Kirjoitukset avainsanalla kirjasto

Miten aloitinkaan blogini silloin hieman yli kaksi vuotta sitten? Kirjoittamalla jutun kirjoista, jossa tapahtumaympäristönä oli kotikaupunkini kirjasto, siellä ns torin laidalla ja teatteritalon vieressä. Jos siis kiinnostaa se, minkälainen oli ensimmäinen kirjoitukseni (blogspotin alustalla) käyhän lukemassa ensimmäinen ja halutessasi sitä seuraaviakin tämän bloggaajan elämäni juttuja tästä linkistä http://mrs60something.blogspot.com/2016/07/kesaloma-on-parasta-aikaa.html

Entäpä, kun tuli vuosi täyteen? Silloinkin kirjoitin kirjoista ja lukemisesta ja kävin samassa kirjastossa, mutta lasten osastolla. Ja minkälainen osasto se onkaan? Paljastin tuossa jutussa myös sen, miten syntymäseutuni kirjasto oli minulle se keskeinen lukemiseen johdattanut tekijä. Juttu on tässä linkissä http://mrs60something.blogspot.com/2017/08/kirjastoon-nyt-lastenosastoll...

Tätä juttua kirjoittaakseni en ole käynyt kirjastossa. Istun vain kotimme olohuoneessa ja mietin kotikirjastomme kirjojen paljoutta ja osittain sitäkin, että konmaritus lähestyy kirjastoamme!!! Taitaapa olla tämän tytön yksi hankalimmista asioista ryhtyä karsimaan kirjoja. No, se sitten jossain välissä tapahtukoon.

Nyt ajattelin vain todeta miten olen toisaalta lukija ja toisaalta lueskelija. Näissä kuvissa näette sen vissin eron, joka itseäkin huvittaa, kun sen huomasin, että luen ja lueskelen. Molemmat ovat iso osa elämääni. Tässä eräänä päivänä kävin kirjakaupassa - niinpä, isänpäivä lähestyy - ja ostin samalla itselleni Katja Ketun uusimman. Täytyy ihan todeta, että Katja Kettu on yksi niistä uudemmista suomalaisista kirjailijoista, joiden kirjoista ja tyylistä kirjoittaa tykkään tai kai sen voi sanoa vahvemminkin, eli rakastan hänen värikästä, elämänmakuista ja rohkeaa ilmaisuaan. Ostaessani kirjan olin varsin tietoinen siitä, että tätä kirjaa on arvioitu jo nyt erittäin myönteisesti. Huom! Muiden tekemä arviointi ei ole ollut koskaan syy kirjan itselle hankkimiseen. Kotimaiset Oksaset, Rauhalat, Pulkkiset, Väisäset, monet Tuurit ja miehelle Tervot, Päätalot (hysss, tällä kertaa uusin Tuuri) päätyvät hyvin usein hyllyymme, kuten voit tästä päätellä. Ne eivät ole konmaritus -listalla. Eikä Siri Hustvedt, ei! Runokirjat ei! No, niin...

Tuskin maltan odottaa uutta lukukokemustani. Lukemisellekin on oltava se hetki, oikea momentum, jolloin voit uppoutua ja lukea häiriintymättä niin kauan kuin juuri sillä kertaa haluat. Niin ja tämän syksyn tanskalaisteemaani liittyy se, että lukeminen on osa hyggeilyä :) , sellaista tunnelmallista olemista ja nauttimista.

Samalla kirjan ja isänpäiväkirjan ostoreissulla kävin myös ruokakaupan lehtihyllyjen välissä ja niin vain ensimmäinen joulun lehti siirtyi ostoskoriin ja vastahan on lokakuu. Kyllä tanskalaisilla on taito luoda kiinnostava ja viihdyttävä joulun tunnelma myös lehdissään.  Niin ja jos oikein ponnistelet, pystyt kyllä auttavasti lukemaan kouluruotsillasi tanskalaista lehteä. Ainakin yritän. 

Lehdet ovat sitä toista laatua lukemista, josta kyllä tykkään. Lueskelen niitä sopivan tilaisuuden tullen ja hyvin usein sängyssä ennen nukahtamista. Sellaista mukavaa fiilistelyä ja kauniiden kuvien katselua. Varsinkin, kun olen myös lehtien osalta melkomoinen säilyttäjä, voin niihin palata useita kertoja myöhemmin. Nytkin joulun lähestyessä on sitten kiva hakea edellisvuotista lehtia ja niitä lueskella.

Lehtien osalta moni lienee tehnyt myös niin, että käy lukemassa niitä kirjastossa. Kierrän itsekin kirjastoreissulla lehtiosaston kautta ja lueskelen joitain kiinnostavia lehtiä sen hetkisen fiiliksen mukaan. Kirjaston lehtiosasto on mitä parhain tapa tutustua ihan mihin vain lehtiin, jotka kiinnostavat. Minä olen joskus tehnyt myös niin, että olen tilannut lukusaliin selattavaksi jonkun vanhan vuosikerran lehtiä; puutarha, sisustus tai jonkun muun kiiinnostavan tai jossa tiedän olevan jonkun kirjoituksen. Olen myös lainannut kiinnostavan lehden vuosikerran kotiini ja lueskellut niitäkin. Toki silloin on ollut joku tarkoitus siihen miksi tuoda kotiin isoa kasaa lehtiä. Käsityö ja muut harrastelehdet ovat todella käyttökelpoisia vuodesta toiseen! 

Joten olkoot tämä kirjoitus vuosittainen juttuni kirjoista ja lukemisesta sekä lehdistä ja lueskelusta. Uusimmassa OECD -maita koskevassa laajassa tutkimuksessa todettiin myönteisesti kirjojen ja kotikirjastojen merkityksestä lapsen elinikäiseen kehitykseen. Lapsen ei tarvitse vielä osata lukea hyötyäkseen kotikirjastosta. Ratkaisevaa näyttää olevan, että kirjoista tulee osa normaalia elämää. 

Huolimatta siitä, että kodin kirjahyllyllä ja kirjoilla on positiivisia vaikutuksia lapsiin myöhemminkin, uskon myös niin, että kirjastossa käyminen ja kirjojen lainaaminen tuo samaa positiivista vaikutusta lasten elämään. 

Lukeminen ja miksei lueskelukin kannattaa aina!

 

This post is about books, magazines and libraries. In Finland we have one of the worlds best library systems. Everyone has possibility to loan books for free from the library. We have also a lot of books (and magazines) at home. Too many, I say. Reading and books are so important thing in the families and for the development and learning capabilities of the children! And there are so much hygge feelings when you are enjoying about the moments of reading.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen jokusen kerran maininnut, että kodissamme on juhlallisesti kutsuttuna kirjastohuone. Siis kyseinen huone ei viimeisten 35 vuoden aikana ole muuta nimeä tuntenut. Tässä jutussa nyt pientä kurkistelua kirjastoomme. 

Huone sijaitsee olohuoneen vieressä, josta sinne avautuu yleensä täysin avoin näkymä, kun lasiruutuiset liukuovet ovat auki. Huoneen yläosia kiertävät kaikilla sivuila hyllyt täynnä kirjoja. Ovesta oikealle avautuu syvennyksessä oleva isohko hyllykkö. Kirjojen lisäksi sinne on sijoitettu pieni televisio, jotta tarvittaessa voi siitäkin seurata jotain kiinnostavaa. Lisäksi on pienen pieni hyllykkö oven vasemmalla puolella näkymättömissä. Sekin on täynnä hyvinkin vanhoja kirjoja. Ikkunan molemmin puolin ovat hyllyköt, joista oikeanpuolimmaisessa on minulle rakkaita vanhoja kirjoja niin nuoruusvuosilta kuin jotain keräämiäni vanhoja aapisia, runokirjoja ja vasemmassa puolison osalta samanlaisia enimmäkseen vanhoja kirjoja. Tuossa isoimmassa hyllykössä ovat kaikki sisustuskirjani sekä sanoisin todella iso sanakirjojen kokoelma ja viinikirjoja ja opiskeluihin liittyneitä kirjoja yms. Sitten on luonnollisesti nykykirjallisuutta siellä sun täällä. Ja sitten ovat kaikki lastenkirjat tallessa, mutta ne ovat muualla talossa. Ei, en ole vielä edes harkinnut kutsua MS Marie Kondoa konmarittamaan kirjojamme. Miksiköhän??? 

Kuten huomaatte, huone ei vastaa tyylillisesti sitä mitä talossamme muualla on. Se ei ole moderni, ei erityisesti suunniteltu, mutta ah, kyllä siellä ihan mukavasti voi istahtaa ja lueskellakin. Huone on sellainen tarinoita täynnä oleva huone, sillä mitäpä muuta kirjoihin liittyy kuin tarinoita ihmisistä, ihmiskohtaloista, kodeista. Viihtyisyydestään huolimatta se vaatisi muutosta, varsinkin kaikkien hyllyjen uusimista. 

Kirjastossamme on sitten myös kotimme "vaeltava" kaluste. Se on tuo pöytä, joka on hankittu aikanaan ennen erästä perhejuhlaa. Se on ollut käytännössä vuoron perään sekä olohuoneessa milloin sivutasona, milloin sohvan edessä pöytänä ja sitten välillä taas se löytyy kirjastostamme. Pöytä on tosiasiassa muodoltaan kaunis tai joku voisi sanoa yksinkertainen :) Koska se puun väritykseltään poikkeaa muun muassa ikkunan edessä näkyvästä todella vanhasta pöydästä (joka puolestaan on saman sävyinen (ja varmaan yhtä vanhakin) kuin keittiön pöytä) tai kodista löytyvistä vanhoista Aallon tai Tapiovaaran kalusteista, olen useita kertoja sille ilmoittanut, että nyt on maalauksen aika. Sitten kaiken muun tarpeellisemman tekemisen viedessä aikaa, maalaus on jäänyt uhkauksen tasolle. Tulisipa nyt ensin päätettyä väri; siis musta, harmaa vai (no, ei sentään valkoinen). Koska pöytä nyt vain on olemassa, se saa toimittaa välillä kirjoitusalustan virkaa kirjastohuoneessa. Olohuoneessa se on tosi kätevä, kun tarvitaan esim. joulun aikaan tilaa lahjapaketeille, kahvikupeille ja jouluisille koristeluille. Näitä kuvia ajatellen olen karsinut pöydältä ylimääräisen sälän pois ja se saa toimittaa nyt stailausalustan virkaa.

 

Kevääseen taitaa kuulua aika usein tällainen uudistumisen tarve ja pohdinta siitä, mitä kaikkia uudistuksia olisi kiva tehdä kotona. Ilman sen kummempia paineita, olen suorastaan panostanut huomaamattani tämän alkuvuoden aikana yläkerrassa olevaan aiempaan lastenhuoneeseen. Siihen liittyvää muutosta koskeva juttu on jo työn alla, joten palataanpa sitten samalla henkilökohtaisiin unelmiin ja niiden toteuttamiseen.   

Valoisin ja toiveikkain mielin mitä mukavinta keväistä viikkoa kaikille toivottaen!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat