Kirjoitukset avainsanalla runous

Tänä keväänä pääsin ihan ensimmäistä kertaa käymään Helsingissä Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Onnekseni kirsikankukat olivat jo aloittaneet kukinnan toukokuun alussa. Tässä postauksessa kirsikankukat heijastelevat tunnelmiani äitienpäivän alla.

Näiden kuvien katselu saa minut samalla kertaa onnelliseksi tuosta kauniista näystä, mutta myös samalla tavallaan haikeaksi. Haikeaksi varmaankiin siitä syystä, kun tuo kauneus on niin nopeasti ohi. Tottakai luonnon kiertokulku on sitä, että kauneus tulee ja kauneus menee ohi kiitävässä hetkessä, sen ymmärrän. Onnekseni myös tämä haikeuden hetki menee ohi, sen tiedän kokemuksesta.

Tällainen haikeuden kokemus tulee minulle usein keväällä, jolloin tunnistan olevani ehkäpä herkimmilläni ja tunteet saattavat yllättää minut voimakkuudellaan. Mitenkäs muuten näin olisi, kun olen elokuun lapsi ja vuoden kiertokulku alkaa minulle silloin vahvasti. Varsinkin äitienpäivän lähestymisen aika tuo esille voimakkaita tunteita, nytkin. Haikeutta ja kiitollisuutta tunnen. Runous on usein voimavarani tunteiden käsittelyssä.

 

Lauri Viidan runo Alfhild alkaa vahvasti toteamuksella

"Äidit - nuo toivossa väkevät ...".

 

Tässä runon alussa on sanottu yhdessä lauseen osassa jo sellaisenaan mielestäni ihan kaikki olennainen äitiydestä. Toivossa väkevä äiti. Lauri Viidan sanoin

"Alfhild, hän, joka synnytti minut". 

 

Ja rohkenen todeta, että aivan turhan harvoin äitiemme elinaikana tulemme ajatelleeksi muulloinkin kuin äitienpäivänä sitä, mikä äitinä olemisessa on keskeistä. Toivo, tuo rakkauden suuri ilmenemismuoto. Se alkaa jo ennen lapsen syntymää ja se jatkuu äidillä elämänsä loppuun saakka ja kuten tästä nimenomaisesta runosta käy kauniisti ilmi; myös äidin kuoleman jälkeen.

"Heille on annettu voima

kohota unessa pilvien alta 

ja katsella korkeammalta."

 

Toivo lapsen hyvästä elämästä on kestävää, se on äidin ajatuksissa läsnä kaikissa elämänvaiheissaan. Sen tarkoituksena on kannattaa lasta elämässä eteenpäin kohti omaa, itsenäistä elämäänsä. Äidit elävät omaa elämäänsä omista tarpeistaan ja ovatkin myös nykyajassa tulkiten eräänlaisia "etäihmisiä" lastensa perheille. Äidit ovat mukana lastensa ja heidän perheidensä elämässä tarpeen mukaan ja isoäiteinä he ovat konkreettisestikin läsnä, kun ja jos se on mahdollista. 

"-Oi kuinka on ihana elää

ja tuutia lapsenlapsiaan

ja kertoa kauniita uniaan!"

Äitys, vanhemmuus ja elämän luoja itse ovat yhtä. Ja niin oivalliseksi lopuksi tämä runo päättyykin luontoon ja rakkauteen. Runoilija muistuttaa lukijaansa kauniisti seuraavasti;

"Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,

oi lapseni, rakastakaa".

Mitä kauneinta äitienpäivää sinulle. Rakas äiti muistoissa.

Lovely Mother's Day to you too!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nuorena naisena japanilainen runous pysäytti minut täydellisesti. Voiko esimerkiksi ihanammin todeta keväästä tai syksystä mitään kuin ovat japanilaiset haikuissaan / tankarunoissaan todenneet? Ikiaikaista ihmismielen, luonnon ja elämän vuoropuhelua.

Juuri tällaisena päivänä, kun ulkona sataa lunta ja maljakossani on kirsikkapuun oksia, jotka hurmasivat hetken kauneudellaan, haluan jakaa teille tämän runon:

                                    "Sataa kirsikan 

                                     kukkaislunta ja lumen

                                     kirsikankukkaa.

                                     Minä kysyn keväältä:

                                     lunta, kukkaa vai lunta?"

                                                           (Rouva ISE)

 

Kevään odotuksen hetkissä iloa tähän viikkoon!

I love poetry, especially Japanese haiku / tanka poems. Flowers of cherrytrees or snow? asks Mrs ISE. 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat