Kirjoitukset avainsanalla luonto

Kyllä nyt on toukokuun loppu osoittanut kauneimmat puolensa auringon helliessä ja lämmittäessä ja varsinkin kun on saanut olla niin Etelä-Suomessa kuin täällä Pohjois-Pohjanmaalla samalla viikolla.

Viime viikolla käynnistettiin auto peräkärryn kanssa kohti Etelää ja siirryttiin auttamaan yhden lapsemme perhettä muutossa. Jokainen, joka on muuttanut kotia (omalta kohdalta vallan kaukainen muisto edellisestä kerrasta vuosikymmenten takaa), tietää miten iso tapahtuma on kyseessä. Muuttohan on yksi niistä elämän isoista sekä ihanista, mutta myös takuuvarmasti stressaavista tapahtumista. Meillä isovanhemmillahan oli kyseessä tälläkin kertaa sellaista käytännöllistä auttamista, joten sitä kokonaista henkisempää kokemusta ei toki koettu lähellekään. Suuri ilo on se, että voi olla jollakin tavalla avuksi näissä elämän isoissa muutostilanteissa. Onneksi toiset isovanhemmat asuvat suhteellisen lähellä, joten taaperoikäisellä oli sitten hoivaa ja apua riittämiin kaikissa vaiheissa. Sekin on kyllä heti alkuun todettava, miten mahtava asia on tuo pienen lapsen uteliaisuus ja sopeutuvuus. Heti vain piti päästä tutustumaan uuden kodin lähialueeseen, kun muuttokuormaa odoteltiin. Jokainen risu ja kivi on niin kiinnostava. Ja omat lelut levitettiin uuden kodin lattialle ja siitä lähti leikki sujumaan täysillä.

Muuttoahan ei ole ilman pakkaamista. Siis pakkaaminen, sehän on semmoinen varsinainen taitolaji. Onneksi on äidin peruja jonkun moinen taju siitä, miten laatikon tai kassin tila on hyvä käyttää taitavasti kokonaisuudessa hyväksi. Niinpä astioiden pakkaamista tuli tehtyä tällä reissulla ja on muuten tiedossa vielä tämänkin viikon lopulla, kun toinenkin lapsemme muuttaa perheineen. Ja onneksi on banaanilaatikoita ja Ikea isoine kasseineen! Onkos muuten kenellekään sattunut niin, että banaani olisi löytynyt muuttoa varten haetusta banaanilaatikosta :) ? Tällä kertaa löytyi.

SItten varsinaiseksi muuttopäiväksi lupauduin huolehtimaan tarjolle keittoa. Koska käytettävissä oli poron lapaa ja etuselkää, tein niistä  porokeittoa (joku kutsuu sitä Lapin akan porokeitoksi ja totta totisesti äidinäidin puolelta olen kuin olenkin lappilainen). Tällaisen keiton tekeminen piti oikeasti jakaa kahteen päivään, kun lihan sulatus kohmeiseksi ja ohuiksi siivuiksi keittoon leikattavaksi vaatii oman aikansa. Niinpä käristelin lihan ja pilkoin perunat valmiiksi jo edellisenä päivänä. Helpotti ja joudutti seuraavan päivän valmistamisen osuutta. Kun sitten muuttoauto kurvasi uuden kodin pihaan, oli keittokin jo valmiina odottamassa. 

Niin ja siellä uudessa kodissa puhkesi päärynäpuu kukkaan juuri muuton aikaan. Muutoinkin uuden kodin pihapiiri on niin kaunis, hieman japanilaishenkinen. Olipa ihana nauttia ja kuvata pihapiiriä muuttoviikonloppuna. On sitten ikuistettuna puutarhan lähtötilanne. Omenapuut kukkivatkin sitten seuraavaksi.

On tullut joskus todettua, että kyllä Suomi on pitkä maa. Se tuli nytkin selväksi. Meillä kotona ei todellakaan päärynäpuut menesty ja vielä pitää hieman odotella omaa minihanamia ainokaisen kirsikkapuumme juurella. Kotiin palatessamme saimme sitten kuitenkin hämmästellä, miten poissa ollessamme viidessä päivässä oli lehti tullut koivuihin. Aivan hämmästyttävä muutos noin lyhyessä ajassa. Oma puutarha odottaa melkoisesti siistimistä ja jo toissaviikolla etukäteen ostamani orvokit odottavat siirtämistä ruukkuihin. Vielä täytyy hakea puutarhalta lumikelloja ja ne etukäteen tilaamani suklaakosmokset. On tämä upeaa aikaa.

Ja oli kyllä eilen illallakin niin nautinnollista viettää iltaa Oulussa Valkeisjärven rannalla. Nautittiin isolla porukalla muun ohjelman ohessa ensimmäiset ulkona grillatut makkarat. Ja miten kaunis oli perisuomalainen järvimaisema juuri eilen.

Iloa touko-kesäkuun vaihteeseen!

Nature is so beautiful just now. We were in Southern part of Finland last week helping one of our child with his family moving to their new home. Pear tree was blooming at their new garden already. Here at home in Oulu the birch trees have leaves now and lake Valkeisjärvi in Oulu was so amazingly beautiful yesterday evening.

 

Kommentit (4)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kyllä Suomi on pitkä maa ja sehän on ihan pakko todeta erityisesti keväisin ja syksyisin. Keväällä sen huomaa miten eri tahtiin luonto elää eri puolilla Suomea, kun on tällainen vuodenaikojen vaihde menossa. Vuosien saatossa on tullut havaittua, että Oulun ja tämän vapaa-ajan paikkamme välinen erokin on vähintään viikko ja sitten Etelä-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan välillä noin yleensä on ainakin kaksi viikkoa eroa sekä keväällä että syksyllä. 

Kuten pitempään juttujani lukeneet tietävät, vietämme läpi talven viikonloppuja maalla. Vapaa-ajan paikkamme ei ole varsinaisesti mökki, vaan 70 -lukulainen talo Iijoen varrella. Muutos kodista kaupungista maalle todella kauas laajemmasta asutuksesta on aina hyppäys pois erilaiseen elämäntyyliin, ihan kuin mökkiläisetkin kuvaavat siirtymistä vapaalle. Tosin meillä toimii netti (valokuitukaapeli on löytänyt tiensä perille taloomme) ja ihan samaan tahtiin seuraan somea ja joskus kirjoittelinkin siellä blogia. Että siinä mielessä samoja asioita tulee tehtyä kuin kotonakin. Mutta jotenkin aika kulkee hitaammin ja elämä vain on yksinkertaisempaa.

Se mikä on erityinen suola käynneillämme, on se että ainakin yritän ottaa kuvia vaihtuvista maisemista luonnossa joka reissulla. Onhan vuodenaikojen vaihtelu täälläkin omalla tavallaan antoisaa seurattavaa. Tällä kertaa kuulin pihalle mennessäni ja TODELLA KAUKAA näin joutsenten lentävän pitkin Iijokea. Ja yritin ottaa kuvan. Tälläinen tilannehan tulee aina niin nopeasti, että hyvä jos kamera on käsillä. Niinpä tästä(kään) kuvasta ette erota sitä mitä tuolla kaukana sinisellä taivaalla on; kaksi joutsenta. Zoomatessani kamerastani, kyllä ne siellä kuvassa olivat. Mutta sen mitä näette on todella hieno aurinkoinen ja noin 10 astetta lämmin päivä. Juu ja huomaatte, että lunta on!!!

Tällaisena hetkenä saa vain ihmetellä, että milloin tuo kaikki lumi sulaa. Mutta eipä hätää, kullerot jo odottavat puhkeamista kukkaansa heti lumien sulettua. Ja myös raparperit tulevat puskemaan maasta läpi joka kevät, kun niiden aika on. Kyllä silti haaveilen lumettomasta maasta ja lämpimämmistä keleistä, sellaisista kuin on siellä etelämpänä.

Täällä yksi keväinen hetki on se, kun mies käy hakemassa itse valmistamaansa (siis luonto tekee työn ihmisen puolesta) kuivalihaa. Taika on mielestäni siinä miten suolan kanssa onnistuu. Täytyy sanoa, että nyt oli maku todellakin kohdallaan.

Kuten totesin, samoja juttuja talossa touhuilen kuin kotonakin. Teen täällä käydessä usein lauantai-iltana ruuaksi kalaa, useimmiten lohta. Yleensä tullaan tai ainakin minä tulen, jos mies on jo täällä, perjantaina. Nyt oli meillä perjantai-iltana aivan täydellinen illallinen oululaisessa ravintolassa hääpäivämme merkeissä ja muutoinkin ajeltiin vasta aika myöhään lauantaina maalle. Tällä kertaa teinkin ns pääruuan vasta sunnuntaina ja kuvassa näkyy meidän perinteinen ateria. Paistoin siihen uunissa myös lisukkeeksi uunifetaa. Lisäsin tomaattien joukkoon porkkanaa ohuina viipaleina. Sopivat muuten oikein hyvin ja kypsyivät mukavasti siinä samalla.

Tuossa kirjoituksen alussa meni haaveilun puolelle, kuten meni tällä käynnillä muuten siltäkin osin, että vietin aikaa pinterestissä.  Meillä on pienen remontointityön alla talon isoin huone, jota vanhaan aikaan on pirtiksi kutsuttu ja leikkisästi puhuttelemme sitä nykyisin saliksi. Sinne on suunniteltu yhden ison kaapiston purkamista,  seinien maalausta ja tapettikin yhdelle seinälle on jo tilattu. Kokoilin itselleni pinterestiin kansiota muutamista ideoista, joita haaveilen huoneeseen toteutettavan. Pienin askelin eteenpäin. Ja haaveet talon ulkopuolen uusimisestakin on ääneen lausuttu ja on jo uudesta värityksestäkin kuvia pinterestiin valittu. Ehkäpä olen jossain vaiheessa valmis kirjoittelemaan tarkemmin noista remontoinnin haavekuvista. Pitää vielä vähän kypsytellä asiaa.

Siitä kevään keikkumisesti piti kirjoittamani ja sitä vaan, että nyt sitten on tänään maanantaina kotiin tultuamme huomattavasti viileämpää ja luntakin on tiedossa lisää käsittääkseni kaikkialle tässä pitkässä maassa. Mutta sehän on vain vanhan lumen surma kun tähän aikaan lunta sataa, eikö vain?

Huhtikuista keväistä viikkoa toivotellen oli sää mitä tahansa. Aurinkoisia ajatuksia jokaiselle!

It is April and we have still so much snow in our little cottage in the countryside. Although snow will melt soon and the little globeflowers are waiting under the snow. We say in Finland that spring comes always somehow rocking way. 

 

Kommentit (0)

Onkohan ketään, joka voisi olla huomioimatta tätä uskomattoman hienoa toukokuun viikkoa, joka on niin yltäkylläisesti hemmotellut meitä kaikkia ihan missä päin Suomea vain. Helatorstaina olin niin innostunut siitä, kun aamupäivällä kotimme takapihalta pressun mutkasta löytyi siili, jonka mies kantoi kuusiaidan viereen meidän molempien ihmeteltäväksi. Hetken siili kurkisteli syvältä piikkiensä suojasta kunnes sitten kurkisti kunnolla. Pieni pressun liikautus ja niin se sai jalat alleen ja poistui kuusiaidan taakse vapauteen. 

Tämä pienen ihmeellisen hetken jälkeen innostuin pitkin viikkoa luonnon pienistä ja suurista ihmeistä. Helatorstaina myöhemmin päivällä ystävien kanssa nautitun lounaan päätteeksi ajoimme katsomaan patoa ja vesimassojen muodostamaa kuohuvaa koskea. Vaikuttavaa!

Myöhemmin sain vain hämmästellä sitä miten vapaa-ajan paikkamme sitkeät raparperit jo ujosti nostavat päätään. Onneksi on jotain varmaa marjojen lisäksi, että kasvavat joka vuosi yhä uudestaan ja uudestaan ilman minkäänlaista huolenpitoa.

Eilen lauantai-iltana siellä maalla haahuilin jonkin aikaa kamera kädessä ja kuvailin yhtä sun toista ympärilläni. Olin ehkä koominenkin näky, kun yritin milloin minkäkin puun takaa kuvata auringonlaskun lähestyessä näkymiä Iijoelle. Lopputulokseen olen kutakuinkin tyytyväinen ja tässä muutama kuvallinen todiste siitä miten ihastuttavalta koivun aukeavat silmut näyttävät joen suuntaan kuvattuna ja miten meidän oma, pientäkin pienempi saaremme vielä hieman suojelee viimeisiä lumipaakkuja virtaavalta vedeltä ja kuinka auringonlasku vain voi hienosti peilata vastarannan väirkkyydellään. 

Tunnelmoivien hetkien ja ennen muuta tunteikkaan äitienpäivän jälkeen mitä parhainta alkavaa viikkoa teille kaikille toivottaen!

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat