Aika kulunut tuo sanonta aloittaa uusi vuosi puhtaalta pöydältä, vai mitä? Mutta, kun niin vain on, että uuden vuoden alkaessa tuntuu tosiaan olevan käsillä eräänlainen uusi alku.

Loppiaisen jälkeen, kun talo oli tyhjentynyt lastenlapsen ja vanhempiensa käynnin ja toisenkin lapsenlapsen tilapäisen hoitoviikon jälkeen, siivosin olohuoneen ja huomasin, että tulipa tyhjää. Joululla koristeineen ja lastenlapsilla käynteineen on sellainen vaikutus, että talo tuntuu täydeltä, siis hyvällä tavalla, ja elämää on ympärillä yltäkylläisesti. Muutos on siis melkoisen dramaattinen siirtyä taas kahden aikuisen huusholliin siihen saakka, kunnes taas talossa on elämää hetkittäin tai pidemmänkin aikaa.

Siispä olohuone näyttäytyi hetken todella tyhjältä.  Ensimmäisen viikon jälkeen on ollut sellainen varovainen olo, että ryhtyisikö sittenkin siirtelemään kalusteita ehkäpä enemmänkin huoneesta toiseen ja asettelemaan tuolle tarjoilukärryn pöydälle esineitä. Matto jo siirtyi paikalleen.

Tuossa ensimmäisessä meidän yläkerrasta otetussa kuvassa muuten näkyy puolison puutyöharrastuksen meneillään oleva ja tuolle seinälle tuleva tuotos eli korkeahko senkki. Parhaillaan pitäisi ratkoa mikä tulee väriksi, kun halutaan jättää puun syyt kuultamaan läpi.  Ovien pintaan tulee levy (tai niin on suunniteltu), johon tulee jotain - vaan ei vielä ole ihan varmaa mitä. Niin ja senkkejä pitäisi tulla kaksikin. Ja mitä sisälle?, saattaa joku kysyä. Näihin senkkeihin ja ainakin nyt aluksi ensin tuohon yhteen, tulee tämän talouden valokuvia. Sellaisia on tallella todella paljon. Eivät ole minkään konmarituksen kohteena. Tuon kaapin / senkin syvyys on suunniteltu niin, että niihin sopii myös semmoiset vähän isommatkin kansiot. Kyllä niin odotan, että valmista tulee.

Ajattelin ensin, että tämän kirjoituksen pyörittelen enemmänkin olohuoneen ympärillä, mutta kun nyt pääsin kirjoittamisen vauhtin, vielä sananen siitä miten ensimmäinen vuosi eläkkeellä ja myös opiskelijana sekä hieman työtäkin tehden kului.

Olen vilpittömän tyytyväinen siihen, että heti vain aloitin opiskelut. Minulle oli oikein hyvä ratkaisu se, että siirryin opiskelemaan kokonaan uutta, luovaa alaa. Suosittelen lämpimästi opiskeluakin ratkaisuna, jos olet jäämässä pois työelämästä ja on halua sekä energiaa siihen. Lisäksi on sopivasti ollut kokouksia ja muuta aktiviteettia, että sellainen puuhakas vuosihan tuo oli. Toisaalta sain sitä mitä hain, kun siirryin (toki eläkeiän määräytymisen kannalta ihan oikea-aikaisesti) pois päätoimiselta virkauralta. Sain tavoittelemaani vapaa-aikaa niihin kaikkein tärkeimpiin asioihin, joita kaipasin. Tiedättehän; lastenlapsillekin olen tarvittaessa olen voinut antaa aikaa aivan eri tavalla kuin jos olisin päätoimisesti ollut töissä. Sellaista ajan hallinnan tuntua kaipasin myös elämään. Toisaalta olen aina ollut niin työorientoitunut ja vieläkin olen, että se osa-aikaisen työelämän vaihtoehto olisi sopinut vallan mainiosti ja sopii edelleenkin.

Nyt vuosi on alkanut sisustusuunnittelutyön merkeissä, bloggaan edelleen, käyn joissakin kokouksissa pohjautuen aiempaan työuraani ja teen tarvittaessa keikkaakin. Sitten on vain niin mukavaa, kun voi kalenteriin merkitä sen milloin on avuksi, jos tarvitaan lasten perheisiin. Ja silti tässä vaiheessa tajuaa myös sen, että elämä menee eteenpäin etkä voi kaikkea suunnitella ja päättää etukäteen. Haluan luottaa siihen, että elämä kantaa kaikissa tilanteissa. 

Mitenkähän teillä muilla on vuosi käynnistynyt? Toivottavasti jossain mielessä olet saanut kokea sellaista puhtaalta pöydältä aloittamisen tunnetta, että uusi vuosi tuntuu mahdollisuudelta!

Valoisia tammikuisia talvipäiviä toivottelen ihan kaikille. 

New year and a fresh start. Let's enjoy winter time in January!

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat