Kirjoitukset avainsanalla sisustus

Tässä  kirjoituksessa ajattelin ottaa härkää sarvista ja tällä kirjoituksella selventää, varmaan ihan itsellekin sitä, että olisi syytä aloittaa tosissaan kodin tavaroiden arviointia pois laittamiseksi joltain uudelta pohjalta. Antakaas, kun selitän.

On tullut joskus otettua kuvia kodistamme toisenlaisistakin kuvakulmista kuin mitä olette blogikirjoituksissani nähneet. Valokuvieni joukosta löytyi kuvia, jossa näette yläkertamme muutamilla hyllyiilä näkyvää lapsuuteen liittyvää, josta ainakaan en ole vielä osannut luopua. Niistäpä tähän juttuun aihetta ihan kerrakseen. Tiedän tai ainakin oletan, että en ole yksin. Joskus vain tuntuu, että vain minä en ole osannut panna hävitykseen oikeastaan juuri mitään omien lasten tavaroita, puhumattakaan heidän vauva-aikaisia vaatteita ja tyttären synttärimekkoja!!! Ihan totta, olen kuullut aika usein, että ihmiset osaavat panna pois lasten piirustuksia! Kohta kerron lisää ja puran sydäntäni tästä tilanteesta. Ensin sananen yläkerrastamme, kun nyt kuviakin jaan.

Yläkertaamme nousee leveä portaikko, joka on juuri tuon korkean monihaaraisen puisen pylväsosion takana. Vasemmalla ja suoraan edessä on kaksi entistä lastenhuonetta, jotka nykyisin toimivat vierashuoneina ja tuo keskimmäinen on myös työhuoneeni. Kuvasta oikealla on makuuhuoneemme. Sitten suoraan sivulle oikealle johtaa käytävä länsi-itäsuunnassa eli tuosta portaikosta jatkuu talomme edelleen. Siinä samalla puolella taloa, jossa kuvaa ottaessa seison on vielä yksi huone, joka lisättiin pari vuotta asuttuamme siinä olleen aulan paikalle lastenhuoneeksi. Nyt sekin on jonkinlainen epämääräinen työskentelyhuone. Sitten käytävän päässä on oikealla yläkerran kylpyhuone ja vasemmalle aukeaa ovi vintille (siis kokille sanoo eteläpohjalaanen minäni).  Talossamme on siis paljon tilaa, kuten huomaatte.

Kuvat kertonevat paljon siitä mitä kaikkea iso talo antaa mahdollisuuden säilyttää; tottakai lasten koulussa tekemät puuesineet, mukana myös heidän isänsä tekemiä, näkyvillä hyllyssä. Oma pieni vihreäruudullinen koulussa tehty essu kera punakuvioisen käsin tehdyn kuvioinnin on tallessa, ei näkyvillä. Lasten kouluaikaiset piirustukset ovat tallessa, ei näkyvillä. Lasten vauva-aikaisia vaatteita - vieläkin löytyy laatikoihin pakattuna, eivät kuvassa, mutta kaapeissa ja komeroissa on. Huom! kaappeja ja komeroita ei ole milloinkaan liikaa. Meillä niitä on ehdottomasti liian vähän, koska kaikkea pitää pitää esillä. Kaikki lasten kirjat ovat tallessa, erillinen hylly muualla. Kuvan hyllykössä onkin vain muutamia lastenkirjoja ja myös uudempia joulukirjoja sekä sen semmoista. Ylimpänä lähinnä meidän vanhempien leluja sekä miehen isoisän tekemä keinuhevonen. Meillä on lisäksi isot vintit (kokit sanoisi eteläpohjalainen minäni) sanoisinko täynnään tavaraa, mm legoja, ponitalli hevosineen... He manit ja Turtlesit näyttävät olevan siirtymässä lastenlapsille :) Onneksi on jotain, joka siirtyy eteenpäin.

Nuo valetut isän ja kahden pojan kädet ovat olleet tallessa talomme remontin ajalta, siis kolmekymmentä vuotta. Ja miten ihmeessä niistä pystyy luopumaan, kysyn vaan itseltäni.

Taisin kerran aiemmin innoissani kertoa Konmarituksestani ja kuinka sitä olen harrastanut. Se vain on totta, että harrastettu on :) Maali vain häämöttää varsin kaukana. Tosin ms Marie Kondohan neuvookin etenemään viimeiseksi tavaroihin, joihin liittyy tärkeitä muistoja. Joten jospa ensin kierrättäisi tai muutoin hävittäisi/antaisi pois jotain muuta!!! 

Kirjoitin tämän jo loppukesästä ja jätin sen niin sanotusti pöytälaatikkoon. Koska en kuitenkaan näitä bloginikirjoituksiani ala säilömään :) , jaan tämän kirjoitukseni teille vihdoin ja viimein. 

Ihan helpottaisi kovin, jos tietäisi, että tällaisia säilyttäjiä on muitakin. Hei, onkohan muita?

Kommentit (0)

Kyllä tänäkin vuonna ohjelmaan mahtui pieni lomailu eteläisemmässä Suomessa. Käytiin aika pikainen kierros asuntomessuilla ja sen jälkeen oltiin muutama yö perheen parissa.

Tällä kertaa ajattelin kirjoituksessani hieman pohtia sitä mikä innostaa ja inspiroi silloin, kun käy muiden kodeissa. Vaikka asuntomessut ovat sellainen hyvin suunniteltu tapahtuma, jossa pääsee näkemään ja tutustumaankin pienimuotoisesti ns oikeiden ihmisten koteihin, on niissä käyminen kuitenkin erilainen kokemus kuin käynnit kodeissa, jossa on jo asuttu pitempäänkin. Tällaisella lomamatkalla on ainakin minulle virkistävää sekä se, että tapaa perhettä ja voidaan viettää hetken aikaa yhdessä, mutta myös se, että saan vain olla toisten kodeissa.  

Tällä kertaa minulle tuli mieleen vielä kolmaskin elementti pohdintoihin, kun tulin ajatelleekseni sisareni kodissa sitäkin, mikä hänen sisustustyylissään muistuttaa minua omasta lapsuuden kodista ja mikä ehkä kertoo myös jotain pientä omistakin sisustukseen liittyvistä intohimoista ja jopa mieltymyksistä.

Ensin asuntomessuille pieni kierros. Tai oikeastaan tosi pieni kierros. Jokainenhan useamman kerran asuntomessuilla käynyt tietää sen vaikeuden, kun yrittää käydä ainakin kiinnostavimmissa kohteissa varsinkin kun aikaa on rajallisesti.  Valintoja tulee tehdä! Vuosien ja vuosien asuntomessujen käyntien kokemuksella tätä totean. Vielä pieni sivujuonne juttuuni. Ja ne asuntomessut, jotka aikanaan vaikuttivat ehdottomasti eniten oman kodin rakentamiseen ja sisustamiseen olivat jo vuonna 1987 Torniossa. Jokunen kuva saattaisi löytyä kymmenien valokuvakansioiden joukosta juuri siitä ihanasta talosta, joka inspiroi meitä eniten tulevan (remontoitavan) kotimme sisustukseen. Ihmisen aivot ovat aivan ihmeelliset, vieläkin voin sieltä kaivaa esille ihania näkymiä, tallessa kuin olisivat tietokoneelta esille näpättävissä. No, se muisteluksista,  asuntomessuille Porissa:

Aluksi joitakin ajatuksia sekä otoksia talo Bunkkerista. Tämä talohan oli käyntilistallani ensimmäisenä ja niin myös taisi melkeinpä tapahtuakin, että sinne mentiin heti kärkeen. 

Mikä siis viehättää ja inspiroi talossa, joka on saneerattu kohde. Tässä talossa oli jotenkin kaikki puolet kohdallaan; oli hieno vanha rakennus niin monimuotoisena ja rikkaana kuin se on mahdollista. Oli lisäksi aivan hurmaava sisustus, jonka oli toteuttanut Hakolan (huonekalutehdas Hakola) Anna-Liisa Hämäläinen. Oli aivan loistavaa, että sisustuksesta ei tullut hetkeäkään sellainen päälle liimattu olo, että nyt on tällainen täydellinen sisustus tehty. Ei, vaan tuli sellainen olo, että täällähän voisi asua oikeasti ja pystyi kuvittelemaan, että se oli hyvin siivottu oikeiden ihmisten koti. Onnistunut kokonaisuus myös virkistävän värien käytön osalta. Varmaankin trendikkäitä valaisimia, mutta enpä parempaa ratkaisua voisi kuvitella kuin nuo värikkäät valaisimet. Omassa kodissamme on samantapainen syvennys kirjastohuoneemme seinässä (ilman tiiliä) kuin oli tässä keittiön seinässä. Ihan pystyin kuvittelemaan, että omaan syvennykseemme voisi myös tehdä tuollaisen hyllykön. Ai, että tykkäsin!

Toinen esimerkki talosta, jossa oli myös sellaista, joka miellytti aivan erityisen paljon, oli talo Haltiatar. Täällä myös sisustukselliset seikat, kuten keittiön ja oleskelutilan / ruokailutilan muodostama alue toi paljon inspiraatiota. Herkkä taulu alueen isolla seinällä sopi tähän kokonaisuuteen oikein hyvin.

Muista kohteista viehätyin myös talo Lintulaan. Oli mielestäni aika siron näköisiä kalusteita ja oli käytetty konjakinruskeaa, harmaata ja muutoinkin pehmeitä sävyjä. Ihastelin erityisesti sitä, miten saunatiloihin liittyvssä pukeutumistilassa oli käytetty puuta; seinät olivat ns sormipaneelia ja kokonaisuus täydentyi hienosti puisella penkillä. Kaunista!

Lisäksi talo Fiskarhedenvillan Pohjanvalo oli siinä mielessä hyvä kohde, että sieltä pystyi poimimaan esille ajankohtaisia ja näille asuntomessuille tyypillisiä sisustuksellisia asioita; konjakinruskea nahka, pehmeät materiaalit, valaisinratkaisut ja taulujen käyttö sisustuksessa.

Kyllä vain, näistäkin esimerkeistä saimme mielestäni nähdä kaiken nyt ajankohtaisen, jota tänä vuonna oli tarjolla. Joten seuraavaksi olikin kiva siirtyä viettämään pari päivää perhepiirissä. Sisareni kodissa meitä odotti pienen pieni pihasauna. On ollut hieno oivallus rakentaa tuollainen kokonaisuus ihan siihen talon lähelle. Talo sijaitsee lounaissuomalaisen peltomaiseman äärellä ja niinpä saunankin takana on peltoa.

Talossa katse hakeutuu väistämättä erilaisiin asetelmiin, joissa huomaan ottamieni kuvienkin perusteella toistuvan vaalean sävymaailman. Kaikkialla on myös vanhoja kalusteita (kuten lapsuudenkodin vanha ompelupöytä maapallon alla), pienesineitä ja tauluja. Voisi sanoa, että runsaasti monenlaista. Kuitenkin on sellainen levollinen rauhoittava värimaailma ja sanoisinpa harmoninen kokonaisuus. Koti vie ajatukseni lapsuudenkotiimme ja omiin sisustuksellisiin taustoihini. Muistan nimittäin tavattoman hyvin sen, miten vanhemmat ja äitimme erityisesti, loi ympärilleen aina kauniita asetelmia kaikissa kodeissa, joissa asuimme. Hänellä oli sitä kykyä nähdä ja luoda kauneutta ympärille olemassa olevissa puitteissa. Arvokas asia sekin, että on tajua mittasuhteille ja osaa soinnutella värejä toisiinsa, tulee mieleeni. Silloin varmaankin syntyy sitä harmoniaa, joka saa viihtymään. 

Kuten huomaat, tämän jutun kodit ovat tavattoman erilaisia; uusissa kodeissa on luonnollisesti pääasiassa uutta, kuten asuntomessujen kodeissa yleensä on. Ja sitten pitkään asutuissa kodeissa tulee sisustukseen mukaan vanha, joka on ehkäpä lapsuudenkodista, kirpputoreilta, huutokaupoista tai muualta hankittua. Sitten tullaankin vain siihen mikä miellyttää meitä ja onko sisustuksellista mielenkiintoa säilyttää vanhaa. Omalta kohdalta huomaan tämänkin pohdinnan tuloksena, että elän siinä välimaastossa uuden ja vanhan taitekohdasssa sekä selkeän (lue harmaa) värimaailman että esiin puskevan värikkäämmän maailman keskellä. Näiden sisustuksellisten pohdintojen keskellä on hyvä todeta se tosiasia, että tavara, sen arvo tai arvokkuus, ei tee kotia. Kyllä kodin tekevät ihmiset, kodin tunnelma ja eletty elämä. 

Suurkiitos sisarelle, joka antoi luvan jakaa näitä pikaisesti näpsittyjä kuvia kodistaan täydentämään pohdintoja sisustusinpiraatioista kesälomareissulta Lounais-Suomeen. 

It was so much fun to visit the Finnish Housing Fair 2018 in Pori in the beginning of August. I took some pictures from some houses in Pori and you find some of them on my post. After the fair we visited my sisters home where I took also some pictures.  What's the difference in the new houses and in the old houses / homes I am reflecting on my post. Though you see lovely houses in the fair or visit your sister's house and see some lovely decorations, it is always good to remember that the people and the atmosphere in the house is the only one which is important. Thank you to my sister to let me share the pictures from their little sauna outside the house and from their home.

Näiden lounaissuomalaisten peurojen myötä tunnelmallista elokuuta kaikille! 

 

 

Kommentit (0)

Bloggaajana joku juttu jää ikään kuin pöytälaatikkoon joksikin aikaa. Nyt kaivoin esille tämän kirjoituksen ennen kuin se totaalisesti vanhenee. Joten tänään kurkistus makuuhuoneen puolelle.

Makuuhuone on kodin huoneista ehkä merkityksellisin ihmisen hyvän olon ja hyvinvoinnin kannalta. Jos siis yöpyy pääsääntöisesti kotona eikä vaihtoehtoisesti esimerkiksi työstä johtuen nuku enimmäkseen muissa majapaikoissa, kuten hotelleissa, onhan se hyvä joskus pohtia omaa yöpymisympäristöään. Suositusten mukaanhan olisi hyvä nukkua melkeinpä kolmasosa vuorokaudesta ja siten saada riittävästi lepoa käymään töissä, tekemään kotitöitä, harrastamaan jne.

Olen kirjoittanut aiemmin omista viehtymyksistäni ja muutamasta käymästäni kursseista, joilla olen perehtynyt fengsuihin, tuohon itämaiseen ajattelutapaan, jonka mukaan voi omaa kotiympäristöään (myös toimistotiloja ym) sisustaa huomioiden muutamia periaatteita.

Eipä ole vuosiin tullut lakanoiden vaihdon yhteydessä mieleeni fengshui. Siitä vain olen lakanat vaihtanut ja nauttinut, kun on saanut kömpiä puhtaiden lakanoiden väliin. Mutta nyt tapahtuikin muuta, sillä päädyimme vaihtamaan sängynpuoliskoja miehen kanssa, joka sitten johti erilaisiin muutoksiin makuuhuoneessa ja joiden johdosta ajattelin koota ihan vain muutaman ajatuksen siitä mitä fengshui mahtaa sanoa niistä. Palautin mieleeni aikanaan opittuja asioita ihan muutamaa kirjaa ja vanhoja muistiinpanoja lukemalla :) Toisaalta, kovin tuntuvat luonnollisilta asioilta ihan vain näin suomalaisittainkin ajateltuna. 

Makuuhuoneen paikka kodissa: Mielestäni on jokseenkin järkeenkäypä ajatus, että makuuhuoneen olisi hyvä sijaita ikäänkuin kodin perimmäisessä nurkassa. Tätähän voi ajatella varsinkin silloin, kun on hankkimassa tai vuokraamassa uutta kotia. Mieti siis makuuhuoneen paikkaa (ja vaihtoehtoisesti vaikkapa makuutilaa isossa huoneessa) ja mihin se kodissasi sijoittuu, jos se on mahdollista. Meillä vanhempien makuuhuone sijaitsee talon toisessa kerroksessa, siis jossain mielessä ajateltuna ehkäpä perimmäisessä nurkassa. Muut, jo nyt aikuisten lasten, entiset makuuhuoneet ovat pienempiä eikä niitä oltu ajateltu vanhemmille.

Sängyn paikka makuuhuoneessa: sängyn sijoittamiseen voisi todeta mielestäni yhden hyvän periaatteen eli sängystä pitäisi nähdä ovelle. Sen jälkeen sängyn paikka perustuu ihan siihen missä ovi sijaitsee. Suositeltavin paikka on huoneessa oven oikealle puolelle ja luonnollisesti mieluiten kiinteää seinää vasten ja katse ovelle päin. Se miksi selän takana on hyvä olla tukea, perustuu siihen, että se tuo alitajuntaisesti turvallisuuden tunnetta nukkumiseen. Meillähän tämä periaate toteutuu juuri näin ja täysin vahingossa, kun eihän sitä taloa rakentaessa ollut mitään käsitystä fengshuista, sen kuin vain päätettiin (tai arkkitehtihan sen päätti), missä vanhempien makuuhuone sijaitsee. Lisäksi sillä mihin ilmansuuntaan sängyn pääty on, on omat merkityksensä. Meillä pääty on suunnilleen itään ja siitä sanotaan, että suunta on ihanteellinen nuorille :). Se saa meidät tuntemaan, että kaikki on vielä edessä, että huomenna on uusi päivä ja mitä vain voi tapahtua. Se myös edistää uralla etenemistä, kunnianhimoa ja tehokasta työskentelyä. Se on myös kehittävä ja elämää vilkastuttava ilmansuunta. No, näin nyt on emmekä voi tässä talossa muutoin nukkua. 

Makuuhuoneessa ihmisellä tulisi olla ennen muuta turvallinen olo, josta syystä rauhallinen ympäristö on paras. Tällaiset ajatukset eivät luonnollisestikaan ole erityisen merkitseviä matkoilla ja tilapäisessä yöpymisessä muualla kuin kotona.

Entäpä värit: Niiden suhteen en oikeastaan sano mitään, jokainen viihtyy siinä värimaailmassa kuin kotiinsa on luonut. Meillä on makuuhuoneessa usein harmaasävyisiä, mustavalkoisia, yhdet punavalkoraitaisetkin lakanat käytössä. Olen suosinut jo pitkään kotimaisia lakanoita. Nyt ovat petausvuorossa vaaleat ja jo vanhahkot pellavalakanat. Kirjoitin nukkumisesta viime vuonnakin yhden kerran, josta voitte kurkistaa loppukevään makuuhuoneen tyyliä jutussani Kesän valo ja nukkuminen. Googlettamalla hakusanalla mrs60something, pääset blogit.fi -sivustolle, josta löydät aiemmat kirjoitukseni. En vain saanut teknisistä syistä linkkiä tähän tekstiin. Yritän kestää tämän epämukavuuden ja hakea ratkaisua. Toivon samaa kestokykyä teiltäkin. Kiitos siitä. Takaisin petaukseen.

Nyt vaihdoin myös isoimpaan "selkänojana" toimivaan tyynyyn uudet liilat pellavatyynyliinat ja toin kaksi aiemmin muualla ollutta pienempää tyynyä päiväpetausta koristamaan. Edelliset isot tyynynpäälliset olivat kymmenen vuotta vanhat (siis ja aivan priimaa ovat kylläkin edelleen) Ajattelin, että ehkäpä nämä uudet Balmuirilta hankitut kestävät ainakin yhtä kauan. No, ainakin vaihtelun vuoksi on nyt kahdet tuollaiset todella isot taloudessa. Etsinnässä on tuon mustavalkoisen kevyen peitteen tilalle puolisängyn peite, joka olisi haalean vaalea, jonkinlainen nutriansävyinen, ehkä. Tosin nyt on niin pakkasta, että piti kaivaa ensi hätään ensimmäisten kuvien oton jälkeen esille paksumpi tikattu vanha  harmaa peite esille. Olen sen verran vilukissa, että voin sitten vetää sitä peittoa lisäksi päälle, jos palelen yöllä.

Taulut, tavarat ja työ makuuhuoneessa, mitäpä nistä? Tiedättehän sen ohjeen, että makuuhuoneeseen ei pitäisi tuoda töitä. No, luin jostain, että semmoiset kaksi metriä kauemmas sängystä voisi työpisteen järjestää. Joten isossa huoneessa eipä taida haitata, että työtila on. Meillä ei todellakaan mahdu työtilaa. Saadakseni hieman tilan tuntua raivasin huoneesta pois ison kasan lehtiä, jotka lojuivat aiemmalla puolellani ikkunan vieressä lattialla. Lehdet ovat minulle mukavaa ja rentouttavaa hupia ja lueskelua asumisen unelmien äärellä. Eivät siis ns käy työstä minulle. Ihan on vain muutama viimeisin kiinnostava lehti ja muutama kirja "omalla" puolellani tämän siivous- ja muutossession jäljiltä. Ne muut, huoh, odottavat säilytettävien lehtien seulomista ja osin hävittämistä.

Fengshui -ajattelun suositus on, että molemmilla puolilla sänkyä olisi hyvä olla yöpöytä ja yövalaisin (siis jos on kyseessä vanhempien makuuhuone). Ehkä se tuo jonkinlaisen tasapuolisuuden tunteen. Lisäksi vanhempien olisi hyvä nukkua niin, että mies on naisen vasemmalla puolella, kun ollaan selällään(silleen kuin poistutaan alttarilta). Ja mehän on nukuttu juuri näin tähän asti ennen nyt tapahtunutta  puolten vaihtoa. Täytyy sanoa, että on kyllä hieman ikävä sitä aiempää nukkumispuolta, mutta tuntui ihan fyysisesti siltä, että pitäisi toisinkin päin välillä nukkua. Saas nähdä kauanko tätä kestää ja viekö fengshui voiton sittenkin ja palataan aiempaan järjestykseen. Toisaalta fengshuin mukaan vauvan nukkuessa huoneessa olisi hyvä, että äiti nukkuu sillä puolella kuin vauvansänky on ja se olisi  meidän tapauksessa tämä lähimpänä ovea oleva puoli, kuten fengshuissakin ajatellaan. Näin olikin aikanaan, kun kuopuksemme tuossa vieressä nukkui pinnasängyssään.

Yksi asia, johon tein itse muutoksen silloin, kun fengshui -kursseilla olin ja se on... että huoneessa ei pidä olla valokuvia varsinkaan itsestä ja puolisosta ajalta kun oltiin lapsia (meillähän oli sellaisia somia kuvia seinällä ja saivat kyllä lähteä heti huoneesta) eikä myöskään ole hyvä olla sukulaisten kuvia, paitsi!!! lastenlasten kuvia on meillä. Suorastaan hankalaa on ollut valita seinille mitään tauluja sun muita koristuksia, mutta ehkäpä asia tässä hioutuu ajan kanssa. Täytyy ottaa ihan projekti sen suhteen :) Asia, jolle ei voitu tehdä jälkikäteen (kun olin fengshuin oppeihin perehtynyt) mitään, on että sänkyä vastapäätä olevia vaatekaappien peilipintoja ei saisi olla (ainahan ne voisi toki vaihtaa). 

Kauniiksi lopuksi sen verran, että oli virkistävää palata noihin itämaisiin oppeihin ja todeta, että paljon sellaisia yleismaailmallisia ajatuksia löytyy näistäkin opeista. Monet asiat ovat meille luontaisesti sellaisia, että me niitä noudatamme. Tärkeintä on se, että meillä on hyvä olla ja makuuhuone ainakin luo puitteet levolliselle unelle. 

Kommentit (0)

Olisitte siis voineet lukea, jos olisin kirjoittanut... Mietin kovin, mistä aloittaa tämän vuoden bloggaamisen. Päädyin kirjoittamaan teille ensimmäiseksi katsauksen siitä, mistä en kirjoittanut (ja vähän niistäkin mitä kirjoitin). Ehkä jostain vastaavista jutuista kuulette sitten tänä vuonna.

Tammikuussahan me teemme hyviä lupauksia ja on paljon hyviä aikomuksia. Liikunta ja kaikkinainen kuntoilu kuuluu siihen kategoriaan. Niin nousin minäkin suksille viime vuonna maalla käydessä ensimmäisen kerran tammikuussa. Tänä vuonna 2018 se kerta vielä odottaa, mutta nyt on täällä Oulun korkeudella lunta niin maalla kuin kaupungissa, joten teidän monien hiihdosta innostuneiden kanssa voinen ainakin joitakin kertoja tänä talvena iloonne samaistua.

Helmikuussa leivoin kampanisuja. Oli kulunut kaksi vuotta äidin kuolemasta, joten se varmaankin sai etsimään esille hänen itse minulle kirjoittamansa reseptin. Hyviä tuli! Tämän reseptin mukaan teen tänäkin vuonna kampanisuja, sen lupaan. Sitten voin reseptin jakaa teillekin.

Maaliskuussa oli niin mahtavasti valoa ja käänsin kameran kodissamme eteisaulan suuntaan. Olette ehkä jostain kuvista huomanneet, että talossamme on iso portaikko keskellä taloa.  Se jakaa keittiön ja olohuoneen sekä sitä seuraavan kirjaston ja eteisaulan yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi ympärilleen. Kyllä vain, talomme tarvitsee paljonkin ehostusta, mutta myös tällaisenaan voin siitä jakaa juttuja tänä vuonna enemmänkin. It´s a promise :)

Huhtikuussa tein matkan kotiseudulle ja yövyin Keskisen hotelli Onnentähdessä, kuten kuluneina vuosina aina olen tehnyt. Siinä neulomisjutussani viime vuoden marraskuussa saittekin kuvauksen niistä matkoista. Näitä onnea tuovia lukkoja teillekin. Olkoot huhtikuu onnen kuukausi :)

Toukokuussa, silloin oli Ranskan matka, joka täytti koko vuotuisen kiintiöni sieltä. Kirjoitin sieltä parikin juttua. Oli vain niin ihanan keväistä Bois de Boulognen puistossa, että siitä täytyy jakaa teille kuva vielä kerran. Tästä vuodesta en tiedä, tuleeko tätä Ranskan kiintiötä täyteen? 

Kesäkuussa luonto sai vallan kaupunkipihallamme. Siitä todisteena upeasti kukkinut norjanangervo. Hmmm, saas nähdä jos toivottavasti jotain sopivaa kuvaisin tänäkin vuonna pihaltamme.

Heinäkuussa oli aika kahden lapsenlapsen syntymälle, rakkaan Amerikan perheemme käynti sekä ystäväperheiden kanssa vietetty retki saareen. Kirjoitinkin lupiineista laivakoiraan, laivakoirasta lapsosiin jutun, joka kuvatkoon koko kesän tunnelmia. Pihallamme olevasta puusta oli pudonnut jälleen käpyjä maahan. Kaunista :)

Elokuussa oli edessä paluu töihin. Tässä vaiheessa olittekin lukeneet aika monta kertaa, että virkaura lähenee loppuaan. Kävimme muuten virkistypäivänä Liminganlahden luontokeskuksessa. Suositus :)

Syyskuussa kävimme mieheni kanssa perinteisesti Habitaressa, joka näyttäytyi tapahtumana nyt entistä raikkaampana ja uudistuneena ja matkustimme Azoreille, kauas valtameren puoleen väliin. Niin ja kirjoitin silloin ensimmäisen blogini ET-lehden blogiyhteisössä.

 

Lokakuussa tai olikohan jo syyskuuta, kun sain piharuukun laitettua paikoilleen :) Tämä kuuluu sarjaan; harvinaiset talon pihamaan asiat, joista ehkä olisin voinut kirjoittaakin.

Lastenlasten juhliin, kuului viime vuonna sekä synttäreitä että kahdet ristiäiset kukkineen, koristeluineen ja kakkuineen, että niistä yksistään olisin voinut kirjoittaa juttuja. Neito M:llä oli lokakuussa tällainen kaksivuotiskakku :)

Marraskuussa jätin hyvästit työpaikalle ja siirryin ihmettelemään sitä, miten paljon onkaan monenlaista tekemistä. Samalla innostuin jo suunnittelemaan tulevaisuutta :) 

Joulukuu alkoi ikuisesti mieleenpainuvan itsenäisyyspäivän vieton merkeissä, josta kirjoitinkin.  Kirjoitin myös muistakin jouluun ja sen odotukseen liittyvistä seikoista. Ystävien kanssa nautitun aterian juhlakattauksesta oheinen kuva :) 

Vuoden vaihteeseen kuului myös jouluhalkoa ja bataattisosetta. Jouluhalko valmistui sitten omaksikin yllätykseksi vielä uudenvuoden päivän kahvipöytään. Siinä samalla tarjottiin perheen ihan viimeisimmäksi syntyneelle bataattisosetta.

Perinteitä ja koko ajan uusia asioita elämään kuului vuoteen 2017 ja sitä samaa toivon myös omalle kohdalle vuodelle 2018. 

Onnellista uutta vuotta kaikille! Happy new year 2018!

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2018

Kategoriat