Onkohan ketään, joka voisi olla huomioimatta tätä uskomattoman hienoa toukokuun viikkoa, joka on niin yltäkylläisesti hemmotellut meitä kaikkia ihan missä päin Suomea vain. Helatorstaina olin niin innostunut siitä, kun aamupäivällä kotimme takapihalta pressun mutkasta löytyi siili, jonka mies kantoi kuusiaidan viereen meidän molempien ihmeteltäväksi. Hetken siili kurkisteli syvältä piikkiensä suojasta kunnes sitten kurkisti kunnolla. Pieni pressun liikautus ja niin se sai jalat alleen ja poistui kuusiaidan taakse vapauteen. 

Tämä pienen ihmeellisen hetken jälkeen innostuin pitkin viikkoa luonnon pienistä ja suurista ihmeistä. Helatorstaina myöhemmin päivällä ystävien kanssa nautitun lounaan päätteeksi ajoimme katsomaan patoa ja vesimassojen muodostamaa kuohuvaa koskea. Vaikuttavaa!

Myöhemmin sain vain hämmästellä sitä miten vapaa-ajan paikkamme sitkeät raparperit jo ujosti nostavat päätään. Onneksi on jotain varmaa marjojen lisäksi, että kasvavat joka vuosi yhä uudestaan ja uudestaan ilman minkäänlaista huolenpitoa.

Eilen lauantai-iltana siellä maalla haahuilin jonkin aikaa kamera kädessä ja kuvailin yhtä sun toista ympärilläni. Olin ehkä koominenkin näky, kun yritin milloin minkäkin puun takaa kuvata auringonlaskun lähestyessä näkymiä Iijoelle. Lopputulokseen olen kutakuinkin tyytyväinen ja tässä muutama kuvallinen todiste siitä miten ihastuttavalta koivun aukeavat silmut näyttävät joen suuntaan kuvattuna ja miten meidän oma, pientäkin pienempi saaremme vielä hieman suojelee viimeisiä lumipaakkuja virtaavalta vedeltä ja kuinka auringonlasku vain voi hienosti peilata vastarannan väirkkyydellään. 

Tunnelmoivien hetkien ja ennen muuta tunteikkaan äitienpäivän jälkeen mitä parhainta alkavaa viikkoa teille kaikille toivottaen!

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat