Marraskuu on kuukausista pimein ja luonto on paljaimmillaan. Kävin pyhäinpäivän viikonlopun alla pihallamme ottamassa muutaman kuvan juhannusruususta, jossa taitavat olla kotipihamme viimeiset vielä kiinni olevat lehdet. Lehdet kimaltelivat vallan kauniisti täynnään vesipisaroita. Ulkona on lämmintä.

Raivasimme jossain vaiheessa tuon lumipilvikirsikan vierestä valtavan suuren koivun, joka häiritsi elämää ympärillään. Siihen lähelle istuttamamme lumipilvikirsikka kasvoi koivun varjossa tuollaiseksi honteloksi ja tällä hetkellä myös lehdettömäksi kummituspuuksi. Kummituspuulta se silmissäni juuri nyt näyttää. Mutta kevään tullen se virkistyy ja kasvaa joka vuosi ehkäpä hitusen leveämmäksi, kun se on vapaana varjosta. 

Marraskuu, onko se kuin "uusi musta" noin niin kuin symbolisesti. Minulla tämä on jo toinen peräkkäinen marraskuu, jolloin alkaa jollakin tavalla uusi jakso. Vuosi sitten siirryin marraskuun alussa pitämään kertyneitä lomia ja sitä myötä jäin sitten vuoden vaihteessa pois töistä. Jotenkin koin vahvasti sen mahdollisuuden, joka tuohon ajankohtaan liittyi. Teinkin tuolloin jo ensimmäisen päätöksen tulevaa vuotta varten. Hakeuduin opiskelemaan ja kuin taikaiskusta kokonainen vuosi on kulunut. Ja jälleen marraskuun alussa voi alkaa jotain uutta. Jotain, jota ei pysty määrittelemään vielä. 

Marraskuu, se alkaa tänäkin vuonna perheen kokoontumisella meille hetkeksi. Syödään yhdessä, pienet serkkupojat touhuavat. Pienin kulkee hetken lakupuku päällään iso apina sylissä. (Kuvan julkaisuun on saatu lupa) Minäkin intoudun tekemään yhteiselle lounaalle mutakakkua ja maustamaan sen lakritsijauheella. 

Sytytin tällä kertaa pyhäinpäiväksi kynttilän keittiön pöydälle lyhtyyn. Muistelin sitä, miten yleensä olen pyhäinpäivän kynttiläni vienyt muualle haudattujen paikkaan hautausmaalle. Mutta e ole vain yhtä päivää, jolloin muistan edesmenneitä vanhempiani ja läheisiä. Niitä päiviä on vuoden kierrossa paljon. Silloin tällöin nimenomaan tämän syksyn myötä on tullut ajateltua aika usein sitä, miten jotkut ihmiset ovat poistuneet keskuudestamme. Tällöin mielessäni on korostunut entistä herkemmin ajatus elämän ainutkertaisuudesta ja myös yllätyksellisyydestä. Olen kokenut myös vääryyden tunteita. 

Nyt on kuitenkin marraskuu, jota seuraa joulukuu ja muistutankin tässä itseäni siitä, että ulos tulevat valot voisi virittää valmiiksi nyt, kun ei vielä ole pakkasia. Ovatpahan sitten valmiina ja myös pääsevät valaisemaan tätä pimeää aikaa. Jotain kummallista energisyyttä myös koen. Ei, en ole hurahtanut liikkumaan aikaisempaa enempää. Ei, en ole aloittanut mitään uutta harrastusta. Minusta vain tuntuu siltä, että on lupa iloita ihan tavallisista asioista ja nähdä tulevaisuudessa mahdollisuuksia. Annetaan mahdollisuus marraskuulle.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Kategoriat