a special visit to OP Financial Groups headquarters in Helsinki, Finland last week. On this post I wanted to show you some pictures from this beautiful building and tell what kind of story this building tells me. 

 

 

Kommentit (3)

Viivi-Sofia
1/3 | 

Mielenkiintoinen paikka. Tuli nuorena tyttönä noilla kulmilla oltua kesätöissä. Oi niitä aikoja. Äkkiä ovat vuodet vierineet.

kun en tiedä mistä aloittaisin, aloitan siitä, että tämän Kööpenhaminan ehdoton tavoitteeni oli käydä Tage Andersenin kukkagalleriassa. Olen siellä käynyt pari kertaa aiemmin ja aina olen ollut niin hämmentyneen ilahtunut käynnistä, että Kööpenhaminaan kuuluu tämä visiitti ehdottomasti.

Nyt olin ensimmäistä kertaa aivan yksin liikkeellä. Siispä aurinkoisena päivänä päädyin kävelemään hotellilta ei niin turistien suosimia katuja pitkin ja melkeinpä hölmistyin, kun sitten yhtäkkiä seisoin kadun kulmauksessa ja siinähän tämä kukkakauppa olikin. 

Astuttuani kauppaan suorastaan ihmeellisesti näin ensimmäiseksi Tage Andersenin istumassa "työpajassaan" asetelmaa tekemässä. Esittelin itseni ja kerroin mistä tulen. Hänellä on ollut pari näyttelyä (siis hänen tekemiään kukkaaiheisia teoksia) Suomessa, joista hän mielellään kertoikin siinä työskennellessään. Olin niin kuin koulutyttö, kun siinä kysyin häneltä sopiiko, että kuvaan liikkeessä ja että saanko kuvata myös hänetkin. Hän on tallessa myös meidän yhteisessä selfiessä, mutta sitä en sentään laita julkiseen jakoon. 

Aiemmin olin kuullutkin, että tämän 72 -vuotiaan kukkataiteilijan  töitä / kukkia tilataan käsittääkseni kuninkaallisiin tarpeisiinkin. Hänen työt ovat muutakin kuin kukkia, sillä siinä joku asiakas kyseli hänen tekemästä veistoksellisesta rautaisesta (vai olikohan pronssia) tuolista. Hämmästyttävää luomisvoimaa ja uskomaton, tonttumainen habitus.

Luulenpa, että mitkään kuvat eivät tee oikeutta tälle kukkagallerialle ja sille satumaiselle tunnelmalle, joka vallitsee tässä melkoisen pienessä kaksikerroksisessa kaupassa. Tiloihin ei tule juurikaan luonnonvaloa ja tilat sekä erityisesti ehkä kapeimmat kulkemani kierreportaat ovat melkeinpä ahtaat. Työpajan kautta on kulku puutarhaosaan, mutta se oli valitettavasti nyt suljettu, koska sitä ollaan uudistamassa. Tästä syystä ei myöskään nyt peritty pääsymaksua, joka tavallisesti peritään. Pääsymaksu hyvitetään ostosten, kuten kortit ja kirjat sekä muut tuotteet hinnassa. 

Tässä kukkagalleriassa ei ole asiakastiloissa valmiita ostettavia asetelmia eikä kukkakaappeja. Kaikki ovat työpajan alueella. Joten sain kokea siinäkin mielessä hienon hetken, kun juuri ennen poislähtöäni tuotiin paikalle vastavalmistunut aivan ihastuttava kukka-asetelma, jonka vielä päädyin lopuksi kuvaamaan.

Olkaa hyvä; pieni kurkistus seuraavassa peremmälle pieneen satumaiseen kukkagalleriaan.

Aurinkoiset, satumaiset terveiset osoitteesta Ny Adelgade 12 Kööpenhaminasta!

There is this beautiful flower gallery of Tage Andersen in the adress Ny Adelgade 12 and it is my "must to visit place" in Copenhagen. I wish you could enjoy through these pictures something about the feeling which I call like in a fairytale. 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat