Kirjoitukset avainsanalla matkustaminen

Joulua edeltävä aika on houkutellut meidät tyttären kanssa tekemään pienen tunnelmallisen matkan aiemmin pari kertaa pohjoismaisiin pääkaupunkeihin. Koska perhetilanne on onnellisesti muuttunut, nyt ei tullut mieleenkään matkustaa vauvan kanssa minnekään ulkomaille. Oli kuitenkin ihana ajatella, että voisimme tehdä tällaisen lyhyen matkan ja samalla kumpikin hieman katkaista arkea tässä joulua odotellessa. 

Olenkin jo paljastanut aiemmin ihastukseni Kokkolaan, kaupunkiin, joka jo nelisenkymmentä vuotta sitten tuli minulle tutuksi, kun ensimmäisiin opintoihini liittyen vietin siellä kuukauden. Sittemmin ovat työmatkatkin sinne suuntautuneet minulla toisinaan ja tyttärelläkin varsin usein aiempina vuosina. Tällaisella taustalla meidän oli helppo päättää viettää joulun alla yön yli matka siellä. 

Matkustaessamme autolla kohti Kokkolaa saimme ihailla jopa pilvien raosta pilkahtavaa aurinkoa. Eihän mikään muu voi tänä vuodenaikana enempää luoda positiivista fiilistä, varsinkin, kun ulkona oli lisäksi kauniin lumista. Oli tosi kiva, kun pääsimme suoraan hotellissa huoneeseen ja pikku L sai ensimmäisen tankkauksen. Koska ensimmäisen päivän kohokohta (illallinen) jo kävi mielessä, päätimme ihan vain lähteä kävelylle kaupungille a) tarkistamaan sattuuko olemaan samanlaista pienenpientä joulutoria kuin joskus olen Kokkolassa nähnyt ja b) vauvan päiväunien aikana oli sopiva hetki myös käydä kurkkaamassa löytyisikö sopiva kahvila. Joulutoria ei ollut, mutta ainakin tällainen capuccinon ystävä pääsi pälkähästä. Kahvila löytyi ja tosiasiassa myös toisenakin päivänä kävimme samassa paikassa aamupäivän kävelyllä.

Tavoitteenahan oli syödä illalla hyvin ja ennen muuta käydä matkan aikana kävelyllä vanhassa kaupungissa, jota kutsutaan nimellä Neristan. Ensimmäiselle päivälle mahtui illallinen ravintola Villa Skogmanissa, joka on vastikään ottanut tuon nimen käyttöön. Aiemmin se oli nimeltään Vanhankaupungin ravintola, joka sijaitsee entisellä paikallaan Neristanissa. Tällaisen pienen kaupungin etuja on, että tarvitsee kävellä varsin lyhyt matka siirtyäkseen paikasta toiseen. Jutun tässä vaiheessa haluan jo korostaa, että matkaamme ei liittynyt mitään yhteistyötä tai sponsorointia, joten seuraavat arvioni ovat vilpittömiä kokemuksista nousevia. Täytyy heti todeta, että vastaanotto oli niin sydämellinen ja huolehtivainen, että sanonpa melkoisen harvinaiseksi kokemukseksi. Vai olisiko johtunut myös hurmaavasta pienestä seuramiehestämme. Saimme istua pienemmässä huoneessa leppoisasti ihan keskenämme, välillä syöden, välillä vauvaa viihdyttäen ja luonnollisesti syöttäenkin. Samalla näimme miten ihmisiä saapui viettämään iltaa. Koska päähuone tuli täyteen illalliselle osallistuvista, oli ihan mainio ratkaisu, että tulimme hieman ennen muita syömään ja sain ottaa muutaman kuvankin. Ruoka oli erinomaista, kaikki ruokavaliotoiveemme huomioon ottavaa ja tuosta jälkiruokakuvasta voitte päätellä, että myös visuaalisesti nautinnollista. Täytyy vielä tässäkin kiittää erinomaisesti ja ystävällisesti toiminutta henkilökuntaa aina lähtien siitä, että jouduimme vaunujen kanssa tulemaan ja poistumaan takaovesta. Vanha rakennus ja ovien mitoituksethan ovat alkuperäisiä. Palvelu alkaa välittämisestä ja huolenpidosta :) 

Toisen päivän aamulla lähdimme suht aikaisin liikkeelle ja lähdimme kävelylle Neristaniin. Oli oikeastaan hieno kokemus olla kävelyllä ulkona aamuvarhaisesta, kun katuvalot ja monien ihastuttavien vanhojen talojen valot paloivat. Tätä me tulimme hakemaan, ihastelemaan vain rauhaa näillä kaduilla ja kujilla. Samalla oli tosi kiva muistella niitä kertoja, kun olimme molemmat aiemmilla matkoillamme toisistamme tietämättä käyneet samoilla teillä lenkillä. Keväästä syksyynhän tällä auleella on tunnelma niin toinen. Joidenkin katujen varsilla puskevat hennot unikonkukat villinä ja voi kuvitella miten ihmiset kaipaavat merelle ja sinne taitavat monet tosiasiassa mennäkin viettämään aikaa. Nyt jossakin talossa merellisyys näkyi pienoislaivoina ikkunalla.

No, joulumatkailuhan jäisi ehkä hieman vajaaksi, jos ei tulisi mieleen edes vähän katsella kauppoja. Ainahan ei tarvitse ostaa mitään. Halusin ehdottomasti käydä Zinnassa, jonka tiesin entuudestaan mukavana sisustuskauppana. Liike olikin vaihtanut uuteen osoitteeseen Neristanista lähelle muita kauppapaikkoja. Jälleen meidät vaunujen kanssa autettiin sisään jyrkistä portaista. Kiitos!

Juuri täydellinen yllätys, ja sellaiset ovat matkoilla mukavia, oli odottamassa, kun ohitimme erittäin kutsuvan näyteikkunan. Olikin ehdottomasti mentävä katsomaan minkälainen kauppa löytyisi. Kyseessä oli Boardvillage niminen kauppa, joka oli ihan mahtava kokonaisuus harmoniassaan, siinä miten niin hienosti kaikki vaatteet, kengät, laukut, lautailuvälineet oli ryhmitelty ja mitkä värit! Suosittelen, jos urheilullisia tuotteita etsitte. Ja jälleen, mikä palvelu.

Shoppailun päätimme siihen, että kävimme hotellin vieressä olevassa kukkakaupassa, Marin kukkakauppa, josta lähti mukaan pari vahahyasinttia. Valkoinen harmaja -blogista (kirjoittaja Kokkolasta) olin niistä lukenut. Oman kukka-asetelman kaksi hyasinttia olivat jo rupsahtaneet ja nyt sain täydennyksen, joka kestänee jouluun saakka.

Oli todella matka ja kokonaisuus, että ei olisi voinut paremmin toteutua. Matka oli edelleen sellainen, kuten meillä on ollut aiemminkin, tunnelmallinen, jouluinenkin ja silti keskipisteenä tällä matkalla oli vauva ja hänen tahtiinsa toimiminen. Joulun sanomaa parhaimmillaan. 

This year just before Christmas time we had with my daughter and her baby boy, our grandson, a lovely two days visit from Oulu to Kokkola. Kokkola is located on the shore about 200 kilometers south from Oulu, our hometown. Earlier Christmas trips we have had to the Scandinavian capitals; Copenhagen and Stockholm. The best part of our visit to Kokkola was just to walk around the oldest part of the city, called Neristan, and have a lovely dinner in the restaurant called Villa Skogman. Of course it's also nice to do some shopping. At least you need couple of hyacinth bulbs before Christmas. It was really a nice and relaxing visit and it was great to see how friendly people were in the restaurant, shops and hotel to help us to move with the baby carriage through the doors of the old houses and taking care of the baby. Real Christmas feelings.

Hyvää ja rauhallista Joulua! Merry Christmas!

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Molempi parempi sanoisin noin suoralta kädeltä tuolle otsikolle tai vain että "elämä on". Matkustaminen on ollut jossain vaiheessa työuraa merkittävässäkin roolissa. Joten on kertynyt siinäkin mielessä monenlaisia muistoja matkoilta!

Painotan tähän alkuun, että monenlaisia muistoja on kertynyt -  aina siitä, kun kerran matkustin Ateenaan ja matkalaukut eivät sitten saapuneetkaan ja hotellihuone oli minikokoinen kahdelle aikuiselle matkalaiselle ja kuinka siitäkin reissusta selvittiin vain ja ainoastaan kreikkalaisten isäntien vaikutusvallan johdosta vielä takaisin kotiinkin. Kreikkaan en ole sen koommin palannut. Tai se kerta tulee mieleen, kun "nuorena tyttönä" matkustin junalla lontoolaisella slummialueilla sijaitsevaan matkakohteeseen valkoinen poplari päälläni. Olimme kollegani kanssa varmasti huomiota herättävä ilmestys ja sen näköisiä, että olimme varmaan useammankin mielestä eksyneet. Noh, on toki mitä parhaiten sujuneita matkojakin työn puitteissa, suurin osa. Yhtä kaikki muistoja on kertynyt ja kivahan niitä on muistella.

Perheen kanssa ja myöhemmin puolison kanssa kahdestaan olemme toki myös matkustaneet. Tämän ikäluokan vanhemmat muistavat varmaankin vallan hyvin sen, kun ovat ajaneet autolla läpi Euroopan pienet lapset takapenkillä sen ajan autolla, jolloin ei ollut turvavöitä takapenkille eikä tainnut olla turvavyöpakkoakaan! Onneksi tuolloin ei ollut mahdollisuutta matkustaa kovin usein ja siinä välissä ehti autojen varustuskin uusiutua, kun päästiin seuraavan kerran matkalle. Näistä parista lauseesta voitkin jo päätellä, että omatoimimatkoja ovat reissumme olleet.

No matkamuistoista muutama sananen. Matkamuistoihini liittyy kaksi asiaa: teräs ja väri. Varsinkin yksityisillä matkoilla niiden pakollisten Eiffelin tornin pienoismallien jälkeen päädyin ostamaan jotain käytännöllistä eli teräksisiä pieniä käyttöesineitä kotiin. Sekin oli hauskaa, mutta rajansa kaikella. Ikkunalaudalla olevat eivät kuulu matkamuistoihin, vaikkakin kertovat ihastuksestani teräkseen. Tuon vaiheen jälkeen päädyimme hankkimaan jotain pientä, joita sitten löytyy melkeinpä kaikkialta eli jääkaappimagneetteja eli kutsun niitä tässä magneettinapeiksi.

Magneettinappien  osaltahan kävi sitten niin, että jääkaapin ovi täyttyi. Mietin pitkään mitä niille teen. Kuten näistä kuvista huomaat, olen kehystänyt kaksi julistetta; toinen Dallasista ja toinen Pekingistä. Sitten syttyi lamppu ja testasin miten voisin ryhmitellä magneettinappeja eri maanosien ja maiden mukaan. Laskeskelin sitä miten ne voisi sommitella noiden kahden julisteen ympärille ja menin peltisepänliikkeeseen mittojen kanssa. Kuvista näet lopputuloksen.

 

Magneettinapithan (jotkut niistä olemme saaneet eli ihan kaikki eivät sentään ole omilta matkoilta) ovat pääasiassa värikkäitä,  joten tästä keittiön nurkkauksesta tuli mukava väriläiskä. Kotimmehan on varsin väritön, jonka ehkä olette huomanneetkin. Tällaisista väriläiskistä on nykyisin semmoinen kiva ilo, että kun saan syliini joko pikku L:n tai pikku E:n, on kiva mennä heidän kanssaan magneettinappitaulujen luokse ja siinä sitten on kiva tarinoida heille matkoista. Onneksi on noita juttuja :)  

Kommentit (0)

Tämän syksy on minulle uudistumisen aikaa myös bloggaajana. Jonkin aikaa harkittuani päädyin etsimään blogiyhteisöä, jossa ryhtyisin jakamaan kirjoituksiani laajemmallekin joukolle lukijoita kuin ensimmäisen kirjoittajavuoteni aikana. Syksyn nyt tultua tämä kirjoitukseni on ensimmäinen, joka julkaistaan uudella foorumilla, ET –lehden blogiyhteisössä. Uteliaana ja innostuneena odotan sitä, minkälainen matka tästä syntyykään? Aiemmat blogini löytyvät sivulta mrs60something.blogspot.fi sekä blogit.fi –sivustosta. Kunhan tässä tulen sinuksi uuden sivustoni kanssa ja saan sen päivitettyä tarpeellisella tavalla, toivon, että saan sivulle linkin ja pääset sen kautta aiempiakin juttujani lukemaan. Facebook –linkin pitäisi toimia jo saman tien. Siis toivon, koska en tätä kirjoittaessa pääse kaikkea testaamaan - matkalla kun olen ja uusiakin muistoja saamassa.

Matkustaminen on yksi tapa ruokkia ja laajentaa elämyspiiriään. Matkat, ovat ne sitten ihan kodin lähialueilla tehtyjä tai sitten muualle kauaskin suuntautuneita, jättävät monenlaisia muistoja. Tällä kertaa jaankin makumuiston tuolta kauempaa valtameren takaa Teksasista, toistaiseksi ainoalta kyseiselle mantereelle suuntautuneelta matkaltani. Kyseessä on salaatti, joka jätti luonnollisesti ihastuttavista ystävistämmekin johtuen niin syvästi makumuistoja mieliin, että sitä on tullut tehtyä silloin tällöin, kun olen halunnut kotonamme ilahduttaa perhettä ja ystäviä. Tämä muuten kuuluu sarjaan slow food ihan vain valmistamiseen tarvittavan ajan takia. Siis täytyy tietää edellisenä päivänä, että tätä aikoo tarjota. Miksikähän tämä on jo toinen slow food juttu liittyen ruuan valmistamisaikaan sinänsä harvahkojen ruoka-aiheisten blogieni joukossa? En siis todellakaan, korostan todellakaan, ole erityinen hitaan ruuanlaiton ihminen. Pikemmin päinvastoin; helpolla ja mieluiten nopeastikin ruuan valmistaminen ihan tavallisessa arjessa, sopii tyyliini.

Teksasin matkan jälkeen sain seuraavana jouluna ilahduttavasti Dallasin alueella toimineen suomalais-amerikkalaisen yhteisön reseptivihon, jossa myös tämä salaatti löytyy nimeltä Layered Garden Salad. Tässäpä sitten juttua tämän salaatin teosta.

Aluksi ihan on todettava, että tämän salaatin voi tehdä minkälaiseen mieluiten tasapohjaisen astiaan, mutta jotenkin sen estetiikkaan sopii lasinen pyöreä kulho. Salaatti pääsee silloin kauniisti esille ja sopii kattaukseen kauniin lisänä. Toiseksi tarvitset aikaa, sillä tämän salaatin voit tehdä jo edellisenä iltana melkein valmiiksi ja jättää odottamaan seuraavan päivän ruokailua. Itse salaatin kokoamiseen et tarvitse erityisen paljon aikaa, huomaat kyllä.

Tarvittavat raaka-aineet tulevat tässä, joskin olen vähän soveltanut määriä riippuen ruokailijoiden määrästä.

Aloita salaatista, ihan tavalliset perussalaatit käyvät, 2 pussillista on hyvä määrä. Huuhtele, kuivaa ja revi salaatit kulhon pohjalle kerrokseksi. Hieman voit painella kasaan, mutta ainekset kyllä painavat ne tiiviimmäksi.

Toiseen kerrokseen tulee kupillinen pakasteherneitä. Lisään silmämääräisesti, mutta puolet pussista on hyvä määrä. Vaihtoehtoisesti Teksasin salaatissa oli kerros sellerin palasia, joita en ole itse käyttänyt.

Kolmanteen kerrokseen tarvitset kaksi keitettyä kananmunaa ja pienen purkin säilöttyjä herkkusieniä. Pilko ne molemmat pieniksi ja sekoita keskenään eräänlaiseksi mössöksi. No tämä kerros ei tuo esteettistä mielihyvää, mutta makuna sopii hyvin.

Neljänneksi kerrokseksi tulee 2/3 kuppia juustoraastetta. Tässäkin kohdassa sopii yleensä se periaate "mitä kaapista löytyy"

Viidenneksi kerrokseksi sitten sekoitus seuraavista aineksista: kupillinen majoneesia, 2 ruokalusikallista ranskankermaa, 2 teelusikallista dijon –sinappia tai muuta ranskalaista sinappia, 1 ruokalusikallinen sitruunamehua ja näihin sekoitettuna salottisipulia pieniksi pilkottuna. Omat sovellukset menevät seuraavasti: Ohjeessa on jopa kuusi salottisipulia, en käytä sellaisia määriä, pari kappaletta riittää tälle tytölle. Sitruunamehu jää pois, jos sitä ei kaapista löydy. Ranskankerman tilalta voi ihan hyvin käyttää vaikka turkkilaista tai kreikkalaista jugurttia. Tosiasiassa saatan lisätä niitä edellä mainittujen ohjeen mukaisten aineiden lisäksi, jotta saan enemmän nestettä salaatille. Maistelen ja lisään tarvittaessa hieman majoneesia ja/tai sinappia ja/tai ranskankermaa. Kokeilemalla löydät sopivan määrän ja maun kastikkeelle.

Tämän jälkeen kelmu kulhon päälle ja kylmään odottamaan seuraavaa päivää.

Ennen ruokailua paistetaan neljä pekoninviipaletta, valutetaan ne talouspaperin päällä ja pilkotaan pieniksi suikaleiksi, kun ovat jäähtyneet. Enemmänkin saa olla! Varsinkin, jos tämä on lounassalaatti tai iltapalaa, voit tehdä tästä ruokaisempaa lisäämäällä pekonia, siis taas huomioon ottaen tilanteen ja tarpeen. sitten tomaattilohkoja mieleinen määrä (viimeksi käytin minitomaatteja, kun ei kaapista muuta löytynyt)

Päällimmäinen kerros on varattu persiljalle ja kuten kuvasta näkyy oli kokki ollut hieman huoleton ja unohtanut hankkia persiljaa.

Vaikka salaatti vaatii aikatauluja valmistuakseen, on se ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Kuten kuvasta näkyy myös, olen ilahduttanut tällä kertaa perhettä muumilautasliinoilla. Ja siihenhän on tietysti syynä, että olen hurahtanut pieniin lapsenlapsiini, joista silloin tällöin kirjoittelenkin. 

Kauniiksi lopuksi totean uusille lukijoillekin, että tällainen mrs60something on bloggaajana ainakin; arkisia ja juhlavia asioita, lifestylen koko kirjoa tarjolla kirjoituksissani. Elämän pienet ja suuret asiat, niin arkiset kuin juhlavammatkin kiinnostaa. Kiitos, että luit kirjoitukseni. Nauttikaahan alkavasta syksystä. Tapaamisiin!

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat