
Olikohan niin, että ensimmäistä kertaa vuosiin, en kokenut viime syksynä samanlaista melkeinpä ahdistavaa tunnetta lyhyestä pävänvalon jaksosta sekä harmaatakin harmaammasta marraskuusta. Joulukuukin livahti niin nopeasti ohi, että ihanhan sitä on ollut pöllähtänyt tästä vuoden alusta ja valostumisen ajasta.
Tuota seikkaa, siis että marraskuussa ei harmaus ahdistanutkaan, mietinkin tässä alkuvuodesta ja löysin mielestäni järkevän selityksen asialle. Tein sellaisen havainnon, että mahdollisuus liikkua päivän valon aikaan marraskuussa ulkona keskellä päivää sitten kotona vietettyjen äitiyslomavuosien, saattoi olla viime syksynä ratkaiseva tekijä siihen, että en kokenut oikeastaan mitään ikäviä tunteita edes marraskuussa. Mielenkiintoista onkin se, voisiko suomalaisille olla tarpeen syys- talvikautena kesäaikaa enemmän semmoinen siesta keskipäivällä. Silloin olisi mahdollista poistua työpaikalta keskellä päivää ja olla ulkona. Syyssiesta, siinäpä ideaa. No, jos vain voitte, kokeilkaahan pitää pientä taukoa kesken työpäivää ja olkaa hieman ulkona. Suomessahan työhän mennään syys-talvikautena pimeässä ja palataan taas kotiin pimeässä.
Koska elämä ei ole vain sellaista optimistista eteenpäin pyrkivää menoa ympäri vuoden, täytyy tehdä paljasuts tällaisen pienen ihmisen kannalta... Minulla on heikko kohtani vuoden kierrossa. Ja se ON, tattararaa... pakkanen, kuukaudella ei niin väliä. Aivan yhtä vähän kuin elimistöni sietää yli kolmeakymmentä astetta lämpöä, olen mitä suuremmassa määrin niitä, joille maksimissaan viisi astetta pakkasta on paras talvi-ilma ja vielä jos on sillälailla kivasti luntakin. Näin on aina ollut. Joskus tuntuu, että olen melkein ainut ihminen näillä main, jolla on tämmöinen lämpötilojen "rajoite".
Siispä samalla kun monien muiden tavoin kyllä ihailen ihanan näköistä talvea, koen kyllä oloni kurjaksi, kun en pysty tuntemaan mitään suurta nautintoa kovista pakkasista. Juu ja kyllä osaan pukeutua pakkaseen, siihen ovat opettaneet nämä kymmenet vuodet täällä Pohjois-Pohjanmaalla. Täällä kaupungissa merituuli tuo vielä oman mausteensa tähän kylmyyteen toisinaan. Ja siellä Iijokivarressa Koillismaan ensimmäisten vaarojen alueella olevassa vapaa-ajan kodissamme on ilmaston suhteen yleensä selvä ero verrattuna tänne kotimaisemiin verrattuna. Keväällä kaikki on luonnossa kaksi viikkoa jäljessä tänne Ouluun verrattuna.
Mutta kyllä vain tuli ihailtua pakkaspävien luontoa käymällä pikaisesti pienellä lenkillä ulkona, kun vietimme viikonloppua maalla. Niin vain vedän siellä tarvittavan määrän vaatteita päälle, varsinkin jos näyttää siltä, että olisi hauskaa ottaa joku kuva päivän valossa.
Ja miten hienoja pastellinsävyisiä värejä oli taivaalla iltapäivän lopulla tälläkin kertaa. Ei vain pystynyt kauan kuvaamaan, kipin kapin takaisin taloon! Lähemmäs kolmekymmentä astetta!!!
Ja tiedättekö, että juuri tänään aamulla, kun jatkan tämän eilen illalla aloittamani jutun kirjoittamista, jostain syvältä kumpusi sellainen tarmokkuuden puuska ja olen kantanut petivaatteet parvekkeelle tuulettumaan ja imuroitukin on.
Ja miltäkö ympärilläni nyt näyttää? Yksi jalkapallo lojuu vielä lattialta, kun se jäi viemättä muiden lelujen joukossa pois pikku L:n oltua päivän täällä hoidossa. Imuri odottaa alakerran siivousta ja hieman maitokahvia on valmiina pientä taukoa varten. Sitten jatkan vielä hetken näitä kirjoitusjuttuja siivouksen lomassa.
No hauskintahan on varmaan tämän viikon (ja kait vielä vähintään ensikin viikon) pakkasjakson jälkeen kymmenen pakkasastetta tuntuu samalta kuin tavallisesti se viisi astetta. Ja sitten yhtäkkiä tuntuu taas se viisi astetta ihan parhaalta maksimilta minulle.
Piristävää tammikuista viikonloppua kaikille!
It's really cold winter time in Finland now. Writing something about my feeling on such cold days. I would be happy if it were maximum -5 Celsius degrees in winter. (and 30 degrees Celsius is maximum for me in the summertime) I took these photo's in the country last weekend. However it's getting more light every day and eventually the frost is some day gone, I hope :) P.s. As you see it's time to do some cleaning at home.
Hyvää päivää ystäviä, nimeni on Riitta Mäkirinne Turusta, olen lääkäri ammatin mukaan, 47-vuotias. Lukekaa ystävällisesti todellisen elämäni todistukseni, minulla on myönteinen aikomus, että nämä tiedot auttavat tätä artikkelia lukevalle henkilölle nyt palauttamaan rikkoutuneen avioliiton ja palauttamaan menetetyn rakkaussuhteen 2 päivän kuluessa. Oltuaan suhteissa Janne Anttilaan vuosia, hän hajotti minut, tein kaiken saadakseni hänet rakastamaan minua, mutta kaikki mitä tein, oli turhaa, halusin häntä takaisin niin paljon rakkauden takia, että olen häntä kohtaan, Kysyin häneltä kaiken, mitä minulla on, lupaan, mutta hän kieltäytyi. Selitin ongelmani kollegalleni työssä ja hän ehdotti, että ota mieluummin yhteyttä rakkaudenloitsijaan, joka voi auttaa minua selittämään sen, mutta olen sellainen henkilö, joka ei koskaan ajatellut, että rakkaudenloitsuosa oli olemassa tai toimi, minulla ei ollut valintaa mutta kokeillaan sitä, lähetin sähköpostin loitsukanavalle ja hän kertoi minulle, ettei ollut ongelmaa, että kaikki tulee olemaan kunnossa ennen kolme päivää, että entinen palaa takaisin minuun ennen kolme päivää, hän heitti Rakkausloitsun osan ilmaan ja yllättäen toisena päivänä se oli noin klo 3.00. Entinen rakkautekumppani soitti minulle matkapuhelimella, olin niin yllättynyt, että vastasin puheluun ja hän sanoi vain, että hän oli niin pahoillani kaikesta mitä tapahtui, että hän halusi minun palata hänen luokseen, että hän rakastaa minua niin paljon . Olin niin onnellinen ja niin me aloimme elää yhdessä onnellisina. Näin voit tavoittaa hänet, jos tarvitset apua doctorigbinovia93m@gmail.com tai whatsapp puhelinnumeroon +2349014523836, ota asiat itsestäänselvyytenä ja se vie sinulle .....