Kirjoitukset avainsanalla sisustus

Kuluneella viikolla sain kokea jälleen kerran sen miten suomalaisissa julkisissa valtion rakennuksissa on tallella kauneutta, joka on perua aina lääninhallitusten ajoilta. Tällä kertaa sain mahdollisuuden vierailla Rovaniemellä Lapin aluehallintoviraston edustustiloissa. Tälläkin kertaa täytyy jo todeta valmiiksi, että mitkään kuvat eivät tee oikeutta sille, tavallaan hiljaiselle ja ajattomalla sisustustyylille, jota löytyy näistä tiloista. 

Oli aivan erinomaista, että tämänkertainen käynti ajoittui iltapäivään siten, että valo oli parhaimmillaan ja pystyin ikuistamaan erittäin viehättävän sisäpihan näkymän Ounaskosken rautatie- ja maantiesillalle päin. Viis siitä, että matkailijoiden(kin) kaipaamaa lunta ei vielä ole, eikös olekin kaunista! Minut valtaa yksinkertaisesti rauha, kun pääsen tähän pieneen pihaan.

Viehättävän ympäristön lisäksi juuri tässä rakennuksessa tunnen vain, että aika jotenkin pysähtyy. Sinne voisi kyllä jäädä viipyilemään ja kiertämään tiloissa laajemminkin. Näissä tiloissa käydessä minut pysäyttää myös se ajatus, miten Lapin sodan aikana vuonna 1944 saksalaiset räjäyttivät  Rovaniemellä muun muassa silloisen Lapin lääninhallituksen päärakennuksen tällä paikalla.  Lapin aluehallintoviraston tiloista on laadittu kattava rakennusselostus asemakaavapiirroksineen ja valokuvineen myös tästä rakennuksesta. Selostus löytyy seuraavasta linkistä https://www.senaatti.fi/app/uploads/2017/12/2017_Teppo_Rovaniemi_Lapin-lääninhallituksen-kortteli-1.pdf Sieltä löytyy kuvia myös muista Lääninhallitus -korttelin rakennuksista ja sisustuksista.

Selostuksen mukaan tätä nimenomaista rakennusta luonnehditaan kyseisen korttelin mielenkiintoisimmaksi. Se edustaa osin funktionalismia ja luonnehditaan huolitelluksi ja arvokkaaksi tilaksi. Siltä se tuntuukin ja on aivan erityinen helmi keskellä kaupunkia.

Tässä yhteydessä haluankin vinkata lääninhallitustalojen uskomattoman ihanista tiloista, joissa on edelleen kalustusta jopa 1800-1900 -lukujen taitteesta. Aluehallintovirastot (aiemmin lääninhallituksia) ympäri Suomen järjestävät toisinaan avoimien ovien tilaisuuksia, jolloin kannattaa ehdottomasti mennä vierailulle. Oma työpaikkani, josta jäin tähän vapaaherrattaren elämään, oli Pohjois-Suomen aluehallintovirasto. Siellä on päärakennuksessa melkoisella pieteetillä säilytetty lääninhallitusten alkuaikojen loistoa aina 1800 -luvun lopusta.

Ounaskoski rautatie- ja maantiesilta / Ounaskoski railroad bridge and bridge for cars

Jätkänkynttilä -silta / Bridge called Jätkänkynttilä

Kun lähdimme pois hotellille päin, oli ihan välttämätöntä päästä kävelemään reittiä joen rannassa. Kyllä oli hieno näkymä nämä kaksi siltaa, joista Jätkänkynttiläksi kutsutulla on ihan oma erityinen asemansa tässä kaupungissa.

Mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa. Sittenhän alkaa adventtiaika!

This post is about my visit to Rovaniemi this week. I was taking part to a meeting in a special building of the Regional State Administrative Agency of Lapland. This meeting room and it's little garden gives me peaceful feelings and mindset. It was a great priviledge to have possibility to visit this place once again. Just for the record for tourists that this building is not open place for visitors. 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Huomasin, että kamerassani on edelleen todella paljon kuvia Kööpenhaminan matkaltani. Ja tiedättehän sen, että ajatus alkaa kuvien myötä kiitää kyseiseen paikkaan ja ajankohtaan. Tässä jutussani muistelen vielä kertaalleen syyskuun matkaani Kööpenhaminaan ja keskittyen lähinnä hotellikokemukseeni ja sisustuksellisiin juttuihin. Siihen aiempaan pitkään kirjoitukseeni pääset tästä linkistä: https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something/koopenhamina-mika-ilahdutti...

Tällä kertaa hotellina oli omalla tavallaan hurmaava vanha hotelli nimeltä Hotel Kong Arthur. Kun kerroin missä yövyn, oli kommenttina - aah, siellä järven rannalla. Tällainen tuhansien järvien maan kasvatti ei ehkä nähnyt asiaa ihan samoin, mutta he kutsuvat näitä vesiä järviksi. Tosiasiassa hotellin on lähellä päärautatie- / metro- / linja-autoasemaa ja nuo järvet vaikuttavat pikemminkin rakennetuilta kanavilta. Siis kävelijän kannalta on ihan mukavaa, että hotellista on pari kilometriä kaupungin ytimeen Strogetille.

Eikös matkalla kuulu ottaa se ensimmäinen kuva heti herättyä (ennen sitä toisessa kirjoituksessani ihastelemaani aamiaista)? Hotelli sijaitsi hotellin ylimmän kerroksen ullakkohuoneistossa vinon katon alla. Joten kovin piti kurkistaa ikkunasta, että pystyi kuvan nappaamaan kööpenhaminalaisten kattojen ylle. Vaikka kuvassa näyttää utuiselta ja harmaalta, niin tosiaankin koko viikon oli aurinkoinen ja melkeinpä helteinen sää.  

Off you go... ja sitten kurkistus vielä hotellin käytävätiloihin ja aamiaishuoneen terassille ja vielä kerran se yksi kuva aamiaishuoneen tarjoiulutiskiltä :)

Sisustuksellisesti minuun vetosivat todella paljon nuo mustat valaisimet, joita oli eri tavoin sijoitettu aamiashuoneeseen ja käytäville. Näyttävät olevan tämän hetken trendien mukaisia muutoinkin. En edes yritä olla valaisinten asiantuntija, mutta aamiaishuoneessa tarjoilukaapiston yläpuolella näyttäisi olevan Mantis BS5 seinävalaisimet Bernard Schottlanderilta. Oleskelutiloissa ovat House Doctorin Club double -valaisimet.

Huomasin näin jälkikäteenkin, että valaisimet kiinnittivät todella paljon huomiotani matkan aikana. Kuten seuraavissakin kuvissa, jotka on otettu Illums Bolighiusista, näkyy se miten valaisin sitoo kokonaisuuden omalla tavallaan. Näissä kuvissa näkyy kellomallisia valaisimia ja kolmen ryhmissä. Se on asetelma, joka on ollut vallalla aika monta vuotta ja näyttää edelleenkin olevan. Mustat vaikuttavat olevan Lightyears Caravaggio -valaisimet.

Toinen varsinainen sisustustavaratalo, jossa kävin oli Hay house. Sieltäkin jaoin kuvia siinä aiemmassa postauksessani, jonka linkki löytyy tämän jutun alusta. Näissä kuvissa Hayn talossa näkyy riisipaperityyppisiä isoja pyöreitä valaisimia.

Molemmat sisustustavaratalot olivat niin täynnä katseltavaa, että niissä olisi voinut viipyä kummassakin tuntikausia. Niin ja menihän minullakin niissä aikaa. Siispä, jos käyt Kööpenhaminassa ja haluat tällä tavalla tavaratalokierrosten puitteissa paneutua sisustukseen, varaa aikaa tai mieti mihin erityisesti haluat paneutua. Pääsi menee kuitenkin pyörälle siitä katselusta ja helpottaa, jos on jokin ajatus etukäteen siitä mihin keskittyä.

Oletteko muuten huomanneet, että joku juttu tekee matkalla olon kotoisaksi. Minulle se oli tällä kertaa pienoisen hotellihuoneen tauluseinä. Siinä olivat taulut niin somasti aseteltuna, että tuli sellainen kotoisa fiilis. Vähän kuin tämän jutun ensimmäisestä kuvasta tulee sellainen tuttuuden tunne, kun on tauluasetelma sohvan takana. Simppeli mukava yksityiskohta, joka sai unohtamaan, että huone oli jokseenkin pieni ja hotelllikin oli jo varsin vanha. En ole vielä matkoilta kaivannut designhotelleja. Pikemminkin viihtyisyyttä ja ilman muuta siisteyttä asetan etusijalle. Koska viikko kului enimmäkseen kaupungilla päivällä ja sitten illalla oli ohjelmassa illalliset, ei todellakaan ollut haittaa sille, että ei löytynyt suurempaa tilaa huoneesta. Ja hei, silloin, kun halusin tehdä töitä tietokoneella joskus iltapäivällä kaupungilta palattua, oli tosi mukava istua hotellin avarissa ja viihtyisissä oleskelutiloissa ja nauttia samalla kupillinen capuccinoa. 

 

Kommentit (0)

Tässä  kirjoituksessa ajattelin ottaa härkää sarvista ja tällä kirjoituksella selventää, varmaan ihan itsellekin sitä, että olisi syytä aloittaa tosissaan kodin tavaroiden arviointia pois laittamiseksi joltain uudelta pohjalta. Antakaas, kun selitän.

On tullut joskus otettua kuvia kodistamme toisenlaisistakin kuvakulmista kuin mitä olette blogikirjoituksissani nähneet. Valokuvieni joukosta löytyi kuvia, jossa näette yläkertamme muutamilla hyllyiilä näkyvää lapsuuteen liittyvää, josta ainakaan en ole vielä osannut luopua. Niistäpä tähän juttuun aihetta ihan kerrakseen. Tiedän tai ainakin oletan, että en ole yksin. Joskus vain tuntuu, että vain minä en ole osannut panna hävitykseen oikeastaan juuri mitään omien lasten tavaroita, puhumattakaan heidän vauva-aikaisia vaatteita ja tyttären synttärimekkoja!!! Ihan totta, olen kuullut aika usein, että ihmiset osaavat panna pois lasten piirustuksia! Kohta kerron lisää ja puran sydäntäni tästä tilanteesta. Ensin sananen yläkerrastamme, kun nyt kuviakin jaan.

Yläkertaamme nousee leveä portaikko, joka on juuri tuon korkean monihaaraisen puisen pylväsosion takana. Vasemmalla ja suoraan edessä on kaksi entistä lastenhuonetta, jotka nykyisin toimivat vierashuoneina ja tuo keskimmäinen on myös työhuoneeni. Kuvasta oikealla on makuuhuoneemme. Sitten suoraan sivulle oikealle johtaa käytävä länsi-itäsuunnassa eli tuosta portaikosta jatkuu talomme edelleen. Siinä samalla puolella taloa, jossa kuvaa ottaessa seison on vielä yksi huone, joka lisättiin pari vuotta asuttuamme siinä olleen aulan paikalle lastenhuoneeksi. Nyt sekin on jonkinlainen epämääräinen työskentelyhuone. Sitten käytävän päässä on oikealla yläkerran kylpyhuone ja vasemmalle aukeaa ovi vintille (siis kokille sanoo eteläpohjalaanen minäni).  Talossamme on siis paljon tilaa, kuten huomaatte.

Kuvat kertonevat paljon siitä mitä kaikkea iso talo antaa mahdollisuuden säilyttää; tottakai lasten koulussa tekemät puuesineet, mukana myös heidän isänsä tekemiä, näkyvillä hyllyssä. Oma pieni vihreäruudullinen koulussa tehty essu kera punakuvioisen käsin tehdyn kuvioinnin on tallessa, ei näkyvillä. Lasten kouluaikaiset piirustukset ovat tallessa, ei näkyvillä. Lasten vauva-aikaisia vaatteita - vieläkin löytyy laatikoihin pakattuna, eivät kuvassa, mutta kaapeissa ja komeroissa on. Huom! kaappeja ja komeroita ei ole milloinkaan liikaa. Meillä niitä on ehdottomasti liian vähän, koska kaikkea pitää pitää esillä. Kaikki lasten kirjat ovat tallessa, erillinen hylly muualla. Kuvan hyllykössä onkin vain muutamia lastenkirjoja ja myös uudempia joulukirjoja sekä sen semmoista. Ylimpänä lähinnä meidän vanhempien leluja sekä miehen isoisän tekemä keinuhevonen. Meillä on lisäksi isot vintit (kokit sanoisi eteläpohjalainen minäni) sanoisinko täynnään tavaraa, mm legoja, ponitalli hevosineen... He manit ja Turtlesit näyttävät olevan siirtymässä lastenlapsille :) Onneksi on jotain, joka siirtyy eteenpäin.

Nuo valetut isän ja kahden pojan kädet ovat olleet tallessa talomme remontin ajalta, siis kolmekymmentä vuotta. Ja miten ihmeessä niistä pystyy luopumaan, kysyn vaan itseltäni.

Taisin kerran aiemmin innoissani kertoa Konmarituksestani ja kuinka sitä olen harrastanut. Se vain on totta, että harrastettu on :) Maali vain häämöttää varsin kaukana. Tosin ms Marie Kondohan neuvookin etenemään viimeiseksi tavaroihin, joihin liittyy tärkeitä muistoja. Joten jospa ensin kierrättäisi tai muutoin hävittäisi/antaisi pois jotain muuta!!! 

Kirjoitin tämän jo loppukesästä ja jätin sen niin sanotusti pöytälaatikkoon. Koska en kuitenkaan näitä bloginikirjoituksiani ala säilömään :) , jaan tämän kirjoitukseni teille vihdoin ja viimein. 

Ihan helpottaisi kovin, jos tietäisi, että tällaisia säilyttäjiä on muitakin. Hei, onkohan muita?

Kommentit (0)

Kyllä tänäkin vuonna ohjelmaan mahtui pieni lomailu eteläisemmässä Suomessa. Käytiin aika pikainen kierros asuntomessuilla ja sen jälkeen oltiin muutama yö perheen parissa.

Tällä kertaa ajattelin kirjoituksessani hieman pohtia sitä mikä innostaa ja inspiroi silloin, kun käy muiden kodeissa. Vaikka asuntomessut ovat sellainen hyvin suunniteltu tapahtuma, jossa pääsee näkemään ja tutustumaankin pienimuotoisesti ns oikeiden ihmisten koteihin, on niissä käyminen kuitenkin erilainen kokemus kuin käynnit kodeissa, jossa on jo asuttu pitempäänkin. Tällaisella lomamatkalla on ainakin minulle virkistävää sekä se, että tapaa perhettä ja voidaan viettää hetken aikaa yhdessä, mutta myös se, että saan vain olla toisten kodeissa.  

Tällä kertaa minulle tuli mieleen vielä kolmaskin elementti pohdintoihin, kun tulin ajatelleekseni sisareni kodissa sitäkin, mikä hänen sisustustyylissään muistuttaa minua omasta lapsuuden kodista ja mikä ehkä kertoo myös jotain pientä omistakin sisustukseen liittyvistä intohimoista ja jopa mieltymyksistä.

Ensin asuntomessuille pieni kierros. Tai oikeastaan tosi pieni kierros. Jokainenhan useamman kerran asuntomessuilla käynyt tietää sen vaikeuden, kun yrittää käydä ainakin kiinnostavimmissa kohteissa varsinkin kun aikaa on rajallisesti.  Valintoja tulee tehdä! Vuosien ja vuosien asuntomessujen käyntien kokemuksella tätä totean. Vielä pieni sivujuonne juttuuni. Ja ne asuntomessut, jotka aikanaan vaikuttivat ehdottomasti eniten oman kodin rakentamiseen ja sisustamiseen olivat jo vuonna 1987 Torniossa. Jokunen kuva saattaisi löytyä kymmenien valokuvakansioiden joukosta juuri siitä ihanasta talosta, joka inspiroi meitä eniten tulevan (remontoitavan) kotimme sisustukseen. Ihmisen aivot ovat aivan ihmeelliset, vieläkin voin sieltä kaivaa esille ihania näkymiä, tallessa kuin olisivat tietokoneelta esille näpättävissä. No, se muisteluksista,  asuntomessuille Porissa:

Aluksi joitakin ajatuksia sekä otoksia talo Bunkkerista. Tämä talohan oli käyntilistallani ensimmäisenä ja niin myös taisi melkeinpä tapahtuakin, että sinne mentiin heti kärkeen. 

Mikä siis viehättää ja inspiroi talossa, joka on saneerattu kohde. Tässä talossa oli jotenkin kaikki puolet kohdallaan; oli hieno vanha rakennus niin monimuotoisena ja rikkaana kuin se on mahdollista. Oli lisäksi aivan hurmaava sisustus, jonka oli toteuttanut Hakolan (huonekalutehdas Hakola) Anna-Liisa Hämäläinen. Oli aivan loistavaa, että sisustuksesta ei tullut hetkeäkään sellainen päälle liimattu olo, että nyt on tällainen täydellinen sisustus tehty. Ei, vaan tuli sellainen olo, että täällähän voisi asua oikeasti ja pystyi kuvittelemaan, että se oli hyvin siivottu oikeiden ihmisten koti. Onnistunut kokonaisuus myös virkistävän värien käytön osalta. Varmaankin trendikkäitä valaisimia, mutta enpä parempaa ratkaisua voisi kuvitella kuin nuo värikkäät valaisimet. Omassa kodissamme on samantapainen syvennys kirjastohuoneemme seinässä (ilman tiiliä) kuin oli tässä keittiön seinässä. Ihan pystyin kuvittelemaan, että omaan syvennykseemme voisi myös tehdä tuollaisen hyllykön. Ai, että tykkäsin!

Toinen esimerkki talosta, jossa oli myös sellaista, joka miellytti aivan erityisen paljon, oli talo Haltiatar. Täällä myös sisustukselliset seikat, kuten keittiön ja oleskelutilan / ruokailutilan muodostama alue toi paljon inspiraatiota. Herkkä taulu alueen isolla seinällä sopi tähän kokonaisuuteen oikein hyvin.

Muista kohteista viehätyin myös talo Lintulaan. Oli mielestäni aika siron näköisiä kalusteita ja oli käytetty konjakinruskeaa, harmaata ja muutoinkin pehmeitä sävyjä. Ihastelin erityisesti sitä, miten saunatiloihin liittyvssä pukeutumistilassa oli käytetty puuta; seinät olivat ns sormipaneelia ja kokonaisuus täydentyi hienosti puisella penkillä. Kaunista!

Lisäksi talo Fiskarhedenvillan Pohjanvalo oli siinä mielessä hyvä kohde, että sieltä pystyi poimimaan esille ajankohtaisia ja näille asuntomessuille tyypillisiä sisustuksellisia asioita; konjakinruskea nahka, pehmeät materiaalit, valaisinratkaisut ja taulujen käyttö sisustuksessa.

Kyllä vain, näistäkin esimerkeistä saimme mielestäni nähdä kaiken nyt ajankohtaisen, jota tänä vuonna oli tarjolla. Joten seuraavaksi olikin kiva siirtyä viettämään pari päivää perhepiirissä. Sisareni kodissa meitä odotti pienen pieni pihasauna. On ollut hieno oivallus rakentaa tuollainen kokonaisuus ihan siihen talon lähelle. Talo sijaitsee lounaissuomalaisen peltomaiseman äärellä ja niinpä saunankin takana on peltoa.

Talossa katse hakeutuu väistämättä erilaisiin asetelmiin, joissa huomaan ottamieni kuvienkin perusteella toistuvan vaalean sävymaailman. Kaikkialla on myös vanhoja kalusteita (kuten lapsuudenkodin vanha ompelupöytä maapallon alla), pienesineitä ja tauluja. Voisi sanoa, että runsaasti monenlaista. Kuitenkin on sellainen levollinen rauhoittava värimaailma ja sanoisinpa harmoninen kokonaisuus. Koti vie ajatukseni lapsuudenkotiimme ja omiin sisustuksellisiin taustoihini. Muistan nimittäin tavattoman hyvin sen, miten vanhemmat ja äitimme erityisesti, loi ympärilleen aina kauniita asetelmia kaikissa kodeissa, joissa asuimme. Hänellä oli sitä kykyä nähdä ja luoda kauneutta ympärille olemassa olevissa puitteissa. Arvokas asia sekin, että on tajua mittasuhteille ja osaa soinnutella värejä toisiinsa, tulee mieleeni. Silloin varmaankin syntyy sitä harmoniaa, joka saa viihtymään. 

Kuten huomaat, tämän jutun kodit ovat tavattoman erilaisia; uusissa kodeissa on luonnollisesti pääasiassa uutta, kuten asuntomessujen kodeissa yleensä on. Ja sitten pitkään asutuissa kodeissa tulee sisustukseen mukaan vanha, joka on ehkäpä lapsuudenkodista, kirpputoreilta, huutokaupoista tai muualta hankittua. Sitten tullaankin vain siihen mikä miellyttää meitä ja onko sisustuksellista mielenkiintoa säilyttää vanhaa. Omalta kohdalta huomaan tämänkin pohdinnan tuloksena, että elän siinä välimaastossa uuden ja vanhan taitekohdasssa sekä selkeän (lue harmaa) värimaailman että esiin puskevan värikkäämmän maailman keskellä. Näiden sisustuksellisten pohdintojen keskellä on hyvä todeta se tosiasia, että tavara, sen arvo tai arvokkuus, ei tee kotia. Kyllä kodin tekevät ihmiset, kodin tunnelma ja eletty elämä. 

Suurkiitos sisarelle, joka antoi luvan jakaa näitä pikaisesti näpsittyjä kuvia kodistaan täydentämään pohdintoja sisustusinpiraatioista kesälomareissulta Lounais-Suomeen. 

It was so much fun to visit the Finnish Housing Fair 2018 in Pori in the beginning of August. I took some pictures from some houses in Pori and you find some of them on my post. After the fair we visited my sisters home where I took also some pictures.  What's the difference in the new houses and in the old houses / homes I am reflecting on my post. Though you see lovely houses in the fair or visit your sister's house and see some lovely decorations, it is always good to remember that the people and the atmosphere in the house is the only one which is important. Thank you to my sister to let me share the pictures from their little sauna outside the house and from their home.

Näiden lounaissuomalaisten peurojen myötä tunnelmallista elokuuta kaikille! 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2018

Kategoriat