Kirjoitukset avainsanalla sisustus

Nyt täytyy paljastaa jotain liittyen Juhannukseen samalla, kun kertoilen mietteitäni näin keskikesän, sydänkesän, kynnyksellä ja tämänvuotisen Juhannuksen jo siirtyessä menneeseen aikaan.

Jos on syntynyt viisikymmentäluvun alkupuolella ja kymmenvuotiaana on muuttanut syntymäpaikkakunnalta uudelle paikkakunnalle, vaikuttaa se perinteisiinkin ja kokemukseen juhlapyhistä, kuten Juhannus. Lapsuuden ihan varhaisimmista ajoista ei luonnollisestikaan ole mitään muistoja. Meillä ei ole lapsuuden perheessäni ollut koskaan mökkiä. Myöskään kummallakaan vanhemmista ei sellaista ollut omilla perheillään. Tosin tuolloin muinaisuudessa oli ns huviloita vain harvalukuisilla kaupunkilaisperheillä esimerkiksi täällä Oulussa. Joten en ole koskaan kokenut ns tavallista mökkijuhannusta jonkin ihanan järven rannalla grillaillen, saunoen, katsellen keskikesän auringon laskemista sinne horisonttiin. En lapsena enkä myöhemmin. Tai no olemme toki miehen lapsuuden kotijärven rannalla joskus olleet juhannuksena, mutta tiedätte mitä tarkoitan :)

Minun lapsuudessani muistan Juhannukset ajalta yli kymmenvuotiaana. Kotiimme haettiin juhannuskoivut talomme sisäänkäynnin eteen sukulaisten metsästä (luvan perästä) ja saatiin ternimaitoa heidän maatilalta. Siitä yrittäjänä toimiva äiti paistoi kropsua (siis pannukakkua) ja taisi pyöräyttää samalla myös karjalanpiirakat, tultuaan töistä kotiin tuolloin juhannusaattona!!! Muistelen, että Juhannuspäivänä tai heti kohta sen jälkeen saattoi tulla serkkujen perhe kylään ja luulisin, että jäivät sitten meille lomailemaan ehkä viikoksikin. Sen muistan, että serkkujen äiti joskus ompeli meille lapsille jotain... Oih, onpa tämä muisteleminen hankalaa. Tiedän, että varmaan jotain ajankohtaistakin haluatte kuulla. Mutta, tällä lailla sitten aina seuraavat sukupolvet aikanaan ponnistelevat miettien, minkälaisia olivat heidän lapsuuden Juhannukset. Juu ja tiedän, että eivät todellakaan kaikki suomalaiset vietä keskikesän juhlahetkeä mökillä grillaillen. Ei aiemmin eikä nykyisin.

Oikeastaan tänä vuonna Juhannus alkoi, kun edellisellä kerralla vapaa-ajan paikassamme käydessäni pesin räsymattoja tarkoituksena laittaa ne lattialle keskikesän juhlan kunniaksi. Pidän niitä keittiössä ja nykyisin vain muutamaa mattoa. Jotenkin räsymattojen pesu on yksi merkki, jolla aloittaa kesän valmistelut maalle ihan muutoinkin ja ainakin useimpina kesinä. Ihana käsityön tunnelma on näissä matoissa. Saunakin tuli pesaistua ensitöikseen maalle mentyämme ja sinivalkoisen laudeliinan levitin puhtaaseen saunaan.

Mutta mitä muuta sitten kuului tähän Juhannukseen? Viime vuonnahan päätin, että opettelen onkimaan ja niin myös tapahtui silloin juhannuksena. Onkimista vähän kaavailin myös johonkin iltaan tälläkin kertaa. Nyt oli ihan pakko jättää onginta väliin, sillä koko ajan on SATANUT ja TUULLUT! Siis ei ollut sellaista Juhannusta sään puolesta, josta raportoitiin pitkin laajaa Suomen maata. Ainut kirkkaampi hetki sään puolesta olisi ollut lauantain vastaisena yönä. Ainut yö viikon sisällä, josta muistan, että en olisi herännyt sateeseen ja tuuleen (paitsi viime yö täällä kotona kaupungissa). Nukuin - en herännyt ottamaan kuvia keskiyön auringosta. 

Mutta kyllä, mekin illalla grillasimme. Ihan vain vanha pallogrilli viritettiin traktoritallin räystään suojaan. Kasviksia, lihaa, hyvää viiniä ja saunomista kuului juhannusaattoon.

Juhannuspäivänä sateen hieman tauotessa hetkellisesti hain syreenin oksia maljakkoon ja katoin pöytään tuon "fuusioliinan" valmistellessani lounasta. Kun äitini ei enää aikanaan jaksanut tehdä liinaa ihan valmiiksi, sain sen häneltä ja tein tilkkutyönä siihen reunukset. Nimesin sen fuusioliinaksi. Se jotenkin vain kuuluu kesään ja erityisesti Juhannuksen hetkeen. Joskus se on meillä kaupungissa ja sitten taas maalla eräänlaisena kesäkoristeena. Nautin liinan käyttämisestä kattauksessa juuri tällä tavalla, oikeaan aikaan ja sopivan juhlavaan hetkeen. Liina on lempeä muisto äidin erinomaisista käsityötaidoista ja omista yrityksistäni tilkkutöiden parissa. Lounaalla emme ihan kahdestaan olleetkaan, kun räsymattojen tekijä oli kanssamme viettämässä Juhannusta tuona päivänä. Nautittiin uusia perunoita, lohta, salaattia ja jälkiruuaksi omista raparpereista tehtyä raparperipiirakkaa sekä paikallista herkkua; leipäjuustoa sekä hilloja. Niin supisuomalaista. Ja sopii Juhannuksen perinteisiin.

Vaikka meillä ei ole lipputankoa kaupungissa eikä maallakaan, laitan aina kotona pienen puisen Suomen lipun pöytään Juhannuksen ajaksi. Niin tein nytkin ennen maalle siirtymistä. Lapsuudestani muistankin Juhannuksesta erityisesti Suomen lipun ja sen juhlistamisen. Juhlistan itsekin tällä tavoin Suomen lippua ns vanhasta muistista.

Siispä sitä vain halusin sanoa, että juhannus ei ole varsinaisesti "my kind of a festive". Pärjäisin aivan mainiosti ilman Juhannuksen juhlintaa. Ensisijaisesti nautin siitä jonkinlaisena kesäkauden alkamisen kohokohtana tällä tavoin muistellen vanhoja ja luoden uusiakin perinteitä.

Seuraavaksi onkin kiva sitten miettiä jo pientä kesämatkailua ja perheen tapaamisia kesän aikana. Kesä alkakoon!

Toivon auringonpaistetta ja leppoisia kesäisiä elämyksiä sinulle!

We had midsummer with a lot of rain and oh boy, it was windy!!! After having midsummer at our ranch with some old and new traditions I am ready for summertime. We will have holiday in the city, at ranch, traveling and meeting family. I wish lovely summertime to you too! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä oli viime viikolla Helsingin käynnin yhteydessä aikaa viettää pari päivää kaupungilla kierrellen. Yleensä kiertely tarkoittaa ns flandeerausta keskusta-alueella ja istuskelua kahviloissa ja piipahduksia kaupoihinkin. Toisena päivänä saimme yllättäen mahdollisuuden käydä Osuuspankin toimitiloissa Vallilassa. Ja mikä iloinen yllätys tämä paikka olikin. En mitenkään voinut olla ottamatta kuvia ja varmistinkin infopisteestä, että kuvia voi ottaa ja julkaista tietyin edellytyksin. Kuvia ei ole mitenkään käsitelty ja olen ne ottanut kävellessämme, joten ne eivät tee täyttä oikeutta rakennukselle. Tervetuloa mukaan kierrokselle.

 

KORTTELIN LAAJUINEN KOKONAISUUS

Tässä postauksessa kohteena on Osuuspankin toimitila Vallilassa, jonka sisäänkäynnin julkisivu on poikkeuksellisen uhkea. Rakennuskokonaisuus on mittakaavaltaan valtava. Kyseessähän on korttelin kokoinen rakennus, joka pääosin on rakennettu uusiksi, mutta myös merkittävästi saneerattu. Rakennuksessa sijaitsee myös pieni museo liittyen pankkitoiminnan historiaan ja kaikille avoin taidegalleria. Tilat on otettu käyttöön vuonna 2015.

 

VALOA

Ensimmäinen seikka, joka kiinnittää huomiota, on valoisuus. Se korostuu ensimmäiseksi portaikossa, jonka kautta mennään  toiseen kerrokseen. Tässä kohtaa toteankin, että ensimmäisen kerroksen taidegalleriaa lukuun ottamatta muihin tiloihin pääsy on mahdollista vain henkilöstölle. Heillä on mahdollisuus viedä omia perheenjäseniään vieraaksi kierrokselle talon yleisissä tiloissa. Joten oli harvinainen etuoikeus päästä portaita pitkin näkemään toisen kerroksen tiloja.

 

UUSI KOHTAA VANHAN

Minuun vetoaa juuri tällainen näkymä, jossa uusi ja vanha elävät rinnakkain. Huolimatta siitä tai ehkäpä juuri siitä johtuen, että uuden ja vanhan osan väritys, ikkunat ja niiden jaottelu sekä huikea lasikaton rakenne poikkevat toisistaan, niin näkymä on minun mielestäni täydellinen.

 

RUOKAA JA SILMÄNRUOKAA 

Tässä rakennuksessa on panostettu estettiikkaan. Toisen kerroksen aulatilasta pääsee kiertämään keskellä sijaitsevat lukuisat kahvila-ravintola-alueet. Tilat toimivat henkilöstöruokailujen keskipisteenä. Ne lisäävät myös monitilamahdollisuutta, jos haluaa siirtyä työskentelemään kahvikupposen äärellä. Näistä kuvista saa suorastaan kalpean aavistuksen siitä kuinka suuret tilat sijaitsee korttelin keskellä ruokailutiloina. Näin tilojen tyhjinä ollessa tulee erityisen hyvin esille se, miten harmonisesti erilaisia seinäpintoja ja kalusteita on yhdistetty keskenään ja suhteessa käytävien taiteeseen.  

 

NÄKYMÄ, JOKA PYSÄYTTÄÄ

Juuri, kun luulin nähneeni yllin kyllin kauneutta, tämä näkymä pysäytti minut aivan täydellisesti. Tosiasiassa jo ennen kuin on tullut tähän kohtaan, tämä näkymä pitkän käytävän toisessa päässä vangitsee katseen ja kutsuu luokseen. 

 

TÄSSÄ JA NYT

Tässä paikassa ja ympäristössä, jos missä, korostuu kauniisti se, että lähiympäristö ikään kuin täydentää rakennuksen sisätilaa. Se, että näet kauniita veistoksia ja samalla näet ympäristön, joka niitä täydentää ja tuo syvyyttä, se jättää mieleen pysyvän, ihanan muistijäljen ohikiitävästä hetkestä.

 

TAIDEGALLERIA TÄYDENTÄÄ ELÄMYKSEN

Kierroksemme päätteeksi kiersimme taidegalleriassa. Tämä Vallilan taidegalleriaksi kutsuttu osa sijaitsee toimitalon ensimmäisessä kerroksessa sisäänkäynnin välittömässä läheisyydessä. Se on avoinna yleisölle arkisin klo 10-15. Osoite on Gebhardinaukio 1. Vahva suositus päästä näkemään suomalaista taidetta; maalauksia, grafiikkaa ja veistoksia.

Oli ihana kokemus käydä näissä tiloissa, josta kaunein kiitokseni lastenlasten äidille, että pääsimme mukaan työpaikallesi. Kiitos Osuuspankille, että mahdollistatte tällaiset vierailut.

We, my husband and I, had a special visit to OP Financial Groups headquarters in Helsinki, Finland last week. On this post I wanted to show you some pictures from this beautiful building and tell what kind of story this building tells me. 

 

 

Kommentit (3)

Viivi-Sofia
1/3 | 

Mielenkiintoinen paikka. Tuli nuorena tyttönä noilla kulmilla oltua kesätöissä. Oi niitä aikoja. Äkkiä ovat vuodet vierineet.

Onko sinulla joku tietty väri, joka tulee läheiseksi tiettyyn aikaan vuodesta? Nyt, kun kevät on päässyt täyteen vauhtiin täällä Oulussakin, huomaamattani kuvasin tänäkin vuonna samaa kulmaa kodista. Värityskin on saman kaltainen kuin oli viime vuonna, sellaista haaleaa, lempeää vaaleanpunaista se on. Niin vain on myös mielessä jo lähestyvän pääsiäisen aika. Se on muuten minulle yksi tärkeimmistä ajankohdista vuoden kierrossa. 

Viime vuonna oli magnoliaa hyvin saatavilla ja olin onnekas, kun sain sen kukkimaan kauniisti. Harvemmin tulee tältä puolen keittiötä katseltua olohuoneen suuntaan. Tästä linkistä pääset kurkkaamaan miltä olohuone näytti vuosi sitten tästä kuvakulmasta; https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something/magnolia-ihastuttava-kevaan...

Nyt, kun olin aikeissa hankkia uutta magnolian oksaa, kuulin kukkakupassa, että ei ole nyt magnolian vuosi; ovat kuulemma nyt huonompaa laatua eikä niitä ollut saatavilla. Niinpä huomioni kiinnittyi tällä kertaa harsokukkaan, jossa oli muutamissa yksilöissä hauskasti sekä valkoisia että vaaleanpunaisia kukkia. Oli muuten myös sinertäviä ja kellertäviä kukkia myös joissakin kukkavarsissa. Olen iloinen, että tuollainen vaatimaton kukkanen kuin harsokukka on, voi tuoda keväiseen kotiin lempeää vaaleanpunaista sävyä. Onhan harsokukka myös todella herkkä ja romanttinenkin. Yleensä olen sen hankkinut valkoisena ja sellaisenaan pitänyt maljakossa koristeena. Harsokukassa on myös se hyvä puoli, että se kestää kauan kauniina. 

Huomaan myös, että kyllä oli hauskaa, kun sohva sai uuden paikan, kuten viimeksi kirjoitin. Tämä järjestely tuntuu tällä hetkellä ihan freesiltä. On myös kiva, että tästä kuvakulmasta sohvatyynyn myötä näen samassa näkymässä enemmänkin mieleistä lempeää vaaleanpunaista sävyä.

Olen muuten tässä hieman leiponutkin, kun vietettiin perheen parissa yhdessä aikaa ruokaillen. Joten palataan sitten lähiaikoina myös leipomustenkin pariin.

Ihanaa alkavaa huhtikuuta sinne!

Lovely spring time has arrived! Happy!!! A little bit pale pink is my favorite color at this time of the year. Do you have certain color important for you in spring time? 

Kommentit (0)

Silloin, kun kotiin ei juurikaan enää hankita uusia kalusteita ja on asuttu samassa talossa vuosikymmeniä, tuntuu toisinaan ihan puuduttavalta, kun ei keksi mitään millä virkistää näkymiä. Minulla virkistykseksi riittää ainakin sohvan paikan vaihto. Ajattelinkin tehdä katsauksen siitä, miten sohvan paikka ja ympärillä olevien kalusteiden sijoittelu muuttaa näkymää. 

Siltä ajalta, kun olen blogia kirjoittanut olen julkaissut muutaman kuvan, josta hyvin näkee sen minkälainen vaikutus kalusteiden paikkojen vaihtamisella on yleisilmeeseen.

Tämä kuva on otettu kirjastohuoneesta suoraan sohvaan, joka oli tuolloin ikkunan edessä. Meidän "vaeltavaksi kalusteeksi" kutsumani sohvapöytä oli löytänyt paikkansa olohuoneesta. Tämä näkymä on siitä harvinainen, että olin lisännyt kuvan henkilökohtaiseen pinterestiini ja olipa joku sen sieltä löytänyt ja tallettanut omaan kansioonsa. Minulla ei ole bloginimellä pinterestiä, joten siinäkin olisi yksi puute toimimiseen some-maailmassa. Sinnehän voisi joitakin sisustukseen liittyviä kuvia jakaa noin niinkuin ideapankkitarkoitukseen. Tunnelma on harmoninen ja minun mielestä vallan kodikas.

Tässä sitten se toinen sohvan vakiopaikka tauluseinän puolella. Se on muuten olohuoneen ainut ns ehjä seinä. Edellisen kuvan valaisin on siirtynyt sohvan mukana ja vieressä oikealla puolella on nojatuoli, joka oli puolestaan siirtynyt tähän kohtaan kirjastohuoneesta. Kuvassa ei näy sohvapöytää ja tuo olikin ihanaa aikaa, kun perheeseen oli saatu kaksi melkein samanikäistä lastenlasta. Halusimme vapauttaa lattialle paljon tilaa, jotta siinä mahtuu leikkimään. Jotenkin tästä kuvasta tulee sellainen kepeä olo. Johtuneeko tyynyjen väreistä?

Tämä kulma on myös muuttunut, sillä siinä on vielä keskeneräinen senkki, joka valmistunee tämän vuoden aikana. Naamiot on siirretty toiseen paikkaan olohuoneessa.

Ja niin jälleen sohva siirtyi viime vuoden puolella takaisin ikkunaseinälle. Tämä kuvakulma on myös yksi suosikkejani. Ja tunnelma on hyvin seesteinen ja pelkistetty. Kuvassa eletään kulunutta talvea.

Ja nyt on tilanne tämä. Siirsimme sohvan pitkästä aikaa ja sanoisin, että vihdoinkin tuonne kulmaan. Olin todella kauan miettinyt, että testaisimme tätä sohvaa vinottain kulmaan. Tässä kohdassa ympyrä sulkeutuu, sillä muutettuamme taloon takaisin remontin jälkeen silloin kolmekymmentä vuotta sitten, silloinen sohva (joka muuten majailee tällä hetkellä kirjastohuoneessa) oli juuri tuolla tavalla vinosti nurkassa. Sen takana oli iso limoviikuna ja se oli ihanaa aikaa. Nyt ei ole limoviikunaa taustalla. Vielä en osaa sanoa miltä nyt tuntuu.

Yksi paikka, jota on testattu, on ollut sohvan sijoittaminen niin, että sohvalta voisi katsella suoraan ulos eli se oli olohuoneessa melkein kirjastohuoneen oviaukon kohdalla. Ei hyvä, sanoisin. Siihen ei sitten tottunut millään. Joten nyt on kierretty ympyrää ja nautitaan tästä ratkaisusta. Semmoista fiilistelyähän tämä on eikä ainakaan tarvitse harkita uuden sohvan ostoa. Hyvä on tämä nykyinen, ainakin toistaiseksi :)

Iloa kevätpäiviinne!

Sometimes it is needed to find some new inspiration to your living room. In these pics you can see how the living room looks so much different when you move your couch to another place. It's also fun and practical because you don't necessarily need any new furniture to you home, at least new sofa ... yet :) Have some fun this week!

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat