Keittiön pöytä on meidänkin perheen elämässä ollut aina eräänlainen keskipiste, jonka äärellä moni asia jalostuu ajatuksesta kohti konkretiaa. Nyt on sattuneesta syystä ollut, ja tällä hetkellä tuntuu, että ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin sellaisia hetkiä, että on istahtanut pöydän ääreen ilman mitään aivan välitöntä jonkun asian tekemisen tarvetta ja kiireen tuntua. Silloinhan voi jopa päästä jonkinlaiseen flow -tilaan ja ajatus saattaa lentää yllättäviin suuntiin. Minulle tuo ajatusten suunta oli varsin jouluinen ottaen huomioon sen, että minulle Joulu alkaa konkretisoitua yleensä vasta siitä, kun adventtiaika alkaa. Ajatukseni suuntasivat kohti joululeipomusten aikaa edessäni lautasellinen marjapuuroa.

Ensin sananen marjapuurosta. Tein jokunen päivä sitten vatkattua marjapuuroa, jota ainakin Koillismaalla kutsutaan lappapuuroksi. Tuon nimityksen käyttäminen tuo mieleen ensimmäiset vuoteni kyseisellä alueella, jolloin sain oppiakseni aimoannoksen paikallista murretta. Moni murteella tuolloin kuulemani juttu on muuttunut lähes anekdootiksi ja herättää vieläkin perhepiirissä hilpeyttä johtuen siitä, että en ymmärtänyt mistä puhuttiin. Siitä sitten syntyi tahatonta komiikkaa. Lappapuuron nimitys muuten tulee lappamisesta, joka tarkoittaa vatkaamista.

Etsittyäni esille kaikki tallessa olevat jouluiset  leivonnaisreseptit oli niin helppo huomata mitkä olivat ne eniten käytetyt ja samalla rakkaimmat reseptit. Tässä katsaukseni niihin:

Varmasti vanhin resepti, jonka mukaan olen tehnyt yhtäjaksoisesti samaa levonnaista joka vuosi, on ranskalainen luumupiirakka. Sen olen säästänyt alkuperäisenä vuodesta 1980, jolloin tuoreena äitinä siihen ihastuin, kun se ilmestyi Kotiliedessä. Resepti on jokseenkin nuhraantunut, mutta sen esille ottaminen tuo ihanan nostalgisen tuulahduksen tuolta ajalta. Tästä piirakasta voisin kirjoittaa oman jutunkin, kun teen sitä tänä vuonna... Laitanpa mieliin!

Toinen resepti on vuodelta 1993 ja se on Paraisten piparkakut. En ole lainkaan noin yleensä ottaen piparileipuri enkä tee edes keksejäkään, mutta pipareitahan täytyy vain tehdä ihan tuoksunkin takia. Minkähän muotoisia tekisi tänä vuonna? Reseptiä ei ole tarvetta vaihtaa ja alkuperäinen resepti on edelleen tallessa.

Kolmas vakioresepti on sitten ranskalainen jouluhalko. Taisin aloittaa tekemään niitä joskus 90 -luvulla. Jouluhalon tekemisessä olen käyttänyt suomalalaisia reseptejä pohjana, joita tosiasiassa on useampiakin kertynyt. Sitten olen niitä hieman muunnellut.  Aika usein olen päätynyt päällyksen osalta suklaaseen "mäntyhalkoon" tomusokerikoristelulla ja toisinaan sitten kermakuorrutteiseen suklaakoristeluilla "koivuhalkoon". Jouluhalon suhteen haluaisin haastaa itseäni ja opetella oikeasti tekemään sitä enemmän aidolla ranskalaisella reseptillä. Juu ja reseptejä löytyy siltäkin kielialueelta jo varastostani. Ihan vain on vielä hieman toteutusta vailla :) Suomalaisittain tekemäni jouluhalko saa koristeekseen vihreitä kuulia oksien viereen puolikkaina. Arvaatte varmaan, että sitä herkullisempaa mitä useampi vihreä kuula sattuu oman palasen kohdalle! Olen niitä, joille vihreät kuulat kuuluvat jouluiseen herkutteluun. Samalla muistan herkutellessani sen tosiasian, että kolmessa vihreässä kuulassa on noin 250 kaloria! Onneksi vihreitä kuulia on meillä tarjolla vain jouluna.

Olipa ihana hetki katsella reseptejä, tutkia piparimuotteja ja vain istua keittiön pöydän äärellä, syödä lappapuuroa, hupsista siis vatkattua marjapuuroa, Vastaava ihanan rauhoittava keittiön pöydän äärellä vietetty hetki oli edellisellä viikolla, kun pieni perheenjäsen oli nukkumassa vaunussaan siinä ikkunan takana terassilla. Silloin ajattelin, että voiko kauniimpaa näkyä olla. Tunnelmallisia hetkiä kaikille vaikka sinne keittiön pöydän äärelle!

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat