Kirjoitukset avainsanalla lapsen kehitys

Miten aloitinkaan blogini silloin hieman yli kaksi vuotta sitten? Kirjoittamalla jutun kirjoista, jossa tapahtumaympäristönä oli kotikaupunkini kirjasto, siellä ns torin laidalla ja teatteritalon vieressä. Jos siis kiinnostaa se, minkälainen oli ensimmäinen kirjoitukseni (blogspotin alustalla) käyhän lukemassa ensimmäinen ja halutessasi sitä seuraaviakin tämän bloggaajan elämäni juttuja tästä linkistä http://mrs60something.blogspot.com/2016/07/kesaloma-on-parasta-aikaa.html

Entäpä, kun tuli vuosi täyteen? Silloinkin kirjoitin kirjoista ja lukemisesta ja kävin samassa kirjastossa, mutta lasten osastolla. Ja minkälainen osasto se onkaan? Paljastin tuossa jutussa myös sen, miten syntymäseutuni kirjasto oli minulle se keskeinen lukemiseen johdattanut tekijä. Juttu on tässä linkissä http://mrs60something.blogspot.com/2017/08/kirjastoon-nyt-lastenosastoll...

Tätä juttua kirjoittaakseni en ole käynyt kirjastossa. Istun vain kotimme olohuoneessa ja mietin kotikirjastomme kirjojen paljoutta ja osittain sitäkin, että konmaritus lähestyy kirjastoamme!!! Taitaapa olla tämän tytön yksi hankalimmista asioista ryhtyä karsimaan kirjoja. No, se sitten jossain välissä tapahtukoon.

Nyt ajattelin vain todeta miten olen toisaalta lukija ja toisaalta lueskelija. Näissä kuvissa näette sen vissin eron, joka itseäkin huvittaa, kun sen huomasin, että luen ja lueskelen. Molemmat ovat iso osa elämääni. Tässä eräänä päivänä kävin kirjakaupassa - niinpä, isänpäivä lähestyy - ja ostin samalla itselleni Katja Ketun uusimman. Täytyy ihan todeta, että Katja Kettu on yksi niistä uudemmista suomalaisista kirjailijoista, joiden kirjoista ja tyylistä kirjoittaa tykkään tai kai sen voi sanoa vahvemminkin, eli rakastan hänen värikästä, elämänmakuista ja rohkeaa ilmaisuaan. Ostaessani kirjan olin varsin tietoinen siitä, että tätä kirjaa on arvioitu jo nyt erittäin myönteisesti. Huom! Muiden tekemä arviointi ei ole ollut koskaan syy kirjan itselle hankkimiseen. Kotimaiset Oksaset, Rauhalat, Pulkkiset, Väisäset, monet Tuurit ja miehelle Tervot, Päätalot (hysss, tällä kertaa uusin Tuuri) päätyvät hyvin usein hyllyymme, kuten voit tästä päätellä. Ne eivät ole konmaritus -listalla. Eikä Siri Hustvedt, ei! Runokirjat ei! No, niin...

Tuskin maltan odottaa uutta lukukokemustani. Lukemisellekin on oltava se hetki, oikea momentum, jolloin voit uppoutua ja lukea häiriintymättä niin kauan kuin juuri sillä kertaa haluat. Niin ja tämän syksyn tanskalaisteemaani liittyy se, että lukeminen on osa hyggeilyä :) , sellaista tunnelmallista olemista ja nauttimista.

Samalla kirjan ja isänpäiväkirjan ostoreissulla kävin myös ruokakaupan lehtihyllyjen välissä ja niin vain ensimmäinen joulun lehti siirtyi ostoskoriin ja vastahan on lokakuu. Kyllä tanskalaisilla on taito luoda kiinnostava ja viihdyttävä joulun tunnelma myös lehdissään.  Niin ja jos oikein ponnistelet, pystyt kyllä auttavasti lukemaan kouluruotsillasi tanskalaista lehteä. Ainakin yritän. 

Lehdet ovat sitä toista laatua lukemista, josta kyllä tykkään. Lueskelen niitä sopivan tilaisuuden tullen ja hyvin usein sängyssä ennen nukahtamista. Sellaista mukavaa fiilistelyä ja kauniiden kuvien katselua. Varsinkin, kun olen myös lehtien osalta melkomoinen säilyttäjä, voin niihin palata useita kertoja myöhemmin. Nytkin joulun lähestyessä on sitten kiva hakea edellisvuotista lehtia ja niitä lueskella.

Lehtien osalta moni lienee tehnyt myös niin, että käy lukemassa niitä kirjastossa. Kierrän itsekin kirjastoreissulla lehtiosaston kautta ja lueskelen joitain kiinnostavia lehtiä sen hetkisen fiiliksen mukaan. Kirjaston lehtiosasto on mitä parhain tapa tutustua ihan mihin vain lehtiin, jotka kiinnostavat. Minä olen joskus tehnyt myös niin, että olen tilannut lukusaliin selattavaksi jonkun vanhan vuosikerran lehtiä; puutarha, sisustus tai jonkun muun kiiinnostavan tai jossa tiedän olevan jonkun kirjoituksen. Olen myös lainannut kiinnostavan lehden vuosikerran kotiini ja lueskellut niitäkin. Toki silloin on ollut joku tarkoitus siihen miksi tuoda kotiin isoa kasaa lehtiä. Käsityö ja muut harrastelehdet ovat todella käyttökelpoisia vuodesta toiseen! 

Joten olkoot tämä kirjoitus vuosittainen juttuni kirjoista ja lukemisesta sekä lehdistä ja lueskelusta. Uusimmassa OECD -maita koskevassa laajassa tutkimuksessa todettiin myönteisesti kirjojen ja kotikirjastojen merkityksestä lapsen elinikäiseen kehitykseen. Lapsen ei tarvitse vielä osata lukea hyötyäkseen kotikirjastosta. Ratkaisevaa näyttää olevan, että kirjoista tulee osa normaalia elämää. 

Huolimatta siitä, että kodin kirjahyllyllä ja kirjoilla on positiivisia vaikutuksia lapsiin myöhemminkin, uskon myös niin, että kirjastossa käyminen ja kirjojen lainaaminen tuo samaa positiivista vaikutusta lasten elämään. 

Lukeminen ja miksei lueskelukin kannattaa aina!

 

This post is about books, magazines and libraries. In Finland we have one of the worlds best library systems. Everyone has possibility to loan books for free from the library. We have also a lot of books (and magazines) at home. Too many, I say. Reading and books are so important thing in the families and for the development and learning capabilities of the children! And there are so much hygge feelings when you are enjoying about the moments of reading.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt on ihan vain sellainen olo, että haluan kirjoittaa kiinnostuneille blogin seuraajille pienen lapsen kehityksestä ja elämän alkutaipaleesta muutaman ajatuksen. Näinä vuosina on nyt mahdollisuus saada seurata isovanhemman roolista lasten kehitystä ja myös omalta osaltaan osallistuakin siihen joskus. Erityisesti vuoden alkajaisiksi tuntuu hyvältä jokunen juuri tähän hetkeen sopiva ajatus jakaa. 

Ensinnäkin ei voi kuin hämmästellä erityisesti sitä asiaa, miten nopeasti lapset "ihan oikeasti" oppivat tuntemaan ihmisiä. Siis se, että tunnistaa vanhemmat, on tietysti perusasia, mutta sitten ihan vähitellen hän havaitsee ja muistaa meitä muitakin; tunnistaa viikon päästäkin, että nämä ovat tuttuja ihmisiä. Vauva kehittyy niin nopeasti. Ainakin siltä tuntuu, että melkein nopeammin kuin omat lapset aikanaan? Tai onko tämä sitä kuuluisaa isovanhempien etuoikeutta ja roolia, että näkee ja muistaa lastenlasten kehitystä eri tavoin kuin vanhemmat, jotka ovat ihan joka hetki läsnä ja vuorovaikutuksessa lastensa kanssa ja elämä on niin täyttä. Se uskomaton luottamus läheisiin ihmisiin on todella liikuttavaa. Sydän pakahtuu siitä rakkauden tunteesta näihin pieniin ja heidän vanhempiinsa, että ovat heidät luoneet. Vauvan luottamuksen syntymisessä lienee kyseessä joku perusasia liittyen elämästä selviytymiseen, siihen, että on täysin riippuvainen muista ihmisistä. Perinteisenä huolestujaemotyyppinä yritän olla ajattelematta kaikkea, joka sitten voi särkeä ja varmaankin jossain vaiheessa vähintäänkin horjuttaa luottamusta muihin ihmisiin. 

Toisekseen on aivan mykistävää se, miten älykkäästi lapsi muutaman kuukauden ikäisenä ikään kuin alkaa päätellä sitä miten saa "apinaorkestein soimaan" Siis "apinaorkesteria" soittavat nämä puolivuotiaat lapsenlapset jo mielellään, kun ovat loikoilemassa tuossa värikkäällä leikkimatolla. Siitä vain tietoisesti kopautus roikkuvaan apinaan ja musiikki soi :) Nyt, kun liikkuminen on vähitellen lisääntymässä, kääntymiset ja alustavat ryömimisen alkeetkin ovat vähitellen hallinnassa, on jo muutakin kiinnostavaa. Ei, kun pyöräytys ja siitä muitakin juttuja katselemaan ja kokeilemaan. Ohhoh, kohtahan tässä saa kaivaa esille legopalikat, hih ja sitten rubikin kuution!

Kolmanneksi on vain ihanaa, että jokaisesta lapsesta kasvaa niin uniikki oma itsensä. Ilolla tässä odottaa tulevaa näiden pientenkin osalta, miten oma persoona tulee kehityksen myötä vahvemmin esille. Isompien lastenlasten osalta on lisäksi riemullista, kun voi facetimella facettaa ja jutella heidän kanssaan. Niin vain näppärästi kuulumiset tulee vaihdettua ja pidettyä yhteyttä tänä päivänä, kun asutaan kaukana toisistaan. Voi mitä kaikkea heidän elämäänsä jo tuossa vaiheessa lapsuutta perheen lisäksi kuuluukaan; päivähoitoa, harrastuksia ja kavereita, joista kaikesta ammentaa elämään sisältöä. Kiitollisena tästä kaikesta on tämä vuosi alkanut. Kiitollisuuden hetkiä kaikille lukijoille toivoen, jokaiselle omasta elämästä niitä ammentaen.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat